16.5.13

ironmanin haarovälissä

Tulin just äsken yksin ja vieläpä ensimmäistä kertaa elämässäni koulubussilla kotiin, koska kaikki mun kaverit meni semmoseen meidän koulun senioreille järjestettyyn "pizza reunioniin", missä ne tapaa vanhoja ala-asteen opettajiaan ja syö samalla pizzaa ja vaihtaa kuulumisia. Mun mielestä tosi hauska idea! En tiedä onks toi Jenkeissä joku yleinenkin tapa, mut meidän koulussa on hirveesti kaikkia tapahtumia ja tempauksia etten yhtään yllättyis vaikka oltais koko maan ainoat tässä suhteessa. Viime viikolla meillä oli Teacher Appreciation Week, eli opettajien arvostusviikko. Meidän kouluun ilmstyi postilaatikoita johon pysty jättämään kirjeitä opettajille, tunneilla opettajille vietiin kaikkia lahjoja ja radiosta kuulutettiin millon mitäkin tunnustuksia. Ja aikasemmin keväällä jokaisesta collegekirjeestä jonka lähetti sai yhden tikkarin, se oli paras viikko! Mää sain kasan tikkareita kun kerroin mihin kouluihin aion suomessa lukion jälkeen hakea.


Graduationiin on alle kaks viikkoa (suuri päivä on siis tiistaina 28.5) ja sitä ennen on vielä loppukokeet (finals you know) jotka alkaa tän viikon torstaina. Mää oon hommanu jo mekon graduationiin! Ehkä vähän pliisu, mut en halunnu kuitenkaan ihan mitään kauheen huomiotaherättävää koska pidän tota samaa mekkoo sit kotona Aaronin graduation partyissä. Vaikka mää pääsen koululla graduationiin mukaan, niin oon sanonu hostmamalle et kotona ne juhlat on sit vaan ja ainoastaan Aaronin, koska enhän mää oo oikeesti laittanut täällä tikkua ristiin koulun takia. Aaron ihan totaalisesti ansainnu nää juhlat, mä saan omani sit vuoden päästä koti-kotona Suomessa. Graduationin jälkeenhän meillä alkaa oikeastaan loma, mikä on kinda sad koska osa mun kavereista lähtee töihin/lomalle/opiskelemaan toisiin osavaltioihin tai muualle kauas ja sit mä en nää niitä enää tän reissun aikana. Yks niistä on Luke, joka lähtee Penascolaan töihin eikä välttämättä tuu ennen mun lähtöä takasin. Tän takia pidänkin mun läksiäiset jo ens perjantaina et kaikki mun ihanat kaverit täällä kerkeis poikkeamaan. Läksiäisissä on tää Aaronin pitkään ehdottelema suomiteema ja vähän pelottaa että mitä siitä tulee. :D Ellen ja Irene on ystävällisesti tehny semmosia suomenlippu-koristeita ja semmosia lappuja missä lukee suomeks erilaisten asioiden nimiä. Ne on itekin oppinut tässä samalla hyvin suomea, yks päivä Ellen lähti ruoka pöydästä hulluun juoksuun ja hostmama kysy et minne se on menossa niin käytävästä kuulu vaan "TO VESSA!" :D Sit kaikkien juomien ja ruokien yhteyteen tulee tietty suomeks niiden nimet. Sit ollaan hommattu Singstariin suomalaisia biisejä, joita pääsee kokeileen ja no sit koitetaan löytää jotain vähän tanssittavampaa musiikkia... Isac Elliot vai mikä se onkaan? :D Hah. Ruokapuolen kanssakin on vähän ongelmaa, koska mitään kuuden ruokalajin illallista ei oo tarkotus tarjota vaan jotain pikku naposteltavaa. Miksei meillä oo mitään sellasia?


Juhlista tuli mieleen viime sunnuntai, eli äitienpäivä. Soittelin aamusta äitille (ja muullekin perheelle) Suomeen pitkästä aikaa. Oli ihana kuulla tuttuja ääniä. Siteerasin äitille juhlallisesti Pikku G:tä ja meitä kaikkia nauratti. Sillon tajusin kuinka älyttömän kova ikävä mulla on kotiin. Vaikka mulla on maailman ihanin hostäiti (ja hostperhe muutenkin), niin kukaan tai mikään ei tuu mun ja mun oikeen äidin (ja perheen) väliin. Ootte ykkösii ja musta tuntuu että oon viimesen vuoden aikana sanonu sen teille ihan liian harvoin. Rakastan teitä. Ton puhelun jälkeen vietettiin äitienpäivää täällä, ensin syötiin ihana brunssi tos meidän pihalla ja annettiin hostmamalle lahjamme. Tän jälkeen skypetettiin hostmummoille Tennesseehen ja tuntuu etten oo nähnyt niitäkään ikuisuuksiin. Ne on onneks tulossa Aaronin graduation partyihin, samoin kun kaikki muutkin sukulaiset joten nään ne vielä kerran ainakin vielä ennen lähtöä. Harmittaa kun mietin nykyään kokoajan lähtöä ja sit mitä kerkeen tekemään ja mitä en, ketä kerkeen näkemään ja ketä en. Se tulee mun uniinkin, oon monesti nähnyt sellasta unta et oon noussut lentokoneeseen ja sit en oo ikinä päässy perille vaan joudun aina semmoseen "tyhjiöön". Sit herään aina ihan hengästyneenä ja säikähtäneenä, se on kauheeta.


Niin ja oltiin koulukavereiden kanssa hetki takaperin Gradbashissa, eli hullun isoissa senioreille tarkotetuissa juhlissa Universal Studiosilla. Se on vähän niinkun abiristeily mutta huvipuistossa. :D Siellä oli porukkaa tosi monesta osavaltiosta, monet oli tullut kaukaakin asti sinne. Meno oli muutenkin hyvä, siellä esiinty Pitbull! Nää kaikki postauksen kuvat on sieltä, tosin suurin osa on mun kavereiden nappaamia mut välittyyhän niistäkin tunnelma. Enjoy ja see ya laterrrrrr.

Kirjotin tän iltapäivällä kotiin mutta unohdin julkaista tän ja nyt keskellä yötä muistin etten julkaissut sitä. Oli ihan pakko nousta ylös ja julkaista tää teille :D Hyvä minä.

4.5.13

tiny hands, tiny feet i've waited so long for us to meet

Elämä Atlanttin tällä puolen menee hurjaa vauhtia ja tuntuu että hetkekskään ei oo aikaa jäädä paikoilleen saatikka sitten kirjottaa blogiin. Ilman sen kummempia selityksiä haluan kuitenkin tuoda esille kaverin joka on ihan totaalisesti varastanut mun sydämensä itselleen. Sen pitemmittä puheitta, tässä on River Aston Ryder....


Saran ja Jeremyn poika ja mun kummipoika♥ Niinkun Jeremy asian ilmaisi, niin kyllähän jokaisella muksulla nyt pitäis suomalainen kummitäti olla! Olin niin otettu ja ylpee kun mua pyydettiin kummiks heti siellä sairaalassa. Melkeen alkaa itkettää ihan tätä kirjottaessakin, oikeesti en oo ikinä tuntenu tällästä ylpeyttä kenenkään muun puolesta. Se on kummallista miten yks pieni pirpana saa olemassaolollaan tämmöstä aikaan, oon niin onneks et oon saanu Riverin mun elämään. Vaikka nyt on taas yks ihminen enemmän joka tekee täältä lähtemisestä vaikeampaa... mut positiivisesti ajateltuna nyt on yks ihminen enemmän jonka vuoks palata joskus takaisin! (;

Loppuun pakolliset TJ-päivitykset, eli: prom TJ, graduation TJ24 ja lähtö TJ57. Loppu on lähellä.

18.4.13

ugly baby judges you

Sillon joskus kun mää luin muiden vaihtariblogeja niin mietin että mää en kyllä koskaan jätä blogia ja lukijoitani huomioimatta.... Vaan kuinkas sitten kävikään? Reissupostaus jääny puoleen väliin, kommentteja vastaamatta.... Mutta oon kyllä sitä mieltä ettei kotisuomessa oikeein tajua sitä kuinka täällä aika on rajallista ja kun päivän painaa koulussa ja harrastuksissa ja ehkä jossain koulun tapahtumissa (joita on varsinkin nyt keväällä PALJON) ja tän jälkeen tekee läksyt, niin ei siinä jää kauheesti ylimäärästä aikaa. Nyt sain riipastua hetken teille kun muut seniorit on jossain infossa ja mua oikeen kiellettiin menemästä sinne. :D

Kuten tosiaan sanottu, oon nyt jo kröhöm kröhöm hetki sitten palannut tuolta taannoiselta roadtripiltä. Loppumatka matka meni reittiä Illinois-Indiana-Ohio-Kentucky-Tennessee, jossa pysähdyttiin viettämään pääsiäistä. Sain pääsiäispupulta pastillisävyisiä M&M's-karkkeja ja lahjakortin Victoria's Secretiin. Sitten pääsiäismaanantaina matka jatkui Tennesseestä Georgiaan ja sitten kotiin Floridaan. Sara ja Jeremy tuli meidän kyydissä Tennesseestä Floridaan, koska Sara ei voi enää raskautensa takia lentää. Pelkäsin koko matkan että se alkaa synnyttämään ja mää joudun toimimaan kätilönä. :D Onneks päästiin kaikki viis (juniori mukaan luettuna) onnellisesti ja yhtenä kappaleena kotiin. Ja oli kyllä ihana palata kahden viikon, neljäntoista osavaltion ja yli 5000 ajokilometrin jälkeen kotiin. Jos otetaan vielä ne lennot Arizonan kautta Seattleen niin matkustin parin viikon aikana yli melkein 12000 kilometriä, aika hurjaa.. Pitääkin päivittää toi alareunan kartta, saan sinne niin monta uutta osavaltioo!

