miksi?

Mä en oo todellakaan niitä jotka on pikkutytöstä asti unelmoinu suurista kaupungeista ja elämästä ulkomailla, niitä joille vaihtovuosi on vaan ihan pakko. Oikeastaan en ollu ikinä tosissani ajatellu vaihtarivuotta, vaikka äiti oli joskus kultaisella 80-luvulla ollu vaihdossa jenkeissä ja ollaan kuultu sisarusten kanssa miljoonasti ne hurjat jutut sieltä. Ekan kerran ajattelin vaihtovuotta omalla kohdalla vasta sillon kun sisko surkutteli ettei itse lukiossa lähtenyt vaihtoon. Sillon tuli semmonen fiilis, et hei se on mun juttu ja sen mä haluan kokea. Ja siinä sitä sitten mentiinkin. :--D

Miks sitten jenkit? Siihen mulla ei oo oikeastaan yhtä syytä, sillä mulla oli hirveesti vaihtoehtoja. Halusin vaihtoon Euroopan ulkopuolelle, mutta silti vaihtoehtoja oli paljon: Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Kanada, USA, Brasilia... Koska vaihtoehtoja oli noin paljon, niin aloin karsimaan niitä karusti hinnan perusteella pois. Australia ja Uusi-Seelanti tuntu liian kalliilta, samoin Kanada. No sit alko mietityttämään, että osataanko Kiinassa/Brasiliassa niin hyvää enkkua et ne pärjäis mun kanssa siellä ja että oppisinko mä yhtään paikallista kieltä. :-----D Ja jotenkin USA vaan jäi jäljelle, enkä kyllä valita yhtään! Uskon että tästä vuodesta tulee ylä- ja alamäkineen jotain sellasta mitä en oo osannu täällä Suomessa ollessani ees unelmoida.

Ja yks juttu mitä en osannu tohon tekstiin hienosti sujauttaa on se, että yks tavote on tulla rohkeemmaks englannin puhujaks. Osaan englantia ihan hyvin, mutta mulla on aina ollu aika korkee kynnys alkaa puhumaan sitä. Toivon et vaihtovuosi muuttaa mua siinä suhteessa parempaan.