Florida-Washington-Idaho-Montana-Wyoming

Otettiin Aaronin ja hostdadin kanssa pieni varaslahto spring breakiin ja lahdettiin tiistaina aamuseitseman koneella Seattleen. Heratyskello soi jo ennen viitta ja nopean suihkussa kaynnin, aamupalan ja viimehetken pakkailujen jalkeen jatettiin hostmama ja tytot nukkumaan ja noustiin taksiin. Suuntana oli siis Orlandon kansainvalinen lentokentta, jossa on tan vaihtovuoden aikana tullut kaytya useamminkin. Ensin me lennettiin Orlandosta Arizonaan, tarkemmin sanottuna Phoenixiin. Matka kesti yli viis tuntia, mika on ihan hullua kun ajattelee etta siina matkustetaan yhden ja saman valtion sisalla. Me kun lennetaan Helsingista Nizzaan niin lento kestaa nelisen tuntia ja siina lennetaan sentaan monen maankin yli! Phoenixissa meilla oli reilun tunnin vaihtoaika eika siina ajassa kerennyt oikeastaan mitaan tekemaan. Kunhan veryteltiin jalkoja ja kaytiin vessassa  ennen kun noustiin Seattlen koneeseen. Phoenixin ja Seattlen valinen lento oli sit jo lyhyempi, se kesti vahan yli kolme tuntia ja se oli vahan myohassakin. Vaikka oltiin lahdetty kotoo Winter Springista ennen kuutta ja matkustettu lentokoneessa yli kymmenen tuntia, niin kello oli vasta iltapaiva kaks kun laskeuduttiin Seattleen. Lentokentalla meita vastassa oli hostdadin vanha opiskelukaveri Keith jonka luona me vietettiin myos yomme Seattlessa. Lentokentalta me suunnattiin suoraan Keithin kotiin, koska tan matkan todellinen tarkoitushan oli ostaa Keithin vanha auto Aaronille. Keith, Aaron ja hostdad keksi siita autosta puhumista vaikka kuinka pitkaks aikaa, maa en jaksanut kiinnostua siita viitta minuuttia pidempaan. Lopulta kuitenkin Keithin vaimo Carol tuli toista kotiin ja vihdoin miehet lopetti sen autosta jauhamisen ja me paastiin kaupungille syomaan koko porukalla Carolin suosittelemaan ravintolaan. Syotyamme Keith ja Carol naytti meille kavellen vahan kaupunkia, mika oli tosi kivaa. Seattlen ja koko Washingtonin osavaltion tunnetuimpia maamerkkejahan on Space Needle, eli se korkea torni joka  nakyy silloin talloin Greyn Anatomiassakin. Me nahtiin se meidan iltakavelylla! Harmi etta me ei tormattu Greyn Anatomian Derek Shephardiin... Pikaisen kaupunkikierroksen jalkeen me lahdettiin takaisin Keithin ja Carolin luo, koska meilla oli Aaronin ja hostdadin kanssa pitka paiva takana ja oltiin ihan poikki.

Keskiviikko alkoi silla etta heti aamusta alkaen Aaron, Keith ja hostdad alko taas paasaamaan siita autosta. Onneks Carol oli kiva ja ehdotti etta me jatettais miehet selvittamaan kaytannon asioita autoon liittyen ja lahdettas kahdestaan kaupungille. Mikas siina, sopi mulle paremmin kuin hyvin! Alotettiin kaupunkireissu menemalla aamupalalle Starbucksiin, joka on siis lahtoisin Seattlesta jos ette sita tienneet. Otin aamupalaks bagelin ja mustikkapiirakkaa, nams. Sen jalkeen kaytiin kaupungilla ostamassa mulle Seattle-turistipostikortti, purkkaa, matkaevasta ja -lukemista koska ajomatka kotiin tulis olemaan PITKA. Tan jalkeen ajettiin vahan matkan paahan kaupungin keskustasta ja maa kavin jattamassa merkkini maailmaan, tai no ainakin Seattleen, ja lanttasin pureskelemani purkan Seattlen kuuluisaan purkkaseinaan. Tan jalkeen ajettiin Carolin kanssa takas niille ja ruvettiin porukalla lastaamaan meidan matkatavaroista Aaronin uuteen autoon/Keithin vanhaan autoon. Siina kesti yllattavan kauan, koska jouduttiin tekemaan vahan lajittelua etta mita tavaroita saatettais mahdollisesti tarvita ajon aikana (eli mita kaikkea otetaan takapenkille ja mika menee perakonttiin) ettei jouduta sitten turhaan pysahtelemaan. Alkuiltapaivasta me sitten sanottiin heipat Keithille ja Carolille, jatettiin kaunis kaunis Seattle taaksemme ja lahdettiin ajamaan itaan. Harmittaa ettei keritty viettamaan enempaa aikaa siella.