Koulussa eletään kiireisiä aikoja, kokeita ja läksyjä tulee nyt keväällä paljon enenmmän kun syksyllä. Ja graduation sen kuin lähenee, jos oon laskuissa pysynyt niin enään 40 päivää!! Ja Graduationia ennen on tietysti PROM. Oon menossa Luken kaa mut odotan et se keksis kysyä mua sinne sen kanssa jotenkin söpösti eikä vaan olettaa et me mennään sinne yhdessä. Oonko vähän vaativa tyttöystävä? :D No mut täällä pojat käyttää mielikuvitusta siihen et miten ne kysyy tyttöjä kanssaan promiin. Promista puheenollen, mulla on yks mekko varauksessa mut en oo vielä ihan varma otanko sen... mitä ootte mieltä et otanko tän vai etinkö vielä parempaa? Tää on mun mielestä ihan kiva mut toi väri vähän arveluttaa. Siis mulla on tarkoituksena raaha tuo sitten mukanani Suomeen ja tanssia siinä vanhat, joten vähän mietityttää että näyttääkö toi yhtä kivalta semmosen suomisävyisen kalpean ihon kanssa? Vaikko toisaalta kun mää en sit enään tarvi erillistä mekkoo vanhojen tansseihin niin isihän vois niillä "menetetyillä" mekkorahoilla sponssata mut hiihtolomalla johonkin etelän lämpöön?


Mitäs muuta tälle puolelle maailmaa nyt kuuluisi... Sää on kuuma, parina päivänä lähempänä +35. Tuunpahan ainakin ruskeena Suomeen! Oon muuten saanut alustavaksi lähtöpäiväksi 30.6, eli vielä kaks ja puol kuukautta jäljellä. Pakko muuten brassailla et spring break-viikolla Floridassa oli ihan kauheet kelit, jotain parikyt astetta lämmintä ja pilvistä ja sateista. Heti kun mää lähdin niin koko Florida masentui. :D Mut oikeesti täällä on pari kertaa ollut huonoa säätä sinä aikana kun mää oon täällä asunut ja ne ei todellakaan oo osunu samalle viikolle (eikä välttämättä edes samalle kuukaudelle), joten hassua et koko viikon kun olin poissa oli noin kurja keli.

Huomenna mennään kattomaan koulun drama clubin esitystä nimeltä Guys and Dolls. Mää en tiiä yhtää et mistä se kertoo, mutta kuulemma jotain gangsterimeininkiä on luvassa. Perjantaina mennään varmaan kattomaan meidän koulun Baseball-matsia. Me käytiin meidän poikavaltaisen porukkamme kanssa kattomassa tyttöjen Lacrossea tosi usein, mut meidän koulun joukkueen lacrosse teamin kausi päättyi jo viime viikolla joten se huvi loppui lyhyeen. Baseball on meille vaan lacrossen korvike. :D Lauantaina me juhlitaan Rudyn synttäreitä, joten siinä vierähtää sit lauantai ja varmaan niiden viettäminen venyy sunnuntain puolelle... Toinen jolla on kohta synttärit on mun iso pikkusiskoni Irene! Ollaan Aaronin kanssa suunniteltu että viedään se katsomaan uusin Ironman-leffa teatteriin kunhan se tulis tälläkin mantereella ensi-iltaan. Oman ongelmanhan siihen tuo Irenen ikä, se täyttää vasta viis... :D Kai me jotenkin saadaan se salakuljetettua sinne saliin, tai sitten pitää mennä drive in-teatteriin. Haluaisin myös jotenkin saada Robert Downey Jr:n Irenen juhliin, mutta se on varmaan vähän vaikeempi juttu.

Mitähän kertoisin vielä? Innostuin sillon siellä roadtripillä niistä kansallispuistoista ja oon yrittänyt saada Julietia ja poikia mun kanssa johonkin patikoimaan. Etelä-Floridasta löytyis Evergladesin kansallispuisto, mutta tässä lähempänäkin löytyis varmaan ihan kivaa metsämaastoa. Niin ja ollaanhan me kesäkuun alussa lähdössä koko perheen kanssa Miamiin. Mennään kattoon Espanjan ja Haitin välistä jalkapallopeliä, oon ihan innoissani jo! :D Mulla on oikeesti tän vuoden aikana jalkapallo tullu niin rakkaaks lajiks, joten on tosi siistiä päästä näkemään hallitseva MM- ja EM-joukkue. Ja eihän mua haittaa että siellä kentällä kirmaa tämän näköisiä miehiä:


Vaihtarivuoden jälkeen pääsen sit hyvin syyskuussa tsekkaamaan Espanjan tatsin uudestaan kun veikka osti itselleen ja mulle liput Suomi-Espanja matsiin syyskuulle. Paras veikka♥ Nyt meen vastaamaan teidän kommentteihinne, toivottavasti ette oo vihasia kun on kestänyt näin kauan.

PS. Otsikko on frendeistä, aina kun joku sanoo sanan judge niin mulle tulee vaan toi mieleen! :D Oli pakko laittaa

26.3.13

Wyoming - South Dakota - Nebraska - Iowa - Illinois

Perjantaina me herattiin Yellowstonessa kauniiseen, mutta kylmaan pakkasaamuun (iik!). Pikkupakkanen ei estanyt meita tekemasta pienta ja aikaista aamulenkkia kansallisouiston maisemissa, jotka oli tosi hulppeat. Taalla jenkeissa kansallispuistot ja patikointi yms on tosi suosittua vapaa-ajan toimintaa enka kylla ihmettele enaa yhtaan etta miksi, Yellowstonessa on ainakin maisemat ihan kohdallaan. Niinkun jo sanoin niin oli saali jattaa iso kansallispuisto vasta muutaman tunnin perillaolon jalkeen, mutta meidan oli vaan pakko jatkaa matkaa. Ajettiin melkein koko paika tasaisen tylsassa Wyominginissa (taisin taivuttaa ton sanan pain persetta), mutta innostuin heti kun ylitettiin raja Wyomingista South Dakotan puolelle. Siina silmien edessa siinsi taas yksi kuuluisa amerkkalainen nahtavyys, nimittain Mount Rushmore! Eli jos joku ei tieda mista puhutaan, niin kyseessa on siis se vuori mihin on veisetty neljan suositun ja suuren jenkkipresidentin kascot. Sielta loytyy George Washington (Yhdysvaltojen ensimmainen presidentti ja yks valtion perustajista), Thomas Jefferson (kolmas presidentti ja yks itsenaisyyden ajan merkkihenkiloista), Abraham Lincol (presidentti jota pidetaan yleisesti jenkkien parhaana presidenttina ikina ja oli suurella osin mukana orjuuden lopettamisessa) ja Theodore Rosevelt (josta en tieda muuta kun et se oli presidentti :D). En tieda miks, mutta maa luulin et Thomas Jefferson oli seka presidentti etta sahkon keksija.... onneks hostdad oikaisi mun "tietouden" ennen kun molaytin sita aaneen missaan "hienommassa" seurassa. Ja vaikka toi nelikko ei mun presidentteja olekaan, niin oli Mount Rushmore kylla nakemisen arvoinen paikka. Tosi vaikuttava. Mount Rushmorelta me jatkettiin matkaamme Rapid Cityn kaupunkiin, jossa me oltiin yota.

