tekemisiä

Viime postauksesta ei ole edes pitkää aikaa ja silti tuntuu että mulle on tapahtunut vaikka mitä! Viime postauksen jälkeen mää olen...

käynyt pikaisella lomalla Aspenissa...

 ja lasketellut siellä!

Viettänyt elämäni ensimmäistä kiitospäivää!

syönyt ja auttanut valmistamaan herkullista kiitospäivän ateriaa

                              Ollut kiitollinen maailman parhaasta hostperheestä♥

 Käynyt shoppailemassa blackfridayn hulluissa aleissa ja löytänyt osuvia lahjoja mm. muutamalle "koulukaverille"

 Meikannut Robert Junioria (vain kuvallisesti, ei tarvii soitella eläinsuojeluyhdistykseen)

Lisäks oon ollut Aaronin kanssa evakossa Irenen ja Ellenin vaatehuoneessa (koska kiitospäiväks tuli niin paljon yövieraita), pelannut Trivial Pursuittia, polttanut itseni auringossa, nähnyt yhtä italialaista vaihtarityttöä, viettänyt laatuaikaa hostdadin kanssa (meidän laatuaika on sitä että katotaan eurooppalaista jalkapalloa :D mut se on oikeesti tosi hauskaa! eikä niissä jalkapalloilijoissakaan mitään vikaa ole, heh heh), suunnitelut hostmaman kanssa meille suomalaista joulua, ostanut joululahjoja (isi elä kurki tiliotteita ettei yllätykset mee pilalle), saanut paketin suomesta (kiitti♥), saanut elämäni ensimmäisen B:n kokeesta, ollut lomalla, käynyt treeneissä, käyttänyt ihan liikaa sulkuja....... Niin ja mää oon muuttunut ihan floridalaiseks. Täällä on ilmat vähän viilentyneet viime aikoina, yks päivä lämmintä oli joku +20 ja mää ajattelin et onpas kylmää. En tuu varmaan ikinä enää sopeutumaan takaisin Suomeen ja Suomen ilmastoon. :D Ja toinen jenkistymisen merkki on se kun tunnen polttavaa tarvetta vaihtaa nimimerkkejäni netissä kokoajan. Tuntuu et keksin itelleni kokoajan toistaan osuvampia twitternimimerkkejä..

Ja arvatkaa mitä, meille tulee ens lauantaina joulukuusi. Täällä nää alottaa joulukoristelut heti kiitospäivän jälkeen, eli me ollaan jo vähän mattimyöhäsiä kun kuusi tulee vasta joulukuun eka päivä. Ja sitten toi kuusi ei oo ees se "virallinen" kuusi, vaan meille tulee myöhemmin vielä toinen joulukuusi joka me lapset saadaan koristella. Tää on taas jotain jenkkilogiikkaa mitä oikeen logiikan omaavat ihmiset ei ymmärrä. :D

otsikko on nakki jos se ei halua olla marakatti

Kirjotan tätä postausta hirveessä kiireessä, joten kaikki tää saattaa olla vähän sekava. Mutta siis tän päivän aiheena on viime viikko, joka ei ollutkaan ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Mun viikko alkoi vierailulla Ellenin luokassa, koska niillä vietettiin erilaisuusviikkoa. Ensimmäisenä päivänä aiheena oli erilaiset perheet ja mää olin siellä osittain sen takia. Homma meni siis niin, että ensin Ellen kertoi luokkakavereilleen mikä meidän perheessä on vähän erikoisempaa (eli jos joku ei tajunnut niin minä oon se perheen erikoinen tapaus). Sit sen jälkeen Ellenin opettaja oli vielä pyytänyt että jos mää voisin kertoa niille lapsille vähän eroavaisuuksia Suomen ja Jenkkien välillä. :D Tykkäsin hirveesti olla siellä luokassa ja lapset kyseli multa kaikkea. Yllättäen kaikki oli autuaan tietämättömiä Suomen olemassaolosta.... Päivän paras oli kuitenkin se kuinka Ellen sai (ainakin näennäisesti) kaikki luokkatoverinsa vakuutettua siitä että joulupukki tulee Suomesta.♥

Sit tiistaina lähdettiin lentopallojoukkueen kanssa FHSAA-turnaukseen Kissimmeehen, noin tunnin ajomatkan päähän Winter Springsistä. FHSAA on vähän niinkuin Floridan mestaruuskilpailut high school joukkueille. Turnaus kesti neljä päivää, tosin meidän taival ei ollut ihan niin pitkä. Voitettiin meidän eka matsi puhtaasti kolmessa erässä, mut seuraavassa matsissa hävittiin ja meidän turnaus loppui siihen. Se oli vähän harmi, koska se jäi sitten meidän kauden viimeiseksi peliksi. Olis ollut kiva lopettaa kausi voittoon, koska meidän kausi oli muuten tosi positiivinen. Parhaiten mieleen jäi piirinmestaruuden voitto, se oli koko joukkueelle tosi iso juttu. Juhlittiin sitä rankemmin kun kiekkoleijonat MM-kultaansa toissakeväänä. :D

Kauden päättäjäiset pidettiin perjantaina. Ensin meillä oli koululla semmonen muodollisempi tilaisuus, jossa paikalla oli valmentajat, rehtori ja toimittajia. Tilaisuudessa palkittiin parhaita pelaajia, pidettiin puheita ja kiitettiin joukkuetta, valmentajia ja huoltohenkilökuntaa kuluneesta ja voitokkaasta kaudesta. Mää sain kunniakirjan siitä että olen ollut voittamassa piirinmestaruutta sinä ja tänä päivänä tän joukkueen kanssa. I'm proud!♥ Ton muodollisemman tilaisuuden jälkeen meillä oli vielä joukkueen tyttöjen kesken omat pirskeet, tarkemmin sanottuna sleepoverit. Itketiin ja naurettiin yhdessä, koska se oli varmaan viimeinen kerta kun me oltiin (melkein) kaikki yhdessä. Toki osa porukasta jatkaa joukkueessa ens vuonna, mutta mulla ja muilla senioreilla ei oo siihen mahdollisuutta. Oon ikuisesti kiitollinen meidän lentopallokoutsille ja ylipäätään koko koululle siitä että mut päästettiin lentopallojoukkueeseen mukaan, vaikka kausi oli periaatteessa jo alkanut kun mää tulin tulin tänne. Oon saanut kokea niin monia ihania ja unohtumattomia hetkiä, puhumattakaan siitä kuinka moneen ihmiseen oon tätä käutta tutustunut.

Ja koska vaihto-oppilaan elämä on yhtä juhlaa, niin mulla oli lauantaina viel yhdet toiset bileet. Ne oli jopa mun näkövinkkeilistä katsottuna erikoiset, koska mää olin ainoa tyttö siellä. :D Kyseessä oli siis meidän koulun poikien jalkapallojoukkueen "perinteiset" bileet, jotka pidettiin meillä. Aaron ei pelaa enää jalkapalloa, mutta se treenaa joukkueen mukana ja oli viime kaudella varakapteeni ja meidän talo oli tyhjillään, joten mikäs siinä. En mää ainakaan laittanut pahakseni ja luulen et pojatkin tykkäs. Musta tuntuu et olin yhden illan ajan (parisuhde)terapeutti, varsinkin loppuillasta kun väki alkoi olemaan jo iloisemmalla päällä.... Voin sanoo että välillä haluaisin kurkata toisen sukupuolen päähän ihan tosissani, niin kummallisia kysymyksiä mää sain. :D

Tänään mulla oli ekat treenit futistiimin kanssa ja se oli ihan outoa lentopallon jälkeen. Huomenna mää otan nokan kohti lentokenttää ja lennän kohti luodetta! Miksi, mihin ja kenen kanssa? Se selviää ens kerralla. (; Arvauksenne voitte jättää kommenttiboksiin. Niin ja en kerkiä nyt vastata edellisen postauksen kommentteihin, mutta vastaan niihin niin pian kuin suinkin voin. Lupaan kautta kiven ja kannon, jos sanani syön niin mörökölli minut syököön.

itku pitkästä ilosta

hyvää isänpäivää isi♥ oot paras

ja nyt pakollisten onnentoivotusten jälkeen siirrytään päivän aiheeseen...

Miten musta tuntuu, että aina kun kerron täällä blogissa jotain niin asiat kääntyy sen jälkeen ihan päälaelleen? Ei siitä ole kuin muutama postaus kun kerroin että mulla menee kaikki hyvin täällä. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, sinä viikonloppuna kun oli Saran ja Jeremyn häät. Hostmaman vanhempien kotona on yks seinä joka on täynnä kuvia mun hostvanhempien ja hostsisarusten elämän tärkeistä hetkistä (esimerkiks hostmaman ja -dadin promkuva, kuvia Aaronin, Ellenin ja Irenen synttäreiltä/ ekasta koulupäivästä/ hampaattomasta irvistyksestä) ja heti huomasin heti että sinne sienälle oli ilmestynyt kuva musta! Siitä tuli niin uskomattoman lämmin ja hyvä ja rakastettu tunne: oon ihan oikeasti näille osa perhettä. Sillä samalla hetkellä oikeastaan vasta tajusin sen, että tää mun vuosi loppuu joskus ja mun on lähdettävä näiden rakkaiden ihmiten luota pois.  En tarkoita etteikö mulla olisi ikävä mun perhettä ja kavereita Suomessa, päinvastoin. Suomesta lähtiessäni mää kuitenkin tiesin että mää pääsen vuoden päästä takaisin, mutta nyt oon vasta tajunnut että täältä lähtiessäni tilanne on erilainen. Kun mää lähdin Suomesta, mää lähdin kotoa hostperheelle. Kun mää aikanani lähden täältä, mää lähden kotoa kotiin.

Vähän toinen tohon valokuvaan verrattava juttu oli se kun tultiin eilen tänne Tennesseehen taas ja granpa sanoi että sillä on mulle yllätys. Arvatkaa mikä se oli? Yks näiden lampaista oli saanut karitsan ja mää sain kunnian keksiä sille nimen. Nyt mää esittelen teille ylpeänä mun kummikaritsan, Alaskan:

ihana♥

Joku mun "vihamiehistäni" koulussa on varmaan laskenut yks plus yks näistä mun itkuist ja ajatellut että mää poden koti-ikävää, joten se on yrittänyt tehdä mun olon täällä entistä tukalammaksi jotta lähtisin kotiin. Halloween bileiden jälkeen yhden luokan oveen oli ilmestynyt valokuvaa, jossa joku minun näköiseni tyttö ja yhdestä Brandonista on melko intiimin näköisesti niin suu kyllä loksahti auki. Voin ihan kirkkain silmin vakuuttaa että en oo ikinä suudellut tai harrastanut mitään muutakaan vastaavaa toimintaa Brandonin kanssa, me ollaan vaan kavereita. Se valokuva saatiin nopeasti pois siitä ovesta, mutta kyllähän siitä joku oli kerinnyt jo kuvan puhelimellaan napata. Kuva levis hetkessä koko kouluun, ihan niinkun jossain Gossip Girlissä. Koko juttu olis unohdettu ihan hetkessä, ellei Brandon seurustelisi. Tota halloween kuvaa aikaisemmin koulussa oli kiertäny kuva musta Victoria's Secretsissä kuvatkestin "Lucky Luke?" kanssa, jota mää pidin aluks vaan hauskana läppänä. Olihan joku sentään keksinyt noinkin hauskan intertekstuaalisen viittauksen (äidinkielen opettajani valuu hunajaa kun tiedän ton termin) sarjakuvan ja mun parin viikon takaisen deitin välille. No, hostmama oli sitä mieltä että tää halloweenkuva oli liikaa, joten minä, hostit, aluevalvoja, Brandon ja sen vanhemmat ja Brandonin (ex?)tyttöystävä vanhempineen ollaan oltu rehtorin ja opon kanssa selvittelemässä tätä jupakkaa. Eihän se mitään selvinnyt, koska täällä jenkeissä kaikki mahdollinen rikkoo yksityisyyden suojaa. Rehtori ei voi kutsua oppilasta x kansliaansa ja kysyä keneltä se sai sen Lucky Luke-viestin, koska se menee liian ykityiseks. En ite koe tätä koulukiusaamisena tai semmosena, mutta kyllä mää  Brandonin, Luken ja muiden asianosaisten takia toivoisin et tää asia on nyt loppuunkäsitelty. Parasta oli kuitenkin se, kun kaiken tän jupakan jälkeen linkitin facebookkiin Chrstina Aguileran Fighter-biisin "After all you put me through, you'd think I'd despise you but in the end I wanna tahnk you, 'cause you made me that much stronger"-lainauksen kera ja sain ihanan tsemppaavia kommentteja siihen. Vaikka mulla onkin joku vihamies täällä, niin kyllä musta tykätäänkin. Ja eihän musta Suomessakaan kaikki tykkää, joten miks masentuisin siitä että täälläkään kaikki ei tykkää musta? Jos jatketaan vielä kliseisten lainausten parissa hetki, niin voisin todeta Kurt Cobainin sanoin että "I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not."

                                         treenasin vähän jotain haters gonna hate-hymyä

Mun itkut ei kuitenkaan loppuneet tuohon. Viimeisin itku on eiliseltä, eli lauantailta ja kuten jo aikaisemmin sanoin ollaan tällä hetkellä Tennesseessä täällä hostmaman vanhempien luona. Tää ei oo mikään huviretki, me ollaan täällä viettämässä veteraanien päivää. Tää on iso ja vakava juttu mun hostperheelle, koska mun hostmaman veli kuoli Irakin sodassa muutama vuosi takaperin. Käytiin Chrishin haudalla, sytytettiin kynttilä, syötiin Chrishin lempiruokaa ja kerrottiin (muut kertoi, minä kuuntelin) muistoja Chrishistä. Mää toivoisin että olisin saanut tavata Chrisin.♥

Noiden muutaman isomman itkun lisäksi on tullut itkettyä mm. hurrikaani Sandyä, Barack Obaman peruuntunutta vaalitapahtumaa Orlandossa jonne meidän piti mennä, peruuntunutta vaihtaritapaamista (uus päivä sovittu joulukuulle), presidentinvaaleja ja sitä että Obama voitti. Hosteille Obaman uudelleen valinta on ollut tosi iso juttu, koska ne on kokoajan olleet Irakin sotaa vastaan ja Obama sai lopetettua sen. Onneks noita itkuja on ollut tasapainottamassa myös monta hyvää juttua. Esimerkiks halloween! Mää vietin täällä halloweenia oikeastaan kahteen otteeseen. Ensin oli noi edellämainitut bileet (miau olin kissanainen) ja sitten virallisena halloweeninä kiersin Irenen, Ellenin ja Aaronin kanssa kiertämässä naapurustoa ja lähialueita trick or treat-kierroksella. Mää olin Woody (kotikutonen "puku", paita, farkut, bootsit, cowboy-hattu ja punanen huivi löyty omista/hostien kaapeista, tytöt askarteli sheriffi-tähden ja lehmäliivin ja vyön jouduin ostamaan), Ellen oli lumikki, Irene oli iron man (:D) ja Aaron oli joku nyrkkeilijä (käveli ympäriinsä vaan shortseissa ja nyrkkeilyhanskoissa). Saatiin ihan älyttömästi karkkia, varmaan jotain kymmenen kiloa eikä kierretty edes pitkää lenkkiä. Voi olla että joudun raahaamaan noita mukanani Suomeen kun en kerkiä syömään kaikkia täällä. :D


                                Siskoni on iron man, mää ite oon lähinnä fat man jos syön noi kaikki karkit

Pakko tähän loppuun vielä laittaa kuva hakusanoista joilla ihmiset ovat löytäneet tiensä mun blogiin. Kaikille jotka on eksynyt tänne noilla kolmella ensmmäisellä hakusanalla tää blogi on ollut varmaan kamala pettymys. Jamaikalaiset vaatteet on vaan ihan random ja mauttoman pukeutumisen voisin ottaa loukkauksena..? :D

                                           

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa, mutta jatkoa seuraa pian. Ens viikolla nimittäin tapahtuuu jotain vähän erikoisempaa! (;