murskavoitto

Kysymyspostaus vs. Formspring- taisto oli aika murskaava, kysymyspostaus sai varmaan kaikki äänet. :D Joten kommenttiboksiin saa nyt laittaa kysymyksiä, kunhan pidätte maalaisjärjen mukananne. Mää en ala vastaamaan mihinkään alyttömyyksiin.

Oon muuten kipeenä, tai itseasiassa ollaan Aaronin kanssa kumpikin kipeinä. Raahattiin mun huoneeseen vierassänky että voidaan sairastaa yhdessä, mut toi toinen vaan nukkuu. Tylsää. Onneks hostdad lupas tulla tuomaan meille jossain vaiheessa kanakeittoa, nam!

Ja loppuun haluan vielä tehdän julkisen vastauksen eräälle innoittavalle anonyymille. Tässä anonyymin kommentti edelliseen postaukseen....

ja tässä mun vastaiskuni:

i gotta feeling that tonight's gonna be a good good night

Ihan ekana haluaisin kiittää kaikkia teitä ihania jotka olitte laittaneet mulle kommenttia tähän postaukseen. Ette arvaakkaan kuinka paljon mun sydäntä lämmitti lukea teidän tsemppejänne! Teidän ihanaisten iloksi ajattelinkin toteuttaa yhden lukijatoiveen, mutta kumman, sen päätätte te! Multa on pyydetty joko kysymyspostausta tai formspringiä, mutta kumman haluaisitte? Laittakaa kantanne kommenttiboksiin! :)

Ja nyt asiaan. Meillä oli siis viime viikolla koulussa spirit week, eli homecomingia edeltävä viikko. Joka päivälle oli jotain ohjelmaa ja erilaiset teemat pukeutumisen suhteen, perjantaina oli homecoming-kulkue ja myöhemmin viel tärkee homecoming-matsi (amerikkalaista jalkapalloa siis) ja koko homman kruunas lauantaina järjestetyt homecoming tanssiaiset! Voin kyl sanoo et tää spirit week tuli mun osalta ehkä parhaimpaan mahdolliseen aikaan, koska oon tän viikon aikana tutustunu moniin uusiin ihmisiin ja saanu paljon uusia kavereita.

Maanantaina meillä oli PJ day, eli kaikki oli pukeutunut pyjamiin. Se oli vähän plaah ja monet oli jättäny pukautumatta. Mulla itelläni oli päällä vaan semmonen löysä t-paita ja H&M:n vähän cheershortsien näköset shortsit.

Tiistaina oli sit jo paljon kivempi. Meillä oli teemana leffat ja minä pukeuduin muutaman muun seniortytön kanssa 101 dalmatialaiseks! Tää olin oikeesti ihan hullun hauska idea, onneks mua pyydettiin mukaan tohon "asuun". Koulun käytävillä näkyi meidän dalmatialaisten lisäks mm. Frodo, Batman, Edward ja Bella, James Bond ja Marilyn Monroe. Tiistaina mentiin koulun jälkeen dalmatialaisporukalla yhden Tiffanyn luo leipomaan, juoruilemaan ja katsomaan mitäs muutakaan kun 101 dalmatialaista.

Keskiviikkona oli tacky tourist day, mikä oli kans hauska. Ideana oli siis pukeutua mahdollisimman kliseiseks turistiks. Sukat ja sandaalit, kamerat, vyölaukut, havaji-paidat sun muut tuli kyl tutuiks. Myöhemmin illalla käytiin Aaronin, Rudyn, Cooperin, Travisin ja Julietin kanssa syömässä Smokey Bonesissa. Ah se ruoka oli niiiin hyvää, parasta ravintolasapuskaa mitä oon täällä ollessani syönyt. Paikan nimestäkin voitte jo päätellä et se on sellanen grillimesta. Siis ei mikään Riitan nakki-tyyppinen grilli, vaan semmonen kunnon pihvipaikka. Mä söin ceasarsalaattia ja grillattua kanaa ja jälkkäriks otettiin kaikki donitsit.

Smokey Bonesis oli tälläsiä boneismeiksi kutsuttuja "aforismeja" jokapaikassa. Nää oli aika hauskoi.