Lauantaina me herattiin aikaisin, syotiin aamupala ja lahdettiin heti ajamaan samantien, koska meilla oli missiona paasta niin aikaisin kun mahdollista Nebraskaa, tarkemmin sanottuna Nebraskan paakaupunkiin Omahaan. Siella meilla oli tarkoituksena kayda ostamassa paasiaisyllatyksia ja tuliaisia Irenelle, Ellenille, hostmamalle ja muille sukulaisille joiden kanssa vietettaisiin paasiaista kunhan paastaisiin perille Tennesseehen. Oltiin jo hyvissa ajoin iltapaivalla perilla, vaikka ajettiinkin yli kahdeksan tuntia. Mutta niinhan sita sanotaan etta aikainen lintu madon nappaa, joten kannatti herata. Suunnattiin oikeastaan heti kaupunkiin paastyamme Omahan varmaan tunnetuimpaan ostoskeskukseen, eli Oak View Malliin. Aaron ja hostdad oli ihan ihmeellisella paalla, ne viihty ostarilla koko iltapaivan ilman mankumista ja ilman mitaan valituksia. Taa oli varmaan eka kerta ikina ku Aaron ei tuhahtanu ku sanoin etta hei kaytasko viela tossa kaupassa... Kierrettiin varmaan koko ostoskeskus lapi ja penkottiin kaikki kaupat, ainakin jos kattoo sita tavaramaaraa joka me ostettiin. Hostdad on kyl ihan paras kun se aina hemmottelee vaimoonsa ja tyttariaan, vaikka kyllahan sita itekin tuli ostettua aika paljon kaikkea.... Mutta kerranhan sita ihminen vaan Omahassa kay joten mita sita saastelemaan! Omaha ei oo mulle mikaan Tukholmassa jossa vieraillaan neljasti vuodessa...

Sunnuntaina me jatkettiin edelleen matkaamme Omahasta itaan. Omaha on ihan lahella Nebraskan ja Iowan rajaa, joten ylitettiin niiden valinen raja oikeastaan heti aamusta. Iowassa me ajettiin nayttelija John Waynen synnyinkodin ohi ja pysahdyttiin syomaan Iowan osavaltion paakaupunkiin, eli Des Moinesiin. Ruokailun, jalkojen verryttelyn ja vessatauon jalkeen me jatkettiin matkaamme itaan edelleen, talla kertaa etappina Illinoisin osavaltio ja itse Windy City, Chigaco! Chigacossa me paastiin yopymaan hostmaman serkun, Georgian ja sen perheen luo. Georgin lisaks perheeseen kuuluu isa Vince ja pojat Nate ja Troy. Ajattelin eka etta koko Georgialla yopymisesta tulee joku iso awkward farssi, koska Dan ja Georgia on viimeks nahnyt toisensa varmaan 15 vuotta sitten eika hostmama ja Georgiakaan kuulemma pida mitenkaan erityisesti yhteytta toisiinsa... Mutta mita viela, oli oikeesti ihanaa paasta oikeeseen kotiin, oikeiden ihmisten oikeaan taloon syomaan oikeaa ruokaa. Mulla meinaskin tulla jo hotellit sun muut korvista ulos. :D Heti kun tultiin perille niin Georgia ja Vince laittoi meille oikein kunnon kotikutoisen illallisen ja se oli niin hyvaa. Naytin varmaan silta etta hostperhe ois pitany mua koko vuoden nalassa kun lappasin sita ruokaa lautaselleni. Anteeks vaan Gordon Ramsayt ja Hans Valimaet, mut mikaan ei voita kunnon kotiruokaa. Ei mikaan. (Voi vitsi nyt tuli kauhee ikava ukin kokkailuja?). Illallisen jalkeen Nate ja Troy kysyi haluttaisko me lahtea kattomaan millanen meno on kaupungilla. Aaron lahti mut maa jain kotiin, en yksinkertaisest vaan jaksanut. Mulla oli vahan kipee olo ja kurkku oli ollut jo muutaman paivan vahan hellana, joten ajattelin etta parempi jaada kotiin lepaamaan kun lahtea rilluttelemaan. Voitteko uskoo, mina kieltaysyin rilluttelusta! Jenkit ei selvastikaan tee hyvaa mulle, mustahan on tullut ihan kiltti tytto taalla....

Maanantai me alotettiin hostdadin ja Aaronin kanssa nukkumalla pitkaan. Georgia, Vince ja pojat oli havinny jo omiin menoihinsa siihen mennessa kun kammettiin ittemme ylos sangyista, joten koko talo oli meidan kaytettavissa. Pikaisen aamupalan jalkeen me lahdettiin kaymaan Lake Michiganin rannalla ja ihailemassa keskustan pilvenpiirtajia. Kaupungilla kavellessamme me nahtiin myos se rakennus missa Al Capone pyoritti rikollistoimintaansa. Hostdad myos kertoi et Al Capone on se syy minka takia maitoon alettiin alunperin laittamaan viimeinen kayttopaiva. Al Capone oli tukenu maitoteollisuutta isolla summalla rahaa ja sanonut ainoaksi ehdoksi sen, etta han tukee vaan jos maitoon laitetaan viimenen kayttopaiva koska mikaan ei oo niin pahaa kun vanhaks mennyt maito. I agree, joten kiitos Al! :D Kaupungilla kierrellessamme mun oli totta kai ostettava niita turistikortteja (niinkun kaikista muistakin kaupungeista jossa me oltiin pysahdytty matkan varrella). Sit me mentiin Shedd Aquariumiin, eli siis akvaarioon. Siella on esilla ties mita vesiasukkeja! Tormattiin kierrellessamme mm. meduusoihin (jotka oli ihanan lolleroisia?), kilpikonniin (jotka ei ollu yhta high kun nemoa etsimassa-leffassa, mutta ihan sopoja silti...), PINGVIINEIHIN, erilaisiin sammakoihin ja sellasiin hassuihin potkoihin joiden nimea en tieda. Ne vaan mollotti ja sit kun joku uhka tuli lakelle ni ne survoutu hiekkaan. Ne oli niin hassuja! Ostettiin tytoille tuolta sellaset ihanat isot delfiinipehmolelut tuliaisiks ja mua harmitti et en voinut ostaa itellenikin yhta. Ois mulla rahat riittany, mutta sit kun olisin aikanani yrittany vieda sen mukanani suomeen niin sille pehmolelulle pitais hommata joka oma matkalaukku tai oma istumapaikka. :D Ajattelin sitten etta ehka sarkanniemesta saa edes vahan samanlaisia...

Akvaarioreissun jalkeen me mentiin syomaan oikeen kunnon ravintolaan, ei mihinkaan pikaruokalaan mihin ollaan valitettavasti tan reissun aikana sorruttu aika useesti... Ruokailun jalkeen hostdad ja Aaron jalleen kerran osoitti miks ne (ja hostmama ja tytot) on maailman parhaat hostperhe, ne onnistui yllattamaan mut ihan totaalisesti. Hostdad totes just kun oltiin lahdossa ravintolasta etta koska Aaron sai ton auton ennenaikaisena valmistujaislahjana niin hostit haluaa muistaa muakin jotenkin. Sit Aaron sano et ne haluaa pitaa sen yllatyksena mahdollisimman pitkaan, joten se sito mun silmat kiinni. Olin ihan pyoralla paastani ja mulla pyori mielessa toinen toistaan hurjempia skenaarioita siita mita tuleman pitaa ja voin sanoo ettei ykskaan mun arvauksista mennyt ees yhtaan lahelle. Arvatkaa mita ne oli keksinyt? Ne oli selvasti kuunnellut mun juttuja, koska maa puhuin jo paljon ennen vaihtoon lahtemista etta haluaisin ehdottomasti paasta vaihtovuoden aikana katsomaan NHL-matsin ja tadaa, sinnehan ne mut vei! Ja kyseessa ei ollut ees mikaan tusinamatsi vaan Chigaco Blackhawks - Los Angeles Kings! Jos joku ei tieda niin LA Kings on hallitseva Stanley Cup-mestari ja Chigaco johtaa tallahetkella omaa konferenssiaan. Kentalla vilisti samaan aikaan mm. Dustin Brownin, Anze Kopitarin ja Marian Hossan kaltaisia tahtia ja se nakyi kylla maaleissakin: 5-4 LA Kingseille. En voi vielakaan uskoo kunnolla etta oon kaynyt NHL-pelissa, se oli vaan niin paljon erilaista kun SM-liigan kattominen Hartwall Areenalla tai Hakametsassa. Niin erilaista.

Lopuks laitan kuvia tahan astiselta reissulta. Jatin jarkkarista sen johdon kotiin, joten nyt mennaan pikkupokkarin ja puhelimen antimilla. Tuo ensimmainen kuva haluaa olla tyhma ja tottelematon, joten olkoon.
                                          
Seattlen kuuluisa purkkaseina. Voitte kuvitella kuinka esanssiselta ja makealta tuolla hais. Paikka mahtaa kuhista ampiaisia ja muita otokoita kesaisin :D
Space Needle/Seattle Tower, iltakavelyn maisemia (;
Leirinuotiolta
Aamu Yellowstonessa
South Dakotasta, muistaakseni Mount Rushmore on tuolla sumujen keskella
Omahan ilta-aurinko
YO, Chigaco!
En ees muista mita maa tassa kuvasin...

