Wyoming - South Dakota - Nebraska - Iowa - Illinois

Perjantaina me herattiin Yellowstonessa kauniiseen, mutta kylmaan pakkasaamuun (iik!). Pikkupakkanen ei estanyt meita tekemasta pienta ja aikaista aamulenkkia kansallisouiston maisemissa, jotka oli tosi hulppeat. Taalla jenkeissa kansallispuistot ja patikointi yms on tosi suosittua vapaa-ajan toimintaa enka kylla ihmettele enaa yhtaan etta miksi, Yellowstonessa on ainakin maisemat ihan kohdallaan. Niinkun jo sanoin niin oli saali jattaa iso kansallispuisto vasta muutaman tunnin perillaolon jalkeen, mutta meidan oli vaan pakko jatkaa matkaa. Ajettiin melkein koko paika tasaisen tylsassa Wyominginissa (taisin taivuttaa ton sanan pain persetta), mutta innostuin heti kun ylitettiin raja Wyomingista South Dakotan puolelle. Siina silmien edessa siinsi taas yksi kuuluisa amerkkalainen nahtavyys, nimittain Mount Rushmore! Eli jos joku ei tieda mista puhutaan, niin kyseessa on siis se vuori mihin on veisetty neljan suositun ja suuren jenkkipresidentin kascot. Sielta loytyy George Washington (Yhdysvaltojen ensimmainen presidentti ja yks valtion perustajista), Thomas Jefferson (kolmas presidentti ja yks itsenaisyyden ajan merkkihenkiloista), Abraham Lincol (presidentti jota pidetaan yleisesti jenkkien parhaana presidenttina ikina ja oli suurella osin mukana orjuuden lopettamisessa) ja Theodore Rosevelt (josta en tieda muuta kun et se oli presidentti :D). En tieda miks, mutta maa luulin et Thomas Jefferson oli seka presidentti etta sahkon keksija.... onneks hostdad oikaisi mun "tietouden" ennen kun molaytin sita aaneen missaan "hienommassa" seurassa. Ja vaikka toi nelikko ei mun presidentteja olekaan, niin oli Mount Rushmore kylla nakemisen arvoinen paikka. Tosi vaikuttava. Mount Rushmorelta me jatkettiin matkaamme Rapid Cityn kaupunkiin, jossa me oltiin yota.

Lauantaina me herattiin aikaisin, syotiin aamupala ja lahdettiin heti ajamaan samantien, koska meilla oli missiona paasta niin aikaisin kun mahdollista Nebraskaa, tarkemmin sanottuna Nebraskan paakaupunkiin Omahaan. Siella meilla oli tarkoituksena kayda ostamassa paasiaisyllatyksia ja tuliaisia Irenelle, Ellenille, hostmamalle ja muille sukulaisille joiden kanssa vietettaisiin paasiaista kunhan paastaisiin perille Tennesseehen. Oltiin jo hyvissa ajoin iltapaivalla perilla, vaikka ajettiinkin yli kahdeksan tuntia. Mutta niinhan sita sanotaan etta aikainen lintu madon nappaa, joten kannatti herata. Suunnattiin oikeastaan heti kaupunkiin paastyamme Omahan varmaan tunnetuimpaan ostoskeskukseen, eli Oak View Malliin. Aaron ja hostdad oli ihan ihmeellisella paalla, ne viihty ostarilla koko iltapaivan ilman mankumista ja ilman mitaan valituksia. Taa oli varmaan eka kerta ikina ku Aaron ei tuhahtanu ku sanoin etta hei kaytasko viela tossa kaupassa... Kierrettiin varmaan koko ostoskeskus lapi ja penkottiin kaikki kaupat, ainakin jos kattoo sita tavaramaaraa joka me ostettiin. Hostdad on kyl ihan paras kun se aina hemmottelee vaimoonsa ja tyttariaan, vaikka kyllahan sita itekin tuli ostettua aika paljon kaikkea.... Mutta kerranhan sita ihminen vaan Omahassa kay joten mita sita saastelemaan! Omaha ei oo mulle mikaan Tukholmassa jossa vieraillaan neljasti vuodessa...

Sunnuntaina me jatkettiin edelleen matkaamme Omahasta itaan. Omaha on ihan lahella Nebraskan ja Iowan rajaa, joten ylitettiin niiden valinen raja oikeastaan heti aamusta. Iowassa me ajettiin nayttelija John Waynen synnyinkodin ohi ja pysahdyttiin syomaan Iowan osavaltion paakaupunkiin, eli Des Moinesiin. Ruokailun, jalkojen verryttelyn ja vessatauon jalkeen me jatkettiin matkaamme itaan edelleen, talla kertaa etappina Illinoisin osavaltio ja itse Windy City, Chigaco! Chigacossa me paastiin yopymaan hostmaman serkun, Georgian ja sen perheen luo. Georgin lisaks perheeseen kuuluu isa Vince ja pojat Nate ja Troy. Ajattelin eka etta koko Georgialla yopymisesta tulee joku iso awkward farssi, koska Dan ja Georgia on viimeks nahnyt toisensa varmaan 15 vuotta sitten eika hostmama ja Georgiakaan kuulemma pida mitenkaan erityisesti yhteytta toisiinsa... Mutta mita viela, oli oikeesti ihanaa paasta oikeeseen kotiin, oikeiden ihmisten oikeaan taloon syomaan oikeaa ruokaa. Mulla meinaskin tulla jo hotellit sun muut korvista ulos. :D Heti kun tultiin perille niin Georgia ja Vince laittoi meille oikein kunnon kotikutoisen illallisen ja se oli niin hyvaa. Naytin varmaan silta etta hostperhe ois pitany mua koko vuoden nalassa kun lappasin sita ruokaa lautaselleni. Anteeks vaan Gordon Ramsayt ja Hans Valimaet, mut mikaan ei voita kunnon kotiruokaa. Ei mikaan. (Voi vitsi nyt tuli kauhee ikava ukin kokkailuja?). Illallisen jalkeen Nate ja Troy kysyi haluttaisko me lahtea kattomaan millanen meno on kaupungilla. Aaron lahti mut maa jain kotiin, en yksinkertaisest vaan jaksanut. Mulla oli vahan kipee olo ja kurkku oli ollut jo muutaman paivan vahan hellana, joten ajattelin etta parempi jaada kotiin lepaamaan kun lahtea rilluttelemaan. Voitteko uskoo, mina kieltaysyin rilluttelusta! Jenkit ei selvastikaan tee hyvaa mulle, mustahan on tullut ihan kiltti tytto taalla....

Maanantai me alotettiin hostdadin ja Aaronin kanssa nukkumalla pitkaan. Georgia, Vince ja pojat oli havinny jo omiin menoihinsa siihen mennessa kun kammettiin ittemme ylos sangyista, joten koko talo oli meidan kaytettavissa. Pikaisen aamupalan jalkeen me lahdettiin kaymaan Lake Michiganin rannalla ja ihailemassa keskustan pilvenpiirtajia. Kaupungilla kavellessamme me nahtiin myos se rakennus missa Al Capone pyoritti rikollistoimintaansa. Hostdad myos kertoi et Al Capone on se syy minka takia maitoon alettiin alunperin laittamaan viimeinen kayttopaiva. Al Capone oli tukenu maitoteollisuutta isolla summalla rahaa ja sanonut ainoaksi ehdoksi sen, etta han tukee vaan jos maitoon laitetaan viimenen kayttopaiva koska mikaan ei oo niin pahaa kun vanhaks mennyt maito. I agree, joten kiitos Al! :D Kaupungilla kierrellessamme mun oli totta kai ostettava niita turistikortteja (niinkun kaikista muistakin kaupungeista jossa me oltiin pysahdytty matkan varrella). Sit me mentiin Shedd Aquariumiin, eli siis akvaarioon. Siella on esilla ties mita vesiasukkeja! Tormattiin kierrellessamme mm. meduusoihin (jotka oli ihanan lolleroisia?), kilpikonniin (jotka ei ollu yhta high kun nemoa etsimassa-leffassa, mutta ihan sopoja silti...), PINGVIINEIHIN, erilaisiin sammakoihin ja sellasiin hassuihin potkoihin joiden nimea en tieda. Ne vaan mollotti ja sit kun joku uhka tuli lakelle ni ne survoutu hiekkaan. Ne oli niin hassuja! Ostettiin tytoille tuolta sellaset ihanat isot delfiinipehmolelut tuliaisiks ja mua harmitti et en voinut ostaa itellenikin yhta. Ois mulla rahat riittany, mutta sit kun olisin aikanani yrittany vieda sen mukanani suomeen niin sille pehmolelulle pitais hommata joka oma matkalaukku tai oma istumapaikka. :D Ajattelin sitten etta ehka sarkanniemesta saa edes vahan samanlaisia...

Akvaarioreissun jalkeen me mentiin syomaan oikeen kunnon ravintolaan, ei mihinkaan pikaruokalaan mihin ollaan valitettavasti tan reissun aikana sorruttu aika useesti... Ruokailun jalkeen hostdad ja Aaron jalleen kerran osoitti miks ne (ja hostmama ja tytot) on maailman parhaat hostperhe, ne onnistui yllattamaan mut ihan totaalisesti. Hostdad totes just kun oltiin lahdossa ravintolasta etta koska Aaron sai ton auton ennenaikaisena valmistujaislahjana niin hostit haluaa muistaa muakin jotenkin. Sit Aaron sano et ne haluaa pitaa sen yllatyksena mahdollisimman pitkaan, joten se sito mun silmat kiinni. Olin ihan pyoralla paastani ja mulla pyori mielessa toinen toistaan hurjempia skenaarioita siita mita tuleman pitaa ja voin sanoo ettei ykskaan mun arvauksista mennyt ees yhtaan lahelle. Arvatkaa mita ne oli keksinyt? Ne oli selvasti kuunnellut mun juttuja, koska maa puhuin jo paljon ennen vaihtoon lahtemista etta haluaisin ehdottomasti paasta vaihtovuoden aikana katsomaan NHL-matsin ja tadaa, sinnehan ne mut vei! Ja kyseessa ei ollut ees mikaan tusinamatsi vaan Chigaco Blackhawks - Los Angeles Kings! Jos joku ei tieda niin LA Kings on hallitseva Stanley Cup-mestari ja Chigaco johtaa tallahetkella omaa konferenssiaan. Kentalla vilisti samaan aikaan mm. Dustin Brownin, Anze Kopitarin ja Marian Hossan kaltaisia tahtia ja se nakyi kylla maaleissakin: 5-4 LA Kingseille. En voi vielakaan uskoo kunnolla etta oon kaynyt NHL-pelissa, se oli vaan niin paljon erilaista kun SM-liigan kattominen Hartwall Areenalla tai Hakametsassa. Niin erilaista.

Lopuks laitan kuvia tahan astiselta reissulta. Jatin jarkkarista sen johdon kotiin, joten nyt mennaan pikkupokkarin ja puhelimen antimilla. Tuo ensimmainen kuva haluaa olla tyhma ja tottelematon, joten olkoon.
                                          

Seattlen kuuluisa purkkaseina. Voitte kuvitella kuinka esanssiselta ja makealta tuolla hais. Paikka mahtaa kuhista ampiaisia ja muita otokoita kesaisin :D

Space Needle/Seattle Tower, iltakavelyn maisemia (;

Leirinuotiolta

Aamu Yellowstonessa

South Dakotasta, muistaakseni Mount Rushmore on tuolla sumujen keskella

Omahan ilta-aurinko

YO, Chigaco!

En ees muista mita maa tassa kuvasin...

'Cause we were like, "woaaaah", and I was like, "woaaaah" and you were like, "woaaahh..."

Todiste siita etta vaikka olis hyva kamera niin huono kuvaaja ei siltikaan saa laadukkaita otoksia

United Center & Fans

desibelit n. 1204757364

Naiden miesten paivapalkat on yhteensa varmaan sita luokkaa etten maa tuu koko tyoikani aikana tienaamaan niin paljon... Kannustavaa