Perjantai oli future day, eli pukeuduttiin sen mukaan mitä uskoo itselleen tapahtuvan joskus tulevaisuudessa. Jotkut oli pukeutunut unelma-ammattinsa mukaisesti (löytyi mm. lääkäriä, juristia ja rekkamiestä), mut sit koulun käytävillä käveli myös suurperheen äitejä ja olympiavoittajia. Mää lainasin Ellenin prinsessa-tiaraa ja sanoin että musta tulee prinsessa! Perjantaina oli myös homecoming paraati, jossa mäkin olin mukana. Kävelin osana meidän kuolun lentopallojoukkuetta. Sit myöhemmin illalla oli viel homecoming game, joka me (kai) voitettiin, jee! Se oli mun eka jenkkufutis-matsi ja saattoi jäädä myös viimeiseks :D Se oli niin tylsää.

En tunne tästä kuvasta ketään :D Nappasin sen vaan kun noi piti hirveetä mekkalaa mun takana. Fiiliksel!

Lauantaina oli sit kauan odotettu homecoming dance! Senioreille se ei oo enää nii iso juttu kun muille, koska niillä on viel tänä vuonna edessään promit, mut sain kuitenkin houkuteltua meidän "jengin" (eli Aaronin, Cooperin, Rudyn, Travisin ja Julietin) mukaani. Aaron tosin sano et jos naapurin Ally (joka on palavasti rakastunut Aaroniin) tulee kahta metriä lähemmäs niin ne tanssiaset oli sit siinä. :D Mulla oli hirveä työ löytää kiva mekko homecomingia (ja Saran ja Jeremyn häitä) varten ja epäonnistuin siinä. Abercrombie&Fitchillä olis ollut yks ihana pitsimekko, mut sitä sai vaan mustana joten se ei käynyt. Päädyin sit laittamaan tän viime keväänä Suomesta ostamani Vilan mekon, joka löytyy varmaan jokatoisen suomalaisen kaapista. Mulla ei tosin oo ton väristä, mulla on semmonen puuterin/nuden värinen. Mekon kaveriks laitoin helmikorvikset ja helmirannekorun ja kiharsin vähän hiuksia. Ajattelin ettei homecomingiin tarvi panostaa niin paljoa, panostan enemmän sit promeihin.

Itse homecoming-juhla alkoi seitsemältä ja loppui yhdeltätoista. Me mentiin sinne joskus vähän jälkeen puol kahdeksan ja fiilis oli just lähtenyt nousuun. DJ soitti ihan ihme biisejä, mut ei se haitannut. Tanssittiin ihan kunnolla, oikeesti kaikki tanssi. Lähdettiin koululta vähän ennen yhtätoista ja mentiin yhden Brandonin luo after partyihin. Kaikki aina sanoo et after partyt on homecomingin/promin paras osa ja voin kyl allekirjoittaa, mulla oli ihan älyttömän hauskaa! :D Ajettiin porukan kanssa meille kotiin vasta joskus kolmen jälkeen yöllä, onneks matka ei ollu pitkä eikä tullut poliiseja vastaan. Meitä ei siinä vaiheessa vielä kuitenkaan väsyttänyt, joten otettiin vähä yöpalaa ja juomaa mukaan ja mentiin meidän naapuruston uima-altaalle. Sillon mulla oli ekaa kertaa sellanen fiilis kun olisin jossain jenkkileffassa tai -sarjassa kun vaan istuttiin ja pidettiin pienel porukalla parhaimmat kuteet päällämme. Aamuyöllä kömmittiin sit koko kööri meille nukkumaan (Jules ja minä mun huoneeseen, pojat levittäytyi Aaronin huoneeseen ja työhuoneen sohvalle). Tänään ollaan vaan laiskoteltu, eilinen vei ainakin multa voimat ihan kokonaan. :D Vielä pitäis kuitenkin jaksaa paistaa näille lettuja, hah.