'Cause we were like, "woaaaah", and I was like, "woaaaah" and you were like, "woaaahh..."
Todiste siita etta vaikka olis hyva kamera niin huono kuvaaja ei siltikaan saa laadukkaita otoksia
United Center & Fans
desibelit n. 1204757364
Naiden miesten paivapalkat on yhteensa varmaan sita luokkaa etten maa tuu koko tyoikani aikana tienaamaan niin paljon... Kannustavaa

22.3.13

Florida-Washington-Idaho-Montana-Wyoming


Otettiin Aaronin ja hostdadin kanssa pieni varaslahto spring breakiin ja lahdettiin tiistaina aamuseitseman koneella Seattleen. Heratyskello soi jo ennen viitta ja nopean suihkussa kaynnin, aamupalan ja viimehetken pakkailujen jalkeen jatettiin hostmama ja tytot nukkumaan ja noustiin taksiin. Suuntana oli siis Orlandon kansainvalinen lentokentta, jossa on tan vaihtovuoden aikana tullut kaytya useamminkin. Ensin me lennettiin Orlandosta Arizonaan, tarkemmin sanottuna Phoenixiin. Matka kesti yli viis tuntia, mika on ihan hullua kun ajattelee etta siina matkustetaan yhden ja saman valtion sisalla. Me kun lennetaan Helsingista Nizzaan niin lento kestaa nelisen tuntia ja siina lennetaan sentaan monen maankin yli! Phoenixissa meilla oli reilun tunnin vaihtoaika eika siina ajassa kerennyt oikeastaan mitaan tekemaan. Kunhan veryteltiin jalkoja ja kaytiin vessassa  ennen kun noustiin Seattlen koneeseen. Phoenixin ja Seattlen valinen lento oli sit jo lyhyempi, se kesti vahan yli kolme tuntia ja se oli vahan myohassakin. Vaikka oltiin lahdetty kotoo Winter Springista ennen kuutta ja matkustettu lentokoneessa yli kymmenen tuntia, niin kello oli vasta iltapaiva kaks kun laskeuduttiin Seattleen. Lentokentalla meita vastassa oli hostdadin vanha opiskelukaveri Keith jonka luona me vietettiin myos yomme Seattlessa. Lentokentalta me suunnattiin suoraan Keithin kotiin, koska tan matkan todellinen tarkoitushan oli ostaa Keithin vanha auto Aaronille. Keith, Aaron ja hostdad keksi siita autosta puhumista vaikka kuinka pitkaks aikaa, maa en jaksanut kiinnostua siita viitta minuuttia pidempaan. Lopulta kuitenkin Keithin vaimo Carol tuli toista kotiin ja vihdoin miehet lopetti sen autosta jauhamisen ja me paastiin kaupungille syomaan koko porukalla Carolin suosittelemaan ravintolaan. Syotyamme Keith ja Carol naytti meille kavellen vahan kaupunkia, mika oli tosi kivaa. Seattlen ja koko Washingtonin osavaltion tunnetuimpia maamerkkejahan on Space Needle, eli se korkea torni joka  nakyy silloin talloin Greyn Anatomiassakin. Me nahtiin se meidan iltakavelylla! Harmi etta me ei tormattu Greyn Anatomian Derek Shephardiin... Pikaisen kaupunkikierroksen jalkeen me lahdettiin takaisin Keithin ja Carolin luo, koska meilla oli Aaronin ja hostdadin kanssa pitka paiva takana ja oltiin ihan poikki.

Keskiviikko alkoi silla etta heti aamusta alkaen Aaron, Keith ja hostdad alko taas paasaamaan siita autosta. Onneks Carol oli kiva ja ehdotti etta me jatettais miehet selvittamaan kaytannon asioita autoon liittyen ja lahdettas kahdestaan kaupungille. Mikas siina, sopi mulle paremmin kuin hyvin! Alotettiin kaupunkireissu menemalla aamupalalle Starbucksiin, joka on siis lahtoisin Seattlesta jos ette sita tienneet. Otin aamupalaks bagelin ja mustikkapiirakkaa, nams. Sen jalkeen kaytiin kaupungilla ostamassa mulle Seattle-turistipostikortti, purkkaa, matkaevasta ja -lukemista koska ajomatka kotiin tulis olemaan PITKA. Tan jalkeen ajettiin vahan matkan paahan kaupungin keskustasta ja maa kavin jattamassa merkkini maailmaan, tai no ainakin Seattleen, ja lanttasin pureskelemani purkan Seattlen kuuluisaan purkkaseinaan. Tan jalkeen ajettiin Carolin kanssa takas niille ja ruvettiin porukalla lastaamaan meidan matkatavaroista Aaronin uuteen autoon/Keithin vanhaan autoon. Siina kesti yllattavan kauan, koska jouduttiin tekemaan vahan lajittelua etta mita tavaroita saatettais mahdollisesti tarvita ajon aikana (eli mita kaikkea otetaan takapenkille ja mika menee perakonttiin) ettei jouduta sitten turhaan pysahtelemaan. Alkuiltapaivasta me sitten sanottiin heipat Keithille ja Carolille, jatettiin kaunis kaunis Seattle taaksemme ja lahdettiin ajamaan itaan. Harmittaa ettei keritty viettamaan enempaa aikaa siella.

Koska me lahdettiin keskiviikkona vasta iltapaivalla Seattlesta niin me ei keritty ajamaan kauhean pitkaa matkaa ennen pimeaa. Jaatiin yoks lahelle Washingtonin ja Idahon valista rajaa, Spokane nimiseen kaupunkiin Washingtonin osavaltion puolelle. Spokanessa oli muuten kyltti jossa sanottiin etta 70 miles to Moscow. Maa nauran aina kun taalla jenkeilla on hirveesti pikkukaupunkeja joilla on jonkun eurooppalaisen suurkaupungin nimi. Moskovan lisaks loytyy mm. Lontoota, Berliinia, Milanoa, Pariisia ja asuuhan mun molemmat hostisovanhemmat Ateenassa.

Torstaina meilla oli edessamme vihdoin ja viimein ensimmainen osavaltioiden valisen rajan ylitys, eli ajettiin Washingtonista Idahon puolelle. Se ei kuitenkaan jaanyt paivan ainokaiseksi rajanylitykseksi, koska Idaho on pohjoisesta niin kapea etta sen halki ajoi parissa tunnissa. Idahon jalkeen vuoroon tuli Montana, jossa satoi lunta tai ainakin jotain rantalunta! Maa olin nukahtanut autoo ja Aaron heratti mut ihan innoissaan lumisateen takia. Se oli sille etelan asukille paljon suurempi elamys kun mulle, mutta olihan se silti ihan hienoa nahda lunta ensimmaista kertaa melkein vuoteen. Pakko myontaa etta mikaan ihan hirvea ikava ei ole ollut, ei oo mitaan valittamista elamaan ilman lunta. Ja kerta paastiin rajanylitysten makuun, niin tehtin niita torstain aikana viela kolmaskin: Montanasta Wyomingiin, jossa me pysahdyttiin yoks Yellowstonenkansallispuistoon. Yellowstonen kansallispuisto on maailman suurin ja vanhin kansallispuisto, joten siella oli siistia pysahtya. Ja vaikka perille tullessamme meilla oli takana yli kymmenen tuntia autossa istumista (joka on yllattavan vasyttavaa, varsinkin jos siina samalla ihailee ohikiitavaa maisemaa ja kuuntelee hostdadin erittain epamaaraisia kappalevalintoja) niin olihan meidan pakko menna muiden kansallispuistoon eksyneiden kanssa turisemaan leirinuotiolle, silla turisti on aina turisti. (; Vaikka saa ei todellakaan ollut mikaan retkeily-ystavallisin, niin leirintapaikalla oli kyl paljon vakea liikkeella ja ne tuntui olevan kaikki kun yhta isoa perhetta. Jalleen kerran harmitti ettei voitu jaada pisemmaksi aikaa...

to be continued...

PS Lupaan kautta kiven ja kannon etta vastaan kaikkiin kommentteihin heti arkeen palattuani!!!!
PS2 Yritan saada tan postauksen kuvat joko jalkikateen tahan postaukseen (nyt meni hermo eika jaksa enaa edes yrittaa) tai sit laitan ne seuraavaan postaukseen. Ja tutut ja Sherlockit voi katella niita jo facebookista! (;

9.3.13

time goes by

Mihin tää aika oikeesti menee? Tuntuu että vastahan mää kirjotin teille tosi pitkän postauksen ja mitä, nyt siitä on muka jo KUUKAUSI? En usko! Enkä muista mitä kaikkea mulle on taas tapahtunutkaan... Kummisetä kävi tosiaan moikkaamassa mua ja meitä täällä ja meillä oli tosi kivat 24 tuntia yhdessä. Esittelin hostperheen ja Luken kummisedälle, käytiin pienellä kiertoajelulla tääl Winter Springis ja sit käytiin syömässä ja tekemässä tuliaisshoppailuja Orlandossa. Tytöt oli ihan innoissaan kun ne sai TAAS Angry Birds-karkkeja, mun pitää varmaan Suomeen palattuani lähettää niitä niille laatikollinen. :D Niin ja Valentine's Day-tanssitkin meni, näytin tältä:

Koulussa meillä on alkanut kaikki loppuvuoden sähinät, Graduation Countdown (enää 80 päivää!) on hyrrännyt jo hyvän aikaa samoin kuin Graduation Nightin ja Senior-videon suunnittelut. Meillä on täällä Floridan alueella ainakin tosi hyvä tarjonnat raduation Nightin suhteen, koska meillä on tässä Orlandossa Universal Studio's joka järkkää Grad Bashin, Disney World joka jälkkää Grad Niten ja Tampassa on Busch Gardens joka järkkää kanssa oman Grad Nightinsä. Ja noi bileet on ihan hullun isoja, sinne tulee porukkaa ympäri jenkkejä ja esimerkiks Universalin Grad Bashis esiintyy tänä vuonna Pitbull ja Disneyl on aikasempina vuosina jammailtu Taio Cruzin tahtiin... eli ei oo mitkään ihan pienet kekkerit kyseessä. :D Ja siis tuolla bileiden aikana on kaikki huvipuistolaitteet yms auki, eli kenellekkään ei pitäis tulla tylsää!

Lisäks meillä koulussa on ollut semmonen kampanja, että jokaisesta kirjeestä jonka lähettää mahdolliseen jatko-opiskelupaikkaan saa yhden tikkarin. Seniori ilman tikkaria on harvinainen näky meidän koulussa näinä päivinä. :D Ollaan myös käyty tutustumassa eri collegeihin ja universityihin, mikä on ollut kyllä aika jännää. Itellänkin kutkuttaa jo lukion jälkeinen opiskelu tuolla jossain korvan takana ja kova polte päästä vetämään lukio loppuun asti. Ens keväänä olis kuitenkin tarkotus pistää jo ensimmäiset hakupaperit yliopistoon vetämään. Myös Promin sunnittelu on alkanut, oon käynyt kiertelemässä kauppoja ja etsimässä sitä oikeaa pukua, mutta turhaan. Jenkeillä on ihan kamala maku varsinkin mekkojen suhteen, kaikki ne näyttää joltain halvoilta kiinalaisväkerryksiltä leopardikuvioineen ja "timantteineen". Mää en aio tyytyä mihinkään mekkoon joka on "ihan okei", vaan haluun oikeesti upeen mekon. Mulla on siis tarkotuksena raahata tää mun promdress mukanani sit Suomeen ja tanssahdella siinä Wanhojen tanssit ens keväänä. Tän takia lyttäsin myös yhden hostmaman työkaverin tytön viime vuotisen promdressin, mutta kävin kuitenkin kohteliaisuudesta kokeilemassa sitä. Olihan se ihan okei....


Sit käytiin koko perheen voimin DISNEY WORLDISSAAAA! Teen tästä varmaan isomman postauksen myöhemmin (koska kerrottavaa ja kuvia on vaan niin paljon... enkä jaksa muokata niitä nyt :D), mutta nopeasti kerrottuna homma meni näin: Alotettiin ensin rauhallisesti ja käytiin ensin viikolla Animal Kingdomissa, eli sellasessa eläinpuistossa joka on ISO. Vaikka jenkeissä kaikki on suurta, niin Disneyllä kaikki on vielä suurempaa! Sit perjantaina lähdettiin ajelemaan Orlandoon ja majotuttiin yhteen Disneyn hotelleista. Käytiin illalla viel kiertelemässä vähän downtown Disneyl, mutta kunnolla huvipuistoon päästiin vasta Lauantaiaamusta. Lauantai ja Sunnuntai kierrettiin aamusta iltaan ja tuntuu että vielä ja vaikka mitä näkemättä. :D Mutta kuten sanoin, kerron tarkemmin tästä reissusta omassa postauksessaan.

Niin ja nyt ollaan Arskan ja hostdadin kanssa saatu varattua ne lentoliput Washingtoniin! Lennetään siis n. puolentoista viikon päästä Seattleen, jossa ollaan yks yö sillä samalla hostdadin kaverilla jolta se Aaronin tuleva auto ostetaan. Sit sieltä olis tarkoituksena lähteä ajelemaan takaisin tänne etelään, meillä on aikaa käytettävänä koko reissuun 11 päivää. Vähän jännittää, koska Seattlessa on lämpötilat ollu just ja just nollan yläpuolella, jotain +3:n ja +6:n välimaastosta. FREEZING, varsinkin kun meillä on taas alkanu vähän lämpimään täällä... nyt ollaan jo lähempänä kolmeakymmentä kun kahtakymmentä!

Ja loppuun mun on kerrottava maailman surullisin juttu. Minä ja Aaron tultiin yks päivä uimasta ja Aaron kerto mulle samalla kun käytiin nappaamassa keittiöstä juomista yksistä vesipuistobileistä jotka järjestetään joka kesä Orlandossa. Innostuin (totta kai!) ja kysyin että koska ne on. Aaron sano että ne on varmaan vasta sen jälkeen kun mää oon lähtenyt, jolloin Irene hätkähti ja kysyi minnä mää olen lähdössä. Irene oli ihan suru puserossa kun kerroin että mun pitää lähtee kotiin, se vaan sano et mun kotihan on täällä niiden luona. Se tuntui jossain tuolla sydämessä niin pahalta, koska oon koko ajan miettinyt kuinka pahalta musta tuntuu kun mää joudun lähtemään enkä oo ajatellut ollenkaan miten kamalaa se mun hostperheelle on. En ymmärrä miten me voidaan koskaan erota toisistamme, siitä tulee niin vaikee hetki meille kaikille...

13.2.13

helmikuun kuulumisia

Tää (nyt jo edelinen, alotin tän postauksen kirjottamisen jo viime viikolla :D) viikko alkoi Superbowlilla, eli jenkkifutiksen loppuottelulla. Se on ihan älyttömän hypetetty ja puhuttu tapahtuma täällä ja kyllähän määkin sitä katsoin hostmaman ja tyttöjen kanssa, vaikka en oo lajista kiinnostunut oikeastaan yhtään. Oikeastaan katsoin sitä vaan koska hostdad ja Aaron oli hostdadin töiden puolesta paikanpäällä, eli yritin bongata niitä yleisöstä. Ja onhan se aina hyvä tietää mistä seuraavana päivänä koulussa puhutaan. Ja voin sanoa että kyllä siitä puhuttiinkin, varsinkin Beoyncén esiintyminen oli kova sana. Single Ladies on soinut mun päässä jo viikon!

Tiistaina mulle kävi maailman hämmentävin juttu. Mulle oli yön aikana noussut vähän kuumetta enkä sen takia mennyt kouluun, joten päätin lähettää mun kaverille viestin...


ja lopulta oli pakko soittaa sille :D Puhelusta ei kyllä meinannut tulla mitään kun naurettiin vaan molemmat tolle mun aivopierulle. En ymmärrä mikä mun aivoissa meni sekasin... mutta oli ihana kuulla tuttu ja turvallinen ääni luurin toisessa päässä.♥ Toi oli muuten eka kerta kun soitin täältä Suomeen. Skypessä oon toki jutellut, mut toi oli mun eka ihan oikea puhelinpuhelu täältä.

Babyshower / Disney Storessa, totta kai... / Saran ja Jerin vauvalle / Keskiviikon shoppailut

Keskiviikkona me käytiin hostmaman kanssa shoppailemassa. Oltiin ostamassa yhden hostmaman asiakkaan babyshowereille lahjaa ja samalla hypisteltiin vähän kaikkea vauvatavaraa ajatellen Saran ja Jeremyn vauvaa. (Sarasta ja Jeremystä puheenollen, ne löys asunnon Longwoodista, joka on ihan muutaman minuutin ajomatkan päässä meiltä!) Alotin myös virkkaamaan tilkkutäkkiä Saran ja Jeremyn tulokkaalle. Vauvan sukupuoli on vielä hämärän peitossa, joten yritin valita värejä jotka sopii kummallekin sukupuolelle. Babyshowerit oli torstai-iltapäivänä, jonka jälkeen mun piti kiirehtiä kotiin koska mulla oli perjantaiks hirveesti läksyjä. Ekaa kertaa koko aikana stressasin siitä että osaanko ja kerkiänkö tekemaan annetut tehtävät, mutta onnistuinpas! Ja arvosanarivistö on edelleen täynnä kiitettäviä. (;

Appelsiineja suoraan puusta♥ / NAM / NAM² / Smores!

Perjantaina ajettiin koulun jälkeen pienellä senioriporukalla itärannikolle, Palm Bayn kapunkiin, jossa on mun koulukaverin Nikkin perheen upea rantatalo. Matkalla käytiin nappaamassa KFC:stä vähän kanaa ja niiden jälkeen purettiin laukut autoista sisälle ja suunnattiin suoraan biitsille, jossa vierähtikin oikeastaan koko ilta. Auringon laskiessa tultiin sisälle ja jäätiin tuijottamaan Disney Channelia. :D Disney Channelia seuratessa laitettiin vähän tykötarpeita esille ja suunnattiin pian takaisin rannalle, tai oikeastaan nuotiolle ja vietettiin siinä kiva leiri-ilta. Nick ja Laurie oli ottanut kitaratkin mukaan. Hyvän seuran ja musiikin siivittäminä ilta meni hujauksessa, kömmittiin Julietin kanssa nukkumaan vasta neljän jälkeen. Aamulla iltapäivällä kun porukka alko heräilemään niin laitettiin grilliin ribsejä, syötiin ja sitten käänsimme autojen nokat takaisin sisämaata kohden. Lauantai-ilta meni sit kotona, Luke oli meillä vähän aikaa ja sit kävin lätkimässä hostdadin kanssa vähän tennistä.

