wanted

Ensimmäiset jenkkibileet on nyt takana, toivottavasti olis monet tuloillaan! Mulla oli hauskaa, vaikka eihän me vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta vältyttykään. Oltiin liikkeellä siis Aaronin, Cooperin, Rudyn ja Travisin kanssa ja oltiin tosiaan Cooperin exän, Clarissan, synttäreillä. (Apua mikä nimioksennus. Kymmenen pistettä sille joka muistaa vielä vartin päästä noi nimet!)

Ilta kului hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa kun siivillä. Ja pääsin syömään mun elämän ensimmäisen smoresin! Se on taas näitä jenkkilän erikoisuuksia, eli grillattua vaahtokarkkia ja suklaata kahden Graham crackerin (vastaako nää suomen digestive-keksejä?) välissä. Ihan hyvää, vaikka ei niitä montaa yhdellä kertaa jaksa syödä. Ja kattokaa kuinka ilonen joku (muistaakseni Rudy) on mun ekasta smoresista. :D



Jouduttiin lähteen Clarissan synttäreiltä jo puolenyön maissa, koska Floridassa on sellaset lait ettei Aaronin ikäinen saa ajaa autoa enään yhden jälkeen yöllä (ellei sillä ole kyydissään ketään yli 21-vuotiasta). Oltiin kotimatkalla vähän myöhässä aikataulusta koska jouduttiin pysähtymään pari ekstra kertaa... Kello oli tasan yks ja oltiin muutaman minuutin ajomatkan päässä meiltä kotoa. Ja arvatkaa vaan nähtiinkö poliisit. Mää olin siinä vaiheessa ihan varma että nyt me rikottiin lakia pahemman kerran ja mää joudun tulemaan maitojunalla kotiin jne jne. Ja sit poliisilla ei ollutkaan muuta asiaa kun varotti vaan meitä menemästä yhdelle tielle kun siellä oli tapahtunu joku kolari. Mut ette arvaa miten pelotti! Oon kuullu tänään kyllä sellasta kuittailua Aaronilta tosta... :D

Ja eilinen leipomisepisodi tyttöjen kanssa....... En tiedä edes miten sitä kuvailis. Tytöt oli niin innoissaan leipomisesta, että ne olis halunnut maistaa kaikkea mahdollista. Mitattiin jauhoja yhdessä ja molemmat tytöt kattoo mua koiranpentu-ilmeellä ja kysyy saako ne maistaa. Siis maistaa vehnäjauhoja. :D Lopulta saatiin hyvät mokkapalat tehtyä. Tytöiltä en saanut oikeen juuta enkä jaata, mutta ne totes että voidaan toisenkin kerran leipoa... Eli kai ne tykkäs? :D Ireneltä (kuten varmaan kaikilla muillakin pikkulapsilla) jäi pohja syömättä, mutta se täyte katosi kummallisesti. Omasta mielestäni ne ei eilen maistunut ihan yhtä hyviltä kun Suomessa, mutta pistän sen uusien ja tuntemattomien tarvikkeiden piikkiin. Kokeissa ei ainakaan ollut mitään vikaa!

Tänään täällä on ollut ärsyttävän kelju keli. Ukkosta on luvattu koko päiväks ja ilma on hirveen nahkea. En oikeen tiedä miten päin olis ja mitä tekis. Ehkä mä paneudun koulukirjojen pariin.

leonardo dicaprio

Viime postauksen jälkeen ei oo mitään hirveen erikoista tapahtunut. Viime viikonloppuna oli ne BBQ-partyt tossa naapuruston yhteisellä pihamaalla, nam. Naapurit oli kauheen kiinnostuneita Suomesta ja sain vastata mitä mielenkiintoisempiin kysymyksiin. Yhtään "onko teillä pingviinejä takapihalla?"-tyylistä kysymystä ei tullut, ihme kyllä. :D Täs naapurustossa asuu kaikenlaista väkeä: lapsiperheitä, perheitä joissa on jo aikuisia lapsia, eläkeläisiä. Aaronin ja mun lisäks täällä asuu yks "teini", meitä pari vuotta nuorempi Ally. Ally on ihan kiva, se on meidän koulussa sophmorena. Käytiin alkuviikosta shoppailemassa yhdessä, tässä mun saalis:

            

Voin sanoa että nää tuli enemmän kuin tarpeeseen! Tossa on siis aurinkovoide (keskimmäinen), aurinkovoide kasvoille (vasemmanpuoleinen) ja kosteuttava after sun-geeli. Oon tosi tarkka auringon kanssa, en halua palaa kertaakaan.

Alkuviikosta oli myös lentopallo tryoutit. Viime postauksessa halusin vielä alottaa jalkapallon, mutta en malttanutkaan odottaa talveen asti. Täällä koulumaailma on kuitenkin sen verran erilainen, että periaatteessa ihmisiin tutustutaan enemmänkin koulun jälkeen harrastuksissa kun koulupäivän aikana. Vaikka en mä koulussa tietystikkään yksinään hengaa, vaan millon kenenkin kanssa. Ja vapaa-ajalla Aaron ja sen kaverit on tähän mennessä ottanut mua paljon mukaan menoihinsa, tänäänkin ollaan illalla menossa Cooperin (yks Aaronin kavereista) exän synttäreille. Ja tuol lentopallo tryouteissa kerkesin tutustumaan yhteen Julietiin, jonka kanssa ollaan syöty pari kertaa yhdes koulussa.

Kouluruokaan kuuluu joka päivä pääateria, jonka saa valita muutamasta vaihtoehdosta ja sen lisäks hedelmiä/vihanneksia ja maitoa. Jokapäivä vaihtoehtona on pizzaa, hampurilaista, täytettyä patonkia (semmosta subway-tyylistä), salaattia tai semmonen jugurttimarjamysli-sekotus. Näiden lisäks tarjolla on vielä päivttäin vaihtuva vaihtoehto, esim. kananugetteja, hot dog tai hampurilainen. Toi hampurilainen on kuulemma joku "erikoisuus" ja siks sitä on tarjolla joka maanantai. Kananugettejakin on tarjolla kerran viikossa. Syön yleensä kotona aika tukevan aamupalan niin koulussa pärjään salaatilla tai jugurtilla, koska noi kouluruuat ei oikeen nappaa. Oon kerran maistanut pizzaa ja kerran patonkia, mut ne ei ollu mun mieleen. Pizza oli liian rasvanen ja suolanen, patonki taas ihan liian iso. Teki pahaa ostaa patonki ja syödä siitä kolmasosa ja heittää loput hukkaan. Täällä on vaan annokset niin isoja ettei tämmönen pieni suomityttö saa syötyä puoliakaan. Onneks hostit syö aika tavallista ruokaa, jota ne tekee aika paljon kotona. Ollaan mun täällä ollessa käyty vaan pari kertaa ulkona syömässä.

Perheestä mulla ei oo muutenkaan mitään valittamista. Hostmama on välillä vähän random ja tuntuu ajoittain vähän tiukkapipolta, mut ei (ainakaan vielä) mitenkään ärsyttävyyteen asti. Ja hostdad on ihan sika hauska, se heittää vitsiä kokoajan! Voin kertoo teille hyvän esimerkin (joka ei teistä varmaan oo edes hauska). Täällä hostperheellä on aika paljon valokuvia esillä ja tutkailin niitä yks ilta. Yhdessä kuvassa oli hostmama, Leonardo DiCaprio ja joku nainen. Sit hostdad tais huomata mun lautasen kokoset silmät (koska se oli Leonardo DiCaprio!!!!!!!!!!!) kun se heitti vaan sanomalehtensä takaa et "etkö tiennyt että ne (hostmama ja leo siis) deittaili lukiossa?". Ja mää uskoin sen ihan täysin, näin jo itteni lasi kädessä Leon huvijahdilla (koska hostmama tottakai esittelis meidät toisilleen) ja palauduin maan pinnalle vasta kun hostdad alko nauramaan kun se tajus että otin sen todesta. Muistin vasta myöhemmin että 1) hostmama ja hostdad on seurustellu high schoolista asti ja 2) ne on kotosin Tennesseestä :D Leo ei ainakaan puheesta päätellen oo sieltäpäin kotosin.

Tänään lupasin leipoa Ellenin ja Irenen kanssa mokkapaloja, koska nää ei tiedä mitä ne on. Näillä on niin suuri brownies-kulttuuri ettei mokkapaloille jää tilaa. :D Jos siitä jää aikaa niin lähdetään Aaronin, Cooperin ja kavereiden kanssa rannalle. Täältä on n. tunnin ajomatka itärannikolle, eli meren rannalle. Vaikka täällä Winter Springsin alueella on järviä, niin ei niissä kukaan käy uimassa niinkun Suomessa pulahdettais. Ensinnäkään ne järvet ei näytä kauheen uimaystävällisiltä ja luultavasti joutuisit varmaan alligaattorin syömäks jos uskaltautuisit pulahdukselle. Siks täällä ajetaan pitkiäkin matkoja (näiden mielestä tunnin ajomatka ei ole matka eikä mikään...) meren rannalle. Ne Cooperin exän synttärit on kans siel rannalla, ne on semmoser bonfire-tyyppiset kekkerit. Mun ekat jenkkibileet, jee! Kerron tunnelmia sit ens kerralla.

Tuolla sivupalkissa on nyt tommonen seuraa-juttu, jossa on linkit mahdollisuuksiin seurata mua bloggerin, blogilistan ja bloglovinin kautta. Toi bloglovin' on mulle ihan uus juttu, mutta löytyipä oma bloginikin sieltä. Teille se voi olla tutumpi, joten sitäkin kautta voi siis seurata mua.

elossa

Viime päivinä on tapahtunut ihan sikana, joten tulee aika pitkä postaus. Pidempi kun nälkävuosi, professori Dumbledoren parta ja filosofian tunnit yhteensä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka jaksaa lukea kaiken!

Lauantai
Lauantai meni kokonaan matkustaessa. Äiti, isi, mummi, ukki, sisse ja veikka tuli kaikki saattamaan mua lentokentälle. Fiilikset oli yhtäaikaa haikeat, innostuneet ja pelokkaat. Sain pidettyä itteni aika hyvin koossa, mut heti kun lentokone oli noussut Helsinki-Vantaalta niin aloin itkemään. Istuin ekan lennon n. 30-vuotiaan bisnesmiehen vieressä ja musta tuntu kokoajan et se oli kauheen vaivaantunut kun mää vaan itkin. :D Vaihdettiin siinä parit sanat ja kerroin sille että oon lähdössä vaihtoon, mutta en tiiä ymmärsikö se senkään jälkeen miks mua itketti.

Kööpenhaminassa tapasin Emma, sen norjalaisen vaihtarin jonka kanssa olin samalla lennolla Köpiksestä Washington DC:hen. Oli kyl kiva saada seuraa vajaan kymmenentunnin lentomatkalle. Aluks puhuminen oli vähän kankeeta, mutta lopulta löydettiin yhteinen sävel ja meillä oli tosi hauskaa. :D Oli hassua erota Washingtonis kun ei tiedetä nähdäänkö me enään toisiamme. Sovittiin että yritetään pitää yhteyttä toisiimme edes facebookin välityksellä.

Viimesen lennon mää nukuin oikeastaan kokonaan, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Mun hostperhe oli mua vastassa Orlandon lentokentällä hostsiskojen maalaaman LOTTA-kyltin kanssa. Tosin en ollut edes nähnyt koko kylttiä kun lentokentällä alkoi kuulumaan semmonen innostunut "LOTTA! LOTTA!"-huutoja. :D Se oli Ellen, mun vanhempi hostpikkusisko. Se on kuulemma tosi innoissaan mun tulosta, kysellyt kokoajan että monta yötä vielä. Ja hostsiskojen tekemä Lotta-kyltti pääs heti mun huoneeseen, hostmama lupas hommata siihen jotkut sisustukseen sopivat kehykset. Kuva ei anna oikeutta kyltille eikä mun huoneen seinälle.

Lentokentältä ajettiin sit tänne Winter Springsiin. Automatkalla mää kerroin matkastani Suomesta tänne ja hostmama kertoi (koulu)asioita, joita se oli järjestellyt jo viime viikolla ennen mun tuloa. Onneks automatka oli aika lyhyt, en jaksanut/pystynyt/osannut keskittyä mihinkään noin viralliseen vielä tossa vaiheessa. Mulla oli vaan nälkä ja väsytti. Kotiin päästyämme hostvanhemmat alko laittamaan ruokaa (lihaa ja maissintähkiä grillattuna ja niiden kaverina salaattia) ja Aaron, Ellen ja Irene esitteli mulle taloa. Täällä kyllä huomaa että äiti on sisustuksen ammattilainen, täällä on kaikki huoneet niin hienoja. Talokierroksen jälkeen tutustuin Robert Junioriin, joka on mun hostsiskojen lemmikkikani. Se on saanut nimensä Robert Downey Jr:n mukaan, mutta siitä otettiin toi Downey pois koska kaneilla ei oo sukunimiä. :D Ruuan jälkeen jaoin tuliaiseni ja nää tykkäs ihan sikana. Tatu ja Patu meni kun kuumille kiville!

Väsyneenä, onnellisena ja elossa. Ei kai sitä niin monen matkustustunnin jälkeen muuta voi toivoakaan?

Sunnuntai
Heräsin kauheen aikasin, vähän ennen seitsemää jo. Purin aluks tavaroitani kaappiin, mut sitten alakerrasta alkoi kuulumaan ääniä niin "uskalsin" mennä kettiöön. Ja arvatkaa kuka siellä oli? :D Ellen 6-vee keitti siellä kahvia, kysy että haluanko määkin.

Aamupäivällä mun aluevalvoja kävi nopeasti meillä. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun se kysy (pakolliset) "Miten lento meni?" "Onko ollut hauskaa?" "Onko ongelmia?" ja katosi. Siitä jäi vähän kummallinen fiilis, mut ei se mitään. En kerennyt antamaan sille edes mun tuliaiskonvehteja. No jäipähän mulle enemmän suomiherkkuja varastoon.

Aamupäivällä käytiin myös tutustumiskierroksella, hostmama ja Aaron esitteli naapurustoa ja kaupunkia mulle. Näkisitte tän meidän naapuruston, tää on ihan älyttömän hieno! Meil kaikilla pitää olla semmoset kuvalliset kulkuluvat joilla pääsee vartioiden vartioimista porteista tänne meidän naapurustoon. Naapuruston kesken on kaks yhteistä tenniskenttää (pääsisinpä pelaan jo!), uima-allas, "huvimaja" ja puutarha. Sinne puutarhaan on istutettu hedelmäpuita, appelsiini- mango- ja omenapuu. Viikonloppuna on naapuruston kesken BBQ-partyt, pääsen vihdoin tutustumaan naapureihinkin! Kaupunkikierroksen yhteydessä käytiin hommaamassa mulle myös puhelinliittymä, onneks hostmom oli mukana ja hoiti puhumisen. Ei olis onnistunut multa.

Sunnuntaina katottiin myös Olympialaisten closing ceremonya (oon jo niin jenkki etten osaa sanoa tota suomeks). Hostdad on työnsä puolestaankin jo kiinnostunut urheilusta, joten saatiin siitä keskustelunaihetta. Ja siellä seremoniassa esiinty Spice Girls! Hostsiskojen ilmeet ei värähtänytkään minkään One Directionin sun muiden kohdalla, mut Girl Power sytytti. Arvatkaa vaan mitä ne on nyt viime päivät laulanut täällä... Spice up your life!

Maanantai
Mun (ja kaikkien muidenkin) ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen tunti alkaa 7.20, mutta mentiin koululle vähän aikasemmin koska hostmama ja minä käytiin rehtorin juttusilla. Normaalisti kulkisin siis Aaronin kyydissä kouluun, mutta maanantai oli poikkeus. Aaron näytti olevan vihanen mulle kun se joutu tulemaan ekana seniorpäivänään äidin kyydillä kouluun. :D No kumminkin, rehtorin kanssa puhuminen meni ihan hyvin, rehtori on ihan kiva täti. Tehtiin mun valinnat valmiiks ja saatiin myös virallinen varmistus sille, että oon seniori, jesjesjes. Lisäks sain kauheen kasan lappusia ja sääntöjä luettavaks, mm. kymmensivuinen pukeutumissääntövihkonen. Topit ja avarat kaula-aukot on kiellettyjä, shortsien ja hameiden on yletyttävä vähintään puoleen reiteen, paidan alaosan on aina osuttava housujen/hameen yläosaan jne.

Ja mun lukujärjestyksessä on ainakin aluks seuraavat aineet: US history, enkku, englsih literature, espanja (tästä saa helppoja kursseja kotisuomessa!), anatomy&physiology ja european history. Haluaisin vaihtaa ton Euroopan historian, koska siellä käsitellään varmaan aika pitkälle samoja asioita mitä lukion historiantunneilla tehdään. Ja luulen että Suomessa ne asiat opetetaan paremmin...

Koulun jälkeen mun piti tavata Aaron ja sen kavereita koulun parkkiksella, mutta se onkin helpommin sanottu kun tehty. Meidän koulussa kun on vain vajaa 2500 oppilasta. Onnistuin kuitenkin löytämään pojat ja päästiin niiden kyydillä kotiin. Yks niistä Aaronin kavereista luuli että Suomessa puhutaan äidinkielenä saksaa, joten se yritti puhua mulle saksaks. Luulin eka että se on joku saksalainen vaihtari! :D

Kattokaa miltä mun Facebook-profiili näytti maanantain jälkeen, sen jälkeenkin on tullut vielä aika paljon uusia kavereita. Ja mulla on varmaan +30 kaveripyyntöä vielä odottamassa, kun en oo ihan varma että kuka on kukin ja ketkä kaikki niistä me tiedän tai tunnen :D Kyl ne tarinat miljoonista (tuntemattomista) kaveripyynnöistä vaihtovuoden aikana siis pitää paikkaansa. Tuntuu että kaikki tietää mut, mut mää en tiedä ketään.
Tiistai ja keskiviikko meni kumpikin jo aika rutiinilla, koulu alkaa aina 7.20. Keskiviikkoisin koulu loppuu 13.20, muina päivinä 14.20. Ruokatunti on tunnin, siirtymiset luokasta toiseen 5 minuuttia. Ja koulun jälkeen on aina urheiluharjotukset, kuorojarjotukset jne. Mää en oo vielä ilmottautunut mihinkään harrastukseen, mutta haluaisin alottaa jalkapallon. Siis soccerin, mut sitä harrastetaan vasta "talvella".

Ja loppuun kaikki mitä en osannut sujauttaa tohon tekstiin:
1. Hostmama on aika tarkka siitä mitä saan laittaa tänne blogiin esille, se haluaa tarkistaa aina minkälaisia kuvia oon laittamassa tänne jne. Täällä on kuulemma ollut joku tapaus missä tyttö oli ladannut kuvia nettiin, joissa se oli mm. koulunsa pihalla ja muilla selvästi tunnistettavilla paikoilla ja sit joku hullu oli alkanut stalkkaamaan sitä ja lopulta kai kidnapannut ja raiskannut. Tuntuu ehkä vähän tyhmältä, mut ymmärrän ettei nää halua ottaa mitään riskejä. Facebookiin saan kuitenkin laittaa kuvia mite haluan, kunhan asetukset on niin ettei kukaan tuntematon nää mun kuvia. Eli jos mun löpinät ei kiinnosta, mutta kuvat kiinnostaa niin facebookin puolelta näkee! :)

2. Mua on huvittanut muiden vaihtariblogeja lukiessani että varmaan kaikilla muilla jenkkivaihtareilla on ollut läksiäisissään semmonen kakku mis on kermavaahdosta, mansikoista/vadelmista ja mustikoista tehty Yhdysvaltojen lippu. :D Jes en ookkaan se kliseisimmistä kliseisin jenkkivaihtari!

3. Täällä ei oo muuten sää ollu yhtään niin huono miltä se aluks näytti. Aurinko on näyttäytyny, mutta se ei oo porottanut koko päivää missään vaiheessa. Öisin on +24 lämmintä, päivisin varjossa n. +33, eli kuumaa. Hostperheellä on onneks ilmastointi, joka tosin on "tartuttanut" mulle yskän. Oon köhinyt jo muutaman päivän.

4. Pakko kertoa teille kaikille kuinka hyviä kavereita mulla on. Mun lentojen aikana ne oli ladannut kaikkia älyttömän noloja ja vanhoja kuvia facebookkiin, merkannut mut niihin niin että kaikki näki ne. Kaiken muun olisin kestänyt, mut se banaanikuva... Tää kostetaan, ettäs tiedätte. Okei pakko vielä vähän hekuttaa mun kavereita, koska ne osti mulle maailman söpöimmän läksiäislahjan. Ne oli ostanut mulle Pandora-rannekorun sillä periaatteella, että jokainen osti yhden killuttimen siihen. Ihan vinkkinä tulevien vaihtareiden kavereille, pistäkää paremmaks (;

viimeisen kerran

Tuliaiset on ostettu! Aika peruskauraa kaikki, mutta esittelen nää silti:

1. Muumimukeja. Hostveljelle ajattelin Nipsua, hostsiskoille Myy ja Tiuhti&Viuhti, hostmamalle rakkausmuki, hostdadille mörkö. Hattivattimukin ostin itselleni ja/tai että mukeja olis kuus, niin niitä voi sitten käyttää halutessaan kattauksessakin.

2. Tatu ja Patu-sarjan This is Finland-kirja. Tätä on kehuttu vaihtareiden parissa ihan hirveesti ja täytyy myöntää että itekin tykkäsin tosta selaillessessani sitä. :D Lapsille suunnattu, mutta kyllä se sopii aikuiseenkin makuun.
  

3. Fazerin Angry Birds-namupussit, jokaiselle perheen lapselle oma pussi. Lisäks ostin Fazerin Sinistä pari levyä, samoin Fazerin punaista (kauhee kun jouduin miettimään että kirjotetaanko toi punanen isolla vai ei :D), yhden Fazerin tummasuklaa, päärynä&manteli-levyn. Sit mulla on yks konvehtirasia jonka ajattelin antaa mun aluevalvojalle. Ja salmiakkia ei saa unohtaa! Panttereita pusiillinen ja pienempiä salmiakkirasioita useempaa eri mallia.

4. Nää muumipyyhkeet on äidin hommaamat, oli kuulemma Citymarketissa alennuksessa. :D Punainen Muumimamma-pyyhe hostmamalle ja sininen Muumipappa-pyyhe hostdadil. Hostveljelle Haisuli-pyyhe (eli tuo musta) ja tytöille Niiskuneti (violetti) ja Muumipeikko (vihreä).

Lisäks mulla on pari pussia Jenkkiä ja sit kaikkia erilaisia esitteitä Suomesta, lähinnä Tampereen seudusta ja Helsingistä. Ja äiti keksi eilen että voitais ostaa vielä pari sellasta Iittalan Kivi-tuikkua, koska hostmama varmaan tykkäis niistä. (Mua muuten ärsyttää kun puhun kokoajan hostmamasta, sehän on kai enemmänkin latinalaisessa amerikassa hostäidin kutsumanimi :D Ja hostveli meinaa mun suussa vääntyä kokoajan hostbroks, aika gangstaa.........)

Ja kattokaa mitä sain mun kaverin äidiltä, kaks dollaria matkarahaa! Kiitti Anne :D Ja joo tykkään itekin noista mun yövaatteista.... paidasta päätellen oon ainakin hirmubodari. Kohta voisin pakkailla laukkuja loppuun, koska lähden parin tunnin päästä näkemään kavereita viimeistä kertaa. Vihaan hyvästejä. Huomenna lähdetään Helsinkiin, jossa olis myös kavereita ja sukulaisia hyvästeltävänä. Vihaan hyvästejä. Ja lauantaina pitäis kiiruhtaa kohti lentokenttää ja vaihtovuotta, apua! Tuntuu niin epätodelliselta.

Ens kerralla mää kirjottelen sit varmaan jo Ameriikasta, joten olkaahan kuulolla!

tj 3

Eilen pidettiin pikaiset skypetreffit mun hostperheen kanssa ja mun mielestä oli jotenkin rauhoittavaa puhua niille ihan livenä eikä vaan sähköpostin välityksellä. Hostperheeseen kuuluu siis vanhemmat ja kolme lasta. Oon niiden eka vaihtari ikinä, vähän arveluttavaa... Mut niin, hosdad eli Dan on urheilutoimittaja ja tekee kai juttuja johonkin sanomalehteen. Aika hauskaa, koska mun oikee isäkin työskentelee urheilun parissa! :D Sit hostmom eli Eliza on jonkin sortin sisustussuunnittelija/sisustusarkkitehti. Lisäks mulla on 18-vuotias hostveli Aaron, 6-vuotias hostsisko Ellen ja 4-vuotias hostsisko Irene. Meen Aaronin kanssa samaan kouluun.

Sit hostmom halus jutella viel mun vanhempien kanssa, oli kuulemma kysellyt että millaset säännöt mulla on kotona ja onko mulla jotain ehdottomia juttuja mitä en saa tehdä ja sellasta. Niin ja oli se kysellyt myös millasesta ruoasta mä tykkään, että osaa valita jotain hyvää lauantaiks.

Eilen mun blogipäivityksen jälkeen tuli selkeyttä myös lähtötietoihin, mää lähdenkin jo ens lauantaina! A-P-U-A. Lennän ensin aamupäivällä Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa mun olis tarkoituksena treffata yks norjalainen vaihtarityttö joka on mun kanssa samalla jatkolennolla Köpiksestä Washington DC:hen. Sit mulla jatkuu matka sieltä viel Orlandoon, josta hostit tulee hakemaan mut kotiin Winter Springsiin. Oon lauantaina Orlandossa perillä 19.12 sikäläistä aikaa (eli 3.12 aamuyöllä Suomen aikaa), sit sunnuntaina "vapaata" ja maanantaina alkaa koulu.

Multa jää tän takia myös Soft Landing Camp New Yorkis kokematta, mikä on kyllä harmi. Toisaalta haluan kyl ehdottomasti päästä alottamaan koulun samana päivänä kun muutkin. Mut ehkä vaihtovuoden lopulla tulee jotain Soft Landing Campia vastaavaa tilalle ;) Nyt täytyy kuitenkin rientää! Oon aika hyvin saanut hoidettua kaikki vaihtariasiat jo, mutta tuliaiset on ostamatta ja eurot on vielä dollareina.

Tietääkö muuten kukaan miten mun blogia voi seurata bloggerin kautta? Tätä kysyttiin multa eilen ja mää oon niin onneton bloggaaja etten osannut neuvoa. :D Pistäkää vaikka kommenttiboksiin ratkaisua niin pääsee kaikki halukkaat lukemaan ja seuraamaan, kiitti!

the sunny state

MÄÄ SAIN TIEDOT! MÄÄ SAIN TIEDOT! Pystyitte varmaan jo blogin uudistuneesta ulkomuodosta ja nimestä päättelemäänkin sen, mutta silti: MÄÄ SAIN TIEDOT! Olotilat on jotain sfkjhfkjdhfkn ja uerydiggn välimaastoa. 

Eli ensi vuonna mut siis tavoittaa Winter Springsin kaupungista, Floridasta! Winter Springs on n. 33 000 asukkaan kaupunki, ja ainakin Google Mapsin perusteella se näyttää tosi kivalta. Ei mikään metropoli, mutta ei mikään pikkuruinen kyläkään. Oon niin innoissani! Winter Springistä on vajaan puolen tunnin matka Orlandoon ja Tampaankin pääsee alle kahdessa tunnissa. Floridan suurimpaan kaupunkiin, Jacksonvilleen, on reilu kaksi tuntia ja Miamiin onkin sitten jo vähän matkaa, Google Mapsin mukaan yli neljä tuntia. Eli eipä ole valittamista ;)

Hostperheen kanssa ollaan sovittu skypetreffit tälle päivälle, joten laitan vasta huomenna (tai tänään illasta) tarkempaa infoa sen suhteen. Lähtö on alustavasti merkitty ensi maanantaille, mutta se ei oo vielä ihan sataprosenttisen varmaa vielä.

Ja pakko laittaa vielä kuva:

Miten voi olla mahdollista että just kun mää tulen niin aurinko ei näyttäydy koko viikkona. Aloin jo miettimään että kuinkahan usein tommosia viikkoja on Floridassa, joka kuitenkin tunnetaan The Sunny State-nimellä.... Toivottavasti mun vaihtovuoden aloitus on ainakin aurinkoisempi kun sää!

Ja blogiin tein muutaman muutoksen, tässä lista:
1. Nimi vaihtui (mutta osoite pysyy samana)
2. Lisäsin kommenttiboksin alapuolelle Luettu-painikkeen ja olis kiva jos aina postauksen luettuanne klikkaisitte siitä niin näkisin että kuinka moni mun seikkailujani seurailee!
3. Kello on vihdoin ajassa!
4. Lisäsin ison Yhdysvaltojen kartan osavaltioineen (Havajia ja Alaskaa lukuunottamatta) tuonne alimmaiseksi, siinä on nyt Florida värjättynä oranssilla. Tarkoituksena on merkitä karttaan missä on milloinkin tullut käytyä!

valitusvirsi

Varoitus: Tämä postaus on lyhyt ja ytimekäs, mutta pitää silti sisällään paljon vinkumista ja valittamista. Ihan vaan terapiana.

Nyt on elokuu, eikä mulla vieläkään ole mitään hajua siitä missä vietän tulevan vuoteni. Mitä jos mulle ei löydy perhettä ja joudun jättämään vaihtovuoden välistä? Musta tuntuu niin epäreilulta että osa vaihtareista on tiennyt tulevan isäntäperheensä ja asuinpaikkansa jo monta kuukautta, ensimmäiset tais saada niitä sijoitustietojaan joskus maaliskuussa. Ja mitä enemmän kuluu päiviä, sitä pahemmalta tuntuu. Osa jenkkivaihtareistakin on aloittanut jo vaihtovuotensa ja mää oon Suomessa tietämättömänä mistään. Oon valmistautunut kaikkeen, nyt odotan vaan sitä "lähtölaukaisua" että pääsisin vaan lähtemään.

Huhtikuussa, sillon kun tän bloginkin pistin alulle, niin ajattelin tyhmänä että kyllä mää elokuussa jo tiedän kaikki tiedot ja saatan jopa olla jo USA:ssa silloin. Ja paskat, jos olisin tiennyt että koko tämä aika on vaan odottelua ja tietämättömyyttä täynnä, niin en olis sillon vielä edes tehnyt tätä blogia. Tänä aikana tästä blogista on tullut mulle vaan vinkumisen väylä, eikä niinkään omien vaihto-oppilasprosessikokemusten kertomista. Sad but true.