tiny hands, tiny feet i've waited so long for us to meet

Elämä Atlanttin tällä puolen menee hurjaa vauhtia ja tuntuu että hetkekskään ei oo aikaa jäädä paikoilleen saatikka sitten kirjottaa blogiin. Ilman sen kummempia selityksiä haluan kuitenkin tuoda esille kaverin joka on ihan totaalisesti varastanut mun sydämensä itselleen. Sen pitemmittä puheitta, tässä on River Aston Ryder....

Saran ja Jeremyn poika ja mun kummipoika♥ Niinkun Jeremy asian ilmaisi, niin kyllähän jokaisella muksulla nyt pitäis suomalainen kummitäti olla! Olin niin otettu ja ylpee kun mua pyydettiin kummiks heti siellä sairaalassa. Melkeen alkaa itkettää ihan tätä kirjottaessakin, oikeesti en oo ikinä tuntenu tällästä ylpeyttä kenenkään muun puolesta. Se on kummallista miten yks pieni pirpana saa olemassaolollaan tämmöstä aikaan, oon niin onneks et oon saanu Riverin mun elämään. Vaikka nyt on taas yks ihminen enemmän joka tekee täältä lähtemisestä vaikeampaa... mut positiivisesti ajateltuna nyt on yks ihminen enemmän jonka vuoks palata joskus takaisin! (;

Loppuun pakolliset TJ-päivitykset, eli: prom TJ, graduation TJ24 ja lähtö TJ57. Loppu on lähellä.