Sunnuntaina hostdad ja Aaron piti meille tytöille sen joululahjaksi lupaamansa prinsessapäivän, olinkin just hemmottelun tarpeessa. Ensin ajettiin Orlandoon, jossa me päästiin aloittamaan aamu yhdessä ihanassa Day Spassa. Mää ja hostmama alotettiin kasvohoidoilla, jonka aikana Ellen ja Irene sai jalkahoidot + lakkauksen. Sitten mää ja hostmama siirryttiin jalkahoidettaviks ja tän jälkee tytöille tehtiin kuviokynnet. Tän jälkeen mentiin luonaalle, tyttöjen toiveesta jälleen kerran The Cheesecake Factoryyn. Mää söin Chicken Sandwichin vihersalaatilla ja jälkkäriks Oreo-juustokakku, namiii! Tän jälkeen me suunnattiin The Florida Mall-nimiseen ostoskeskukseen, josta hostdad osti hostmamalle ja tytöille jotain mitä kukakin halus. Olis se mullekin ostanut, mutta sovittiin että koska me ollaan näillä näkymin lähdössä sinne Washingtoniin, niin hostdad maksaa osan mun lentolipusta sinne. Orlandosta kotiuduttuamme päätettiin kattoa yhdessä leffa ja sotahan siitä sytty kun kaikki halus kattoo eri elokuvaa. Päädyttiin lopulta Ironmaniin (arvatkaa kenen idea...?). Koko päivä ja oikeastaan koko aikasempi viikko oli yhtä sutaamista paikasta toiseen, joten nukkumaan käydessä uni kyllä maitto!

kuin yö ja päivä....... hehehehehe olipas hyvä juttu

Tällä viikolla ei oo muistaakseni tapahtunut mitään erikoista, paitsi mitä nyt vähän jotain ystävänpäivä härdelliä ja lauantaina on ystävänpäivätanssiaiset. Kauheeta lukee facebookista kaikkien suomikavereiden panikointia vanhojen tansseista, penkkaripuvuista ja kaikesta. No mää oon sit niissä kuvioissa mukana ens vuonna (; Mut hei oon mä viettänyt täälläkin unohtumattomia hetkiä, näin nimittäin elämäni ensimmäisen pesukarhun pari päivää sitten! Siellä se mönki Rudyn napurien roskapöntössä, hyvä kun Rudy uskals kävellä sen ohi autoon. :D Pieni, mutta hurjan näkönen eläin... Huomenna, eli torstaina hostdad tulee hakemaan mua  koulusta vähän aikasemmin, koska lähdetään hakemaan mun kummisetää lentokentältä. Kummisetä tulee meille huomenna aamupäivästä ja lähtee perjantain ja lauantain välisenä yönä Suomeen. Lauantaina käydään sit tanssiaisissa, jonka jälkeen afterpartyt Brandonin luona ja sunnuntain ohjelmaan kuuluu varmaan jotain nukkumisen, kooman, torkkumisen ja laiskottelun väliltä....

Lopuks haluan muistaa mun ihania ystäviä siellä Suomessa♥ Vaikka me ei ollakkaan koskaan vietetty ystävänpäivää mitenkään erityisesti niin ajattelin heti teitä tän kortin nähdessäni. Ihanaa että se ootte mun ystäviä, en vaihtais teitä mihinkään. Robinin sanoin: tää on biisi kortti ystäville, läpillimme legendaarisille, tää on biisi kortti ystäville, hetkillemme hulluimmille. Kiitos että ootte olemassa, te ootte mun puuttuvia palasia jonka kanssa luetaan biologiaa ja chillaillaan ja häröillään siihen asti että faija skitsoo taas. (;

30.1.13

uusin tulokas

Me käytiin tänään ostamassa meidän taloon uusi asukas, eikö ookkin söpö! Kuva vähän vääristää väriä, mutta siinä se kuitenkin möllöttää. Ihana!♥


Vielä nimeämätön taistelukala pääsee asustamaan ylhäiseen yksinäisyyteensä olkkarin isoon uuteen maljaan. Malja on tosin vähän harhaanjohtava ilmaus, koska siitä tulee mieleen niitä sarjakuvissa ja lastenohjelmissa olevia naurettavan pieniä kultakalamaljoja. Tää meidän malja on vähän vajaa 10 gallonaa, eli iso. Hostmama on tuttuun tyyliinsä jo sisustanut sen kalamaljankin muuhun taloon sopivaks. :D

Meillä on kovaa vääntöä tulokkaan nimestä. Mää ehdotin Sashaa, mutta tytöt ei innostunut siitä. Irenen mielestä Fisher olis hyvä nimi, hostdad taas ehdotti Ferraria... Mulle ei jää varmaan muita vaihtoehtoja kuin maksaa Arska ja hostmama mun puolelle.

27.1.13

vieraita ja vieraissa

Perjantaina meille tuli koulun jälkeen pari muuta vaihtaria tältä alueelta yöks: italialainen Rosina ja brasilialainen Inéz. Koska kellään meistä ei oo jenkkien ajokorttia, viikonloppu oli aika rauhallinen. Oltiin "jumissa" täällä meillä eikä tehty mitään erikoista. Ensin lätkittiin vähän tennistä ja sen jälkeen mentiin altaalle uimaan ja juoruilemaan. Sit hostdad käytti meitä kaupassa, ostettiin herkkuja ja brownies-aineksia. Leivottiin browniet, jonka jälkeen Cooper ja Aaron oli lähdössä ajeleen ja me lyöttäydyttiin mukaan. Samalla esittelin rusina-Rosinalle ja Inélle vähän Winter Springsiä, meidän koulua ja mun koulukavereita joihin törmättiin illan mittaan. Just ennen kotiin tuloa napattiin meille tyttöjen kanssa pari pizzaa leffailtaa varten. Ja kunnon tyttöjen leffoja katottiinkin, alotettiin nimittäin The Last Songilla ja lopetettiin The Lucky Oneen. Nicholas Sparks-leffat iskee muhun ainakin, semmosta romanttista huttua. Leffojen jälkeen ei saatu unta ja jäätelöhammasta kolotti, eihän siinä muu auttanut kun suostutella Aaron ajamaan meidät kauppaan. Ja frozen yougurth oli kyllä se arvoista<3

Lauantai me alotettiin käymällä meidän koulun senioreiden järkkäämällä pihakirppiksellä tsekkaamassa tarjonta. Mää en ostanut mitään, mutta Rosina osti laukun ja koruja. Sen jälkeen yks mun koulukaveri heitti meidät Orlando Premium outletsiin. Rosina ja Inéz asuu molemmat kauempana Orlandosta kun minä, joten ne halus ehdottomasti päästä käymään tuolla. Ja en mää kyllä valittanut, koska kotiutin tuolta reissulta tämän ihanuuden itselleni:

Shoppailun jälkeen tultiin kotiin syömään (hostmama oli laittanut spaghettia) ja sitten Rosinan hostsisko tuli hakemaan tyttöjä. Mää tein sen jälkeen vähän aikaa läksyjä, mutta sitten Luke tuli meille ja me mentiin Luken, Irenen ja Ellenin kanssa uimaan altaalle. Tytöt on ihan hulluna Lukeen (kuka ei olis?) ja välillä ihan ärsyttää kun en saa omittua Lukea itelleni kun tytöt haluaa aina tehdä sen kanssa jotain. :D Illalla kun Luke lähti kotiin niin minä ja Aaron vietettiin laatuaikaa lähtemällä kahdestaan Starbucksiin. Meidän piti käydä vaan päivittämässä kuulumiset, mutta sitten törmättiinkin pariin koulukaveriin ja ajauduttiin niiden mukana yksiin bileisiin. Mun piti pitää vähän taukoa bileistä, mutta eihän siitä mitään tuu kun täällä on joka nurkan takana jollain aina bileet.

Tänään, eli sunnutaina heräsin kun hostdad rymisteli keittiössä jo ennen seittemää. Se teki vaan aamupalaa jalkapallo-matsia varten. :D Koska heräsin sen metelöintiin niin se teki mullekin vähän syömistä peliä varten. Aamu olikin hyvä tapa aloittaa jalkapallolla ja pekonileivillä, nams. Muutaman tunnin päästä, eli iltapäivällä mun pitäis lähtee syömään Luken ja sen perheen kanssa, apua. Ihan niinkun en olis ennen kenenkään vanhempia tavannut. :D Onneks oon valinnut jo vaatteet (läpinäkyvähkö vaalea sifonkipaita, pinkit farkut jotka ei valitettavasti oo samaa sävyä kun tuo uus Michael Kors, jonka otan myös mukaan... niin ja asun kruunaa kultaiset korut! Tai ehkä kello...) niin on ainakin yks asia vähemmän murhedittavana. Mutta wish me luck!

Niin ja hei sitä piti sanoo, että jos teillä on jotain toiveita postauksien suhteen tai jotain mistä haluaisitte kuulla enemmän, niin laittakaa ehdotuksia kommenttiboksiin. :)

22.1.13

i have a dream

Eilen oli Martin Luther Kingin päivä, eikä meillä sen takia ollut koulua. Oon tänään miettinyt tosi paljon sitä kuinka vähän aikaa tummaihoiset ihmiset on ollu edes jonkinmoisessa ihmisasemassa.  Vasta reilu viiskymmentä vuotta sitten tummaihoiset oli ihan vailla ihmisarvoa täällä jenkeissä ja nyt näillä on tummaihoinen presidentti (jee Obama<3), aika huikeeta. Silti tän asian suhteen on vielä paljon edettävää, ihan järkytyin kun luin taannoin Hesarin Lottovoitto jäi lunastamatta-jutun (luit oikein isi, mää käytän niitä hesarin nettilehtitunnusjuttuja mitkä annoit!). Vaikka Martin Luther King ei Suomessa vaikuttanutkaan, niin mun mielestä häntä ja hänen ajamiaan asioita olis hyvä pysähtyä muistelemaan myös siellä.

Tuntuu että edellisen kirjoituskerran (joka venähti taas harmittavan pitkäksi, sori kaverit) jälkeen on tapahtunut ihan hirveästi, mutta silti ei mitään. Onks tää sitä kuuluisaa arkea? No tässä tulis kuitenkin vähän kuvia ja tapahtumia taannoisilta viikoilta, toivottavasti kelpaa!

Uuden vuoden jälkeen Sara ja Jeremy kävi Floridassa ettimässä asuntoja, koska Jeremy voidaan siirtää tänne jos Sara ja Jer löytää vaan mieleisensä asunnon täältä päin. Käytiin Saran, Jeremyn ja hostperheen kanssa syömässä Orlandon The Cheesecake Factoryssä. Mää en ees tiennyt että tommonen paikka on oikeasti olemassa, luulin et se on keksitty vaan he Big Bang Theoryä varten. :D Vaikka eihän se ihan samanlainen ollutkaan kun siinä sarjassa, mutta ruoka oli silti hyvää. Minä ja Aaron otettiin puoliks qesadillat guacamolella ja kastikkeella ja sit tommonen flatbread, nams. Pääruoka ei oo kuitenkaan se pääjuttu cheesecake factoryssä, vaan nimensä mukaisesti ne juustokakut! Tarjolla on siis ihan jumalaton määrä erilaisia juustokakkuja, löytyy kaikkea banaanista Orheoihin ja suklaasta piña coladaan. Mää söin Oreo-juustokakun, mut sain maistiaiset myös hostmaman Tiramisusta ja hostdadin mustikkavalkosuklaasta. Ja kaloreita miljoona... Oon kyllä ollut vähän lihotuskuurilla, koska mulla on oikeastaan koko vaihtoajan paino ollut pienessä laskussa, vaikka sitä lähtiessäkään ei ollut liikaa. Oon käynytkin Dunkin' Donutissa ihan urakalla!


Lisäks ollaan käyty lyhyen ajan sisään Luken kans kaks kertaa syömässä kiinalaista, koska se on vaan niin hyvää. Tuolla ravintolassa saa myös onnenkeksit laskun yhteydessä, olin ihan innoissani koska ei Suomessa meidän vakkarikiinalaisessa saa ikinä onnenkeksejä. Tyhmää. Lisäks käytiin lentopallotytyjen kanssa tsekkaamassa sellanen teinileffa kun The Perks of being wallflower. Jules on ihan sitä mieltä että se päähenkilö näyttää Aaronilta. :D Ite en allekirjoita sitä, mutta voin kyllä allekirjoittaa sen et leffa oli hyvä. Vaikka mun ja sen leffan päähenkilön, Charlien, elämät ja tarinat ei oo yhtään samanlaisia niin tunnen silti jonkun yhteyden meidän välillä. "And in that moment, I swear we were infinite."


Niin ja arvatkaa mitä Aaron on yrittäny saada mut tekemään? Se on yrittäny suostutella mut järjestämään Suomi-bileet. Sit kun kysyin siltä että mitä sielä tehtäis, niin Arska sano vaan että juotais vodkaa ja hoettais "vittu perkkele". Oon hyvin tuonut sen suomalaisuuden syvimmän olemuksen Aaronin tietoon. Mutta tommoset bileet ois muuten hyvät, mutta tosiaan mitä siellä tehtäis? Suomalainen musiikki ei (ainakaan elokuussa) ollut kauheen tanssittavaa, vodkaa (tai suomalaisemmin kossua) en voi ostaa ja ei meillä suomalaisilla kai oo sellasta pientä bileruokaa niinkun jenkeillä on esim hodarit. Jos teiltä löytyy mitään ideoita niin sanokaa! :D En kyllä tiedä mitä hostmama sanois jos järkkäisin bileet, mut hosdad olis ainakin ihan kympillä bilettämäs meidän kanssa. Hostdad on mun täällä olon aikana muuttunut hirveeks Suomi-faniks. Ehkä hostdad tykkää Suomesta (ja musta) niin paljon että se tulee joskus Suomeen matkalle, sit rakastuu Suomeen korviaan myöten ja ne muuttaa koko perhe vaikka Nääs-Mansesterin luomakuntaan! Toivossa on hyvä elää....

Nääs-Mansesterista tulikin kotikoti ja sukulaiset mieleen, arvatkaa mitä? MUN KUMMISETÄ TULEE MOIKKAAMAAN MUA TÄNNE FLORIDAAN! Kummisedällä on joku työjuttu Texasissa, jonka jälkeen se pitää pari päivää vapaata ja tulee meille. Ihanaa et tänne tulee oikeesti joku mun tuttu ja näkee nää ihmiset, tää kaikki ei ookkaan vaan kuvitelmaa mun pään sisällä. :D Oon tehnyt jo hirveen listauksen että mitä kaikkea mulle pitää tuoda Suomesta. Tiedän että teitä kiinnostaa, joten tässä tulee: REAL-LEIPÄÄ (<3) Panttereita (ainakin keltanen ja vihree pussi), Halvan salmiakki-askeja, Läkeröl-pastilleja, Maraboun minttukrokanttia, Dumleja, lakuja (voi kun jostain sais metrilakua!). Niin ja tytöt haluais Angry Birds-karkkeja... Kummisedän matkassa laitan varmaan jo käyttämättömiä kamppeita takaisin Suomeen, koska mulla ei todellakaan mahdu kaikki tavarat laukkuun. Hyvä jos saan ne väkivalloin ängettyä kahteen laukkuun... Oon vähän innostunut shoppailemaan viime aikoina. (Sisse tää ei tarkoita sitä että saisit silti penkoa mun vaatekaappia ja käyttää mun vaatteita! Näin sen sun yhden facebook-kuvan ja mun topin, BUSTED!)


Ja vaikka kummisedän vierailu onkin ihan huippujuttu, niin säästin silti parhaan jutun viimeseks. Tää ei oo tosin vielä ihan varmaa (riippuu Aaronin arvosanoista ja hostdadin töistä), mutta me ollaan ehkä lähdössä Springbreakilla Washingtoniin ostamaan hostdadin vanhalta koulukaverilta Aaronille autoa! Ja mikä parasta, se auto pitäis ajaa sieltä Floridaan, eli tiedossa olis vähän niinkuin road trip! Tää on yks syy, minkä takia päätin jättää lähtemättä vaihtareiden yhteiselle reissulle Havajille. Elokuusta asti Floridassa majailleelle Havaji ei tunnu niin hienolta ja ihmeelliseltä miltä se tuntuu vaikkapa Minnesotassa asustavalle. Toki onhan siellä ihan omanlaisensa kulttuuri, mutta silti.

En kirjota tänne enään ikinä jos tää ulkoasu ja kuvat näyttää ens kerralla yhtä paskoilta kun nyt. En ymmärrä mikä tässä on, kirjoitusvaiheessa postaukset näyttää jumalattoman hyviltä (vaatimattomuus ei oo vahvimpia puoliani) mutta julkaistuna nää näyttää ihan kamalalta kuralta. Säälin silmiänne rakkaat lukijat. Jos joku teistä sokaistuu tästä kaikesta kamaluudesta niin osoittakaa syyttävät sormenne bloggerin (eli googlen?) puoleen. OLEN SYYTÖN.