Ja loppuun haluun kertoa teille että pojat on ihan tyhmiä. Kattokaa vaikka:

Tosta on ylläpidon (eli mun) valtuuksin muokattu pois muutama huono inside-läppä ja yks muuten vaan tyhmä kommentti (terveisiä velipojalle♥). Mut se ei silti poista sitä tosiasiaa että pojat on tyhmiä. Toivottavasti teillä on ymmärtäväisempiä kavereita ja isoveljiä.

PS. Kysymyspostaus vai Formspring?

triviaa

Kuvitelkaa etta taa postaus ilmestyi eilen. :D Mulla ja bloggerilla oli yhteistyoonglemia, taa ei suostunut julkaisemaan mun postausta eilen kun taa olis ollu ajankohtainen. Tassa on nyt kuitenkin 31 enemman tai vahemman randomia juttua liittyen mun taalla olemiseen, naiden kulttuuriin, Suomen ja jenkkien eroihin jne. Enjoy! ;) Vastaan edellisen postauksen kommentteihin paremmalla ajalla, oon nyt koulussa....

1.  Tää ei varsinaisesti liity mitenkään täällä oloon, mut tällä on hyvä alottaa: Oon älyttömän huono tämmösissä listauksissa.

2. Jokaisella koululla on omat värit ja oma maskotti, jotka on kauhean isossa asemassa koulussa. Meidän koulun värit on violetti ja kulta ja maskottina on karhu. Violetti on vähän lame, eikä karhukaan oikeen sytytä.

3. Nää ei tiennyt et Angry Birds on suomalainen juttu. :-( Alan huutamaan jouluna jos nää kehtaa väittää et Joulupukki asuu pohjoisnavalla.

4. Koululiikunnassa ja koulun urheilujoukkueiden treeneissä pitää aina pitää koulun urheiluasua (eli t-paitaa jossa lukee meidän koulun nimi ja niiden kaverina säädyllisen pitkiä shortseja).

5. Oon yllättynyt kuinka vähän täällä on niitä älyttömän isoja ihmisiä. Ylipainoisia on paljon, mut sairaalloisen ylipainoisia on vähemmän kun luulin. Mut enhän mä olekkaan missään Texasissa....

6. Tiedätte varmaan kun Suomessa myydään kermavaahtoa sellasessa partavaahtopurkin näköisessä pakkauksessa...? Täällä pistettiin heti paremmaks pahemmaks, sillä täällä myydään juustoa sellasessa pakkauksessa. :D Hyi hitto.

7. Floridassa puhutaan ihan sikana espanjaa. Espanja on täällä varmaan yhtä yleistä kun ruotsi Tammisaaressa.

8. Ripsarit myydään semmosissa samanlaisissa pakkauksissa miten Suomessa myydään esimerkiks hammasharjoja. (Hieno selitys, toivottavasti tajusitte.)

9. Täällä olis ihan kauhistus jos joku oppilas kutsuis opettajaa etunimellä. Suomessa on ihan normaalia sanoa tunnilla tehtäviä tehdessä vaikka et "hei Kari, voitko tulla neuvomaan?" ja sit opettaja tulee. Mut ei, täällä pitää puhutella Mr./Mrs./Ms. Thompsoniks.

10. Täällä ihmiset on (valitettavasti) jakautunu tosi selvästi rikkaisiin ja "köyhiin" kasteihin. On myös aika yleistä et latinot hengaa keskenään, aasialaiset keskenään jne. Onneks on muutamia poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.

11. Kaikki tietää varmaan sen tunteen kun näkee jonkun ihanan vaatteen kaupassa ja sit alkaa pläräämään kokoja läpi ihan vaan huomatakseen et ne on kaikki jotain L-XL kokoja? No täällä ei oo sitä ongelmaa, sillä musta ainakin tuntuu siltä et pienimpiä kokoja on aina poikkeuksetta jäljellä. En valita. ;)

12. Täällä lähes kaikki hinnat on aina ilmotettu verottomina, eli jos hintalapussa lukee hintana vaikka 5 dollaria niin siihen pitää vielä laskee mukaan verot. Mitä suurempi hinta, sitä suurempi vero.

13. Walmartissa näkee usein niitä perus people of Walmart-ihmisiