itku pitkästä ilosta

hyvää isänpäivää isi♥ oot paras

ja nyt pakollisten onnentoivotusten jälkeen siirrytään päivän aiheeseen...

Miten musta tuntuu, että aina kun kerron täällä blogissa jotain niin asiat kääntyy sen jälkeen ihan päälaelleen? Ei siitä ole kuin muutama postaus kun kerroin että mulla menee kaikki hyvin täällä. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, sinä viikonloppuna kun oli Saran ja Jeremyn häät. Hostmaman vanhempien kotona on yks seinä joka on täynnä kuvia mun hostvanhempien ja hostsisarusten elämän tärkeistä hetkistä (esimerkiks hostmaman ja -dadin promkuva, kuvia Aaronin, Ellenin ja Irenen synttäreiltä/ ekasta koulupäivästä/ hampaattomasta irvistyksestä) ja heti huomasin heti että sinne sienälle oli ilmestynyt kuva musta! Siitä tuli niin uskomattoman lämmin ja hyvä ja rakastettu tunne: oon ihan oikeasti näille osa perhettä. Sillä samalla hetkellä oikeastaan vasta tajusin sen, että tää mun vuosi loppuu joskus ja mun on lähdettävä näiden rakkaiden ihmiten luota pois.  En tarkoita etteikö mulla olisi ikävä mun perhettä ja kavereita Suomessa, päinvastoin. Suomesta lähtiessäni mää kuitenkin tiesin että mää pääsen vuoden päästä takaisin, mutta nyt oon vasta tajunnut että täältä lähtiessäni tilanne on erilainen. Kun mää lähdin Suomesta, mää lähdin kotoa hostperheelle. Kun mää aikanani lähden täältä, mää lähden kotoa kotiin.

Vähän toinen tohon valokuvaan verrattava juttu oli se kun tultiin eilen tänne Tennesseehen taas ja granpa sanoi että sillä on mulle yllätys. Arvatkaa mikä se oli? Yks näiden lampaista oli saanut karitsan ja mää sain kunnian keksiä sille nimen. Nyt mää esittelen teille ylpeänä mun kummikaritsan, Alaskan:

ihana♥

Joku mun "vihamiehistäni" koulussa on varmaan laskenut yks plus yks näistä mun itkuist ja ajatellut että mää poden koti-ikävää, joten se on yrittänyt tehdä mun olon täällä entistä tukalammaksi jotta lähtisin kotiin. Halloween bileiden jälkeen yhden luokan oveen oli ilmestynyt valokuvaa, jossa joku minun näköiseni tyttö ja yhdestä Brandonista on melko intiimin näköisesti niin suu kyllä loksahti auki. Voin ihan kirkkain silmin vakuuttaa että en oo ikinä suudellut tai harrastanut mitään muutakaan vastaavaa toimintaa Brandonin kanssa, me ollaan vaan kavereita. Se valokuva saatiin nopeasti pois siitä ovesta, mutta kyllähän siitä joku oli kerinnyt jo kuvan puhelimellaan napata. Kuva levis hetkessä koko kouluun, ihan niinkun jossain Gossip Girlissä. Koko juttu olis unohdettu ihan hetkessä, ellei Brandon seurustelisi. Tota halloween kuvaa aikaisemmin koulussa oli kiertäny kuva musta Victoria's Secretsissä kuvatkestin "Lucky Luke?" kanssa, jota mää pidin aluks vaan hauskana läppänä. Olihan joku sentään keksinyt noinkin hauskan intertekstuaalisen viittauksen (äidinkielen opettajani valuu hunajaa kun tiedän ton termin) sarjakuvan ja mun parin viikon takaisen deitin välille. No, hostmama oli sitä mieltä että tää halloweenkuva oli liikaa, joten minä, hostit, aluevalvoja, Brandon ja sen vanhemmat ja Brandonin (ex?)tyttöystävä vanhempineen ollaan oltu rehtorin ja opon kanssa selvittelemässä tätä jupakkaa. Eihän se mitään selvinnyt, koska täällä jenkeissä kaikki mahdollinen rikkoo yksityisyyden suojaa. Rehtori ei voi kutsua oppilasta x kansliaansa ja kysyä keneltä se sai sen Lucky Luke-viestin, koska se menee liian ykityiseks. En ite koe tätä koulukiusaamisena tai semmosena, mutta kyllä mää  Brandonin, Luken ja muiden asianosaisten takia toivoisin et tää asia on nyt loppuunkäsitelty. Parasta oli kuitenkin se, kun kaiken tän jupakan jälkeen linkitin facebookkiin Chrstina Aguileran Fighter-biisin "After all you put me through, you'd think I'd despise you but in the end I wanna tahnk you, 'cause you made me that much stronger"-lainauksen kera ja sain ihanan tsemppaavia kommentteja siihen. Vaikka mulla onkin joku vihamies täällä, niin kyllä musta tykätäänkin. Ja eihän musta Suomessakaan kaikki tykkää, joten miks masentuisin siitä että täälläkään kaikki ei tykkää musta? Jos jatketaan vielä kliseisten lainausten parissa hetki, niin voisin todeta Kurt Cobainin sanoin että "I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not."