Koska me lahdettiin keskiviikkona vasta iltapaivalla Seattlesta niin me ei keritty ajamaan kauhean pitkaa matkaa ennen pimeaa. Jaatiin yoks lahelle Washingtonin ja Idahon valista rajaa, Spokane nimiseen kaupunkiin Washingtonin osavaltion puolelle. Spokanessa oli muuten kyltti jossa sanottiin etta 70 miles to Moscow. Maa nauran aina kun taalla jenkeilla on hirveesti pikkukaupunkeja joilla on jonkun eurooppalaisen suurkaupungin nimi. Moskovan lisaks loytyy mm. Lontoota, Berliinia, Milanoa, Pariisia ja asuuhan mun molemmat hostisovanhemmat Ateenassa.

Torstaina meilla oli edessamme vihdoin ja viimein ensimmainen osavaltioiden valisen rajan ylitys, eli ajettiin Washingtonista Idahon puolelle. Se ei kuitenkaan jaanyt paivan ainokaiseksi rajanylitykseksi, koska Idaho on pohjoisesta niin kapea etta sen halki ajoi parissa tunnissa. Idahon jalkeen vuoroon tuli Montana, jossa satoi lunta tai ainakin jotain rantalunta! Maa olin nukahtanut autoo ja Aaron heratti mut ihan innoissaan lumisateen takia. Se oli sille etelan asukille paljon suurempi elamys kun mulle, mutta olihan se silti ihan hienoa nahda lunta ensimmaista kertaa melkein vuoteen. Pakko myontaa etta mikaan ihan hirvea ikava ei ole ollut, ei oo mitaan valittamista elamaan ilman lunta. Ja kerta paastiin rajanylitysten makuun, niin tehtin niita torstain aikana viela kolmaskin: Montanasta Wyomingiin, jossa me pysahdyttiin yoks Yellowstonenkansallispuistoon. Yellowstonen kansallispuisto on maailman suurin ja vanhin kansallispuisto, joten siella oli siistia pysahtya. Ja vaikka perille tullessamme meilla oli takana yli kymmenen tuntia autossa istumista (joka on yllattavan vasyttavaa, varsinkin jos siina samalla ihailee ohikiitavaa maisemaa ja kuuntelee hostdadin erittain epamaaraisia kappalevalintoja) niin olihan meidan pakko menna muiden kansallispuistoon eksyneiden kanssa turisemaan leirinuotiolle, silla turisti on aina turisti. (; Vaikka saa ei todellakaan ollut mikaan retkeily-ystavallisin, niin leirintapaikalla oli kyl paljon vakea liikkeella ja ne tuntui olevan kaikki kun yhta isoa perhetta. Jalleen kerran harmitti ettei voitu jaada pisemmaksi aikaa...

to be continued...

PS Lupaan kautta kiven ja kannon etta vastaan kaikkiin kommentteihin heti arkeen palattuani!!!!
PS2 Yritan saada tan postauksen kuvat joko jalkikateen tahan postaukseen (nyt meni hermo eika jaksa enaa edes yrittaa) tai sit laitan ne seuraavaan postaukseen. Ja tutut ja Sherlockit voi katella niita jo facebookista! (;