otsikko on nakki jos se ei halua olla marakatti

Kirjotan tätä postausta hirveessä kiireessä, joten kaikki tää saattaa olla vähän sekava. Mutta siis tän päivän aiheena on viime viikko, joka ei ollutkaan ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Mun viikko alkoi vierailulla Ellenin luokassa, koska niillä vietettiin erilaisuusviikkoa. Ensimmäisenä päivänä aiheena oli erilaiset perheet ja mää olin siellä osittain sen takia. Homma meni siis niin, että ensin Ellen kertoi luokkakavereilleen mikä meidän perheessä on vähän erikoisempaa (eli jos joku ei tajunnut niin minä oon se perheen erikoinen tapaus). Sit sen jälkeen Ellenin opettaja oli vielä pyytänyt että jos mää voisin kertoa niille lapsille vähän eroavaisuuksia Suomen ja Jenkkien välillä. :D Tykkäsin hirveesti olla siellä luokassa ja lapset kyseli multa kaikkea. Yllättäen kaikki oli autuaan tietämättömiä Suomen olemassaolosta.... Päivän paras oli kuitenkin se kuinka Ellen sai (ainakin näennäisesti) kaikki luokkatoverinsa vakuutettua siitä että joulupukki tulee Suomesta.♥

Sit tiistaina lähdettiin lentopallojoukkueen kanssa FHSAA-turnaukseen Kissimmeehen, noin tunnin ajomatkan päähän Winter Springsistä. FHSAA on vähän niinkuin Floridan mestaruuskilpailut high school joukkueille. Turnaus kesti neljä päivää, tosin meidän taival ei ollut ihan niin pitkä. Voitettiin meidän eka matsi puhtaasti kolmessa erässä, mut seuraavassa matsissa hävittiin ja meidän turnaus loppui siihen. Se oli vähän harmi, koska se jäi sitten meidän kauden viimeiseksi peliksi. Olis ollut kiva lopettaa kausi voittoon, koska meidän kausi oli muuten tosi positiivinen. Parhaiten mieleen jäi piirinmestaruuden voitto, se oli koko joukkueelle tosi iso juttu. Juhlittiin sitä rankemmin kun kiekkoleijonat MM-kultaansa toissakeväänä. :D

Kauden päättäjäiset pidettiin perjantaina. Ensin meillä oli koululla semmonen muodollisempi tilaisuus, jossa paikalla oli valmentajat, rehtori ja toimittajia. Tilaisuudessa palkittiin parhaita pelaajia, pidettiin puheita ja kiitettiin joukkuetta, valmentajia ja huoltohenkilökuntaa kuluneesta ja voitokkaasta kaudesta. Mää sain kunniakirjan siitä että olen ollut voittamassa piirinmestaruutta sinä ja tänä päivänä tän joukkueen kanssa. I'm proud!♥ Ton muodollisemman tilaisuuden jälkeen meillä oli vielä joukkueen tyttöjen kesken omat pirskeet, tarkemmin sanottuna sleepoverit. Itketiin ja naurettiin yhdessä, koska se oli varmaan viimeinen kerta kun me oltiin (melkein) kaikki yhdessä. Toki osa porukasta jatkaa joukkueessa ens vuonna, mutta mulla ja muilla senioreilla ei oo siihen mahdollisuutta. Oon ikuisesti kiitollinen meidän lentopallokoutsille ja ylipäätään koko koululle siitä että mut päästettiin lentopallojoukkueeseen mukaan, vaikka kausi oli periaatteessa jo alkanut kun mää tulin tulin tänne. Oon saanut kokea niin monia ihania ja unohtumattomia hetkiä, puhumattakaan siitä kuinka moneen ihmiseen oon tätä käutta tutustunut.

Ja koska vaihto-oppilaan elämä on yhtä juhlaa, niin mulla oli lauantaina viel yhdet toiset bileet. Ne oli jopa mun näkövinkkeilistä katsottuna erikoiset, koska mää olin ainoa tyttö siellä. :D Kyseessä oli siis meidän koulun poikien jalkapallojoukkueen "perinteiset" bileet, jotka pidettiin meillä. Aaron ei pelaa enää jalkapalloa, mutta se treenaa joukkueen mukana ja oli viime kaudella varakapteeni ja meidän talo oli tyhjillään, joten mikäs siinä. En mää ainakaan laittanut pahakseni ja luulen et pojatkin tykkäs. Musta tuntuu et olin yhden illan ajan (parisuhde)terapeutti, varsinkin loppuillasta kun väki alkoi olemaan jo iloisemmalla päällä.... Voin sanoo että välillä haluaisin kurkata toisen sukupuolen päähän ihan tosissani, niin kummallisia kysymyksiä mää sain. :D

Tänään mulla oli ekat treenit futistiimin kanssa ja se oli ihan outoa lentopallon jälkeen. Huomenna mää otan nokan kohti lentokenttää ja lennän kohti luodetta! Miksi, mihin ja kenen kanssa? Se selviää ens kerralla. (; Arvauksenne voitte jättää kommenttiboksiin. Niin ja en kerkiä nyt vastata edellisen postauksen kommentteihin, mutta vastaan niihin niin pian kuin suinkin voin. Lupaan kautta kiven ja kannon, jos sanani syön niin mörökölli minut syököön.