                                         treenasin vähän jotain haters gonna hate-hymyä

Mun itkut ei kuitenkaan loppuneet tuohon. Viimeisin itku on eiliseltä, eli lauantailta ja kuten jo aikaisemmin sanoin ollaan tällä hetkellä Tennesseessä täällä hostmaman vanhempien luona. Tää ei oo mikään huviretki, me ollaan täällä viettämässä veteraanien päivää. Tää on iso ja vakava juttu mun hostperheelle, koska mun hostmaman veli kuoli Irakin sodassa muutama vuosi takaperin. Käytiin Chrishin haudalla, sytytettiin kynttilä, syötiin Chrishin lempiruokaa ja kerrottiin (muut kertoi, minä kuuntelin) muistoja Chrishistä. Mää toivoisin että olisin saanut tavata Chrisin.♥

Noiden muutaman isomman itkun lisäksi on tullut itkettyä mm. hurrikaani Sandyä, Barack Obaman peruuntunutta vaalitapahtumaa Orlandossa jonne meidän piti mennä, peruuntunutta vaihtaritapaamista (uus päivä sovittu joulukuulle), presidentinvaaleja ja sitä että Obama voitti. Hosteille Obaman uudelleen valinta on ollut tosi iso juttu, koska ne on kokoajan olleet Irakin sotaa vastaan ja Obama sai lopetettua sen. Onneks noita itkuja on ollut tasapainottamassa myös monta hyvää juttua. Esimerkiks halloween! Mää vietin täällä halloweenia oikeastaan kahteen otteeseen. Ensin oli noi edellämainitut bileet (miau olin kissanainen) ja sitten virallisena halloweeninä kiersin Irenen, Ellenin ja Aaronin kanssa kiertämässä naapurustoa ja lähialueita trick or treat-kierroksella. Mää olin Woody (kotikutonen "puku", paita, farkut, bootsit, cowboy-hattu ja punanen huivi löyty omista/hostien kaapeista, tytöt askarteli sheriffi-tähden ja lehmäliivin ja vyön jouduin ostamaan), Ellen oli lumikki, Irene oli iron man (:D) ja Aaron oli joku nyrkkeilijä (käveli ympäriinsä vaan shortseissa ja nyrkkeilyhanskoissa). Saatiin ihan älyttömästi karkkia, varmaan jotain kymmenen kiloa eikä kierretty edes pitkää lenkkiä. Voi olla että joudun raahaamaan noita mukanani Suomeen kun en kerkiä syömään kaikkia täällä. :D


                                Siskoni on iron man, mää ite oon lähinnä fat man jos syön noi kaikki karkit

Pakko tähän loppuun vielä laittaa kuva hakusanoista joilla ihmiset ovat löytäneet tiensä mun blogiin. Kaikille jotka on eksynyt tänne noilla kolmella ensmmäisellä hakusanalla tää blogi on ollut varmaan kamala pettymys. Jamaikalaiset vaatteet on vaan ihan random ja mauttoman pukeutumisen voisin ottaa loukkauksena..? :D

                                           

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa, mutta jatkoa seuraa pian. Ens viikolla nimittäin tapahtuuu jotain vähän erikoisempaa! (;