6.1.13

syvissä vesissä

hostperhe
Mun ja hostdadin yhteinen juttu on urheilu ja se on meidän laatuaikaa kun me katotaan yhdessä telkkarista jotain matsia. Mää en ennen tänne jenkkeihin tuloa seurannut oikeastaan muuta kun jääkiekkoa ja sitäkin katoin kotona tosi harvoin telkkarista (koska tykkään enemmän mennä paikanpäälle), mutta hostdad on koulinu musta oikeen kunnon penkkiurheilijan. :D Yleensä me katotaan eurooppalaista jalkapalloa, tosi paljon Espanjan ja Englannin liigojen pelejä. Hostdadin suosikkijoukkueet on Arsenal ja Real madrid. Mulla itelläni ei oo mitään suosikkijoukkuetta koska koko laji on mulle vielä niin "uusi" mutta huudan aina hostdadin mukana. Nyt kun NHL-kausi saadaan aloitettua (!!!) niin aion kyllä raahata hostdadin mun kanssa johonkin matsiin. :D

Kuten oon aiemminkin maininnut, hostmama on ajoittain ihan hirvee tiukkapipo. Silti se on ihan älyttömän lämmin ja kannustava ihminen. Mää voin puhua hostmaman kanssa mistä vaan, meillä on keskenämme tosi iso luottamus toisiimme. Musta tuntuu et mää oon hostmamalle (ja hostdadille) ihan yhtä rakas kun niiden omatkin lapset - mää tunnen itseni osaksi tätä perhettä. Hostmama seisoo aina mun takana ja on valmis taistelemaan mun ja mua koskevien asioiden puolesta ja niin se on tehnytkin, mm. sillon kun meidän koulussa levis niitä valokuvia musta. Ja hostmama on tosi lämmin mun ja Aaronin kavereillekin, meidän kaverit on aina tervetulleita meille.


alaston totuus!


Sit Aaron. En tiedä edes mistä alottaisin. Mun ja Aaronin välit ei aluks olleet todellakaan hyvät, Aaron oli aluks tosi väliinpitämätön mua kohtaan. Ollaan puhuttu siitä ja Aaronin mielestä mää olin kuulemma "too posh" kun tulin kiiltävine matkalaukkuineni ja hienoine vaatteineni lentokentällä niiden luo. Voin ehkä ymmärtää, koska se miten meillä Suomessa nuoret pukeutuu on kyl täällä jenkeissä aika posh. Tai siis täällä pukeudutaan niin eri tavalla, nää ei arkipäivinä tunnu kauheesti panostavan vaatteisiin. Flipflopit on tosi kova juttu, samoin cheershortist, yogahousut, koulun t-paidat ja kaikki tämmönen :D Niin jokatapauksessa mää ja Aaron lähennyttiin toisiamme kunnolla vasta Labor Dayn aikoihin kun nukuttiin samassa huoneessa. Paitsi että ei me paljon nukuttu koska sillon me juteltiin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla toisillemme ja juteltavaa riitti tosi pitkään. Sen jälkeen me ollaan oltu oikeestaan erottamattomat, me oikeesti mennään ja tehdään melkein kaikki yhdessä. En ikinä unohda sitä kun oltiin Saran ja Jeremyn häissä ja yöllä Aaron kysy multa että uskonko mää semmoseen, että kaksoset voi syntyä eri perheisiin, eri vanhemmille ja eri maanosiin. Olin ihan hämilläni ja kysyin että kuinka niin ja Aaron vastas että koska mää oon sille kun kaksoissisko. <3 Ja jos joku ei tiennyt niin meillä on Aaronin kanssa vaan kolme päivää ikäeroa. :D Mulla ei oo varmaan ikinä ollut näin helppoa ihmissuhdetta niinkun Arskan kanssa. Me ymmärretään toisiamme puolesta sanasta tai katseesta, eikä aina tarvita ees sitä. Tiiän et Aaronilla tulee olemaan erityinen paikka mun sydämessä aina.♥

Pakko myöntää että en tiedä miten tuun toimeen ilman Elleniä ja Ireneäkään sitten kun se aika tulee. Sillon kun sain perhetiedot niin mua jännitti ihan sikana, koska mulla ei oo pienempiä sisaruksia ja mää olin tottunut olemaan se "perheen vauva". Musta on kuitenkin tosi ihanaa et mulla on nyt kaksi pikkusiskoa. Musta on ihana leikkiä ja hölmöillä niiden kanssa, mutta silti kaikista hienointa on nähdä se kuinka ne kasvaa niin hurjan nopeesti. Musta tuntuu että joka päivä ne oppii jotain uutta ja oon ihan hämmästyksissäni siitä miten ne osaa jo vaikka mitä! Ja se miten mun ja Ellenin suhde on kehittynyt on jotenkin tosi ihanaa. Ellen on siis ihan älyttömän ujo ja aina kun Ellen teki mun kanssa jotain ekaa kertaa tuntu siltä kun olisin voittanut olympialaiset :D Irene on sit taas ihan erilainen kun Ellen. Irene ei ujostele mitään ja musta tuntuu että Irene pystyy tekemään mitä tahansa, sillä on sellasta sisua ja vimmaa sisällään ettei mikään pidättele sitä. En ihmettele vaikka siitä tulis Yhdysvaltojen ensimmäinen naispresidentti. Kannattaa pitää nimi Irene mielessä. ;)



kaverit
Juliet on mun ensimmäinen "oma" kaveri täällä ja (Aaronin jälkeen) mun paras kaveri täällä. Juliet ei ollut asunu täällä Winter Springissä vielä puolta vuottakaan kun mää tulin, joten oltiin molemmat vielä vähän keltanokkia kun tutustuttiin. :D Me tutustuttiin toisiimme lentopallon parissa ja meillä synkkas heti tosi hyvin keskenämme. Ensin me oltiin Julesin kanssa tosi paljon kahdestaan, mut sitten me alettiinkin hengailemaan Aaronin ja sen kavereiden kanssa ja niin syntyi "meidän jengi". Juliet on semmonen kilttinaapurin tyttö ft. YOLO. :D En osaa selittää paremmin, semmonen hyväntahtoinen hetkessä eläjä. Juliet on niitä jotka saa aina ihan omituisia ideoita joista kaikki innostuu ja joita lähdetään toteuttamaan.



Sitten on Rudy, joka on varmaan maailman viimesimpiä herrasmiehiä, semmonen oikein joka äidin unelma vävy. :D Sinkkunaiset ottakeepa yhteyttä! Rudy on yks mun lemppari shoppailukaveri täällä, se jaksaa kävellä vaikka kellon ympäri mun kanssa kaupoissa. :D Pystyn muutenkin puhumaan Rudylle melkein kaikesta ja kysymään maskuliinista mielipidettä ja miehistä näkökantaa mitä kummallisempiin asioihin. Rudyn mielipiteet ja viisaudet on ollu mulle tosi tärkeitä varsinkin Luken suhteen.

Sit on Cooper, joka on Aaronin paras kaveri. Ne on tuntenu toisensa varmaan 15 vuotta, samoin kun mun hostvanhemmat on tuntenut Cooperin vanhemmat. Välillä tuntuu että Cooper on osa mun hostperhettä, koska se on täällä niin usein. Joskus on käynyt silleen, että illalla kun menin nukkumaan niin Cooper oli vielä meillä ja aamulla kun menin aamupalalle niin Cooper istu jo syömässä. :D Ja se oli siis käynyt kotonaan kuitenkin nukkumassa.




pallomaha :(

Seuraavaks kuvitelkaa se kliseisin stereotypia high schoolia käyvästä pojasta? No se on Travis. :D Travis ja minä ollaan samalla espanjan kurssilla ja se istuu mun vieressä. Mulla ei oo mitään Travisia vastaan, päin vastoin se on tosi ihana ja meidän huumorintajut lyö yks yhteen, mutta musta tuntuu et espanjan tunnilla (missä on sekasin kaikkia ikäluokkia) kaikki meitä nuoremmat tuijottaa sitä kun jotain julkkista. Välillä pelottaa että osa tytöistä pyörtyy jos Travis edes vilkasee niihin päin.

Viimesenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, on Luke, mun oma Luke. Ootte varmaan osannut laskea edellisistä postauksista yhteen et 1+1=6394, eli minä ja Luke seurustellaan. Kun mää tänne vaihtoon lähdin niin mulla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ettiä itelleni mitään poikaystävää täältä, mutta minkäs teet kun se oikea osuu kohdalle... Luke sanoo et se kiinnostu musta heti kun se mut ekan kerran näki ja kyllähän se pyys mua melkein heti kanssaan treffeille. Se luuli et mua ei kiinnosta, koska mää en parilla ekalla kerralla päässyt lähtemään sen kanssa. Välillä toivon et olisin päässyt niin me oltais voitu seurustella jo paljon pidempäänkin. Mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. Luke on ihana, en mää osaa siitä muuta sanoa. Tai jos osaan niin se on jotain liian intiimiä kaikein kansan kanssa jaettavaks. :D

Heti kun saan enemmän ja parempia kuvia meidän Miamin reissulta niin teen teille reissupostauksen! Siihen asti nää tämän postauksen kuvat käyköön maistiaisista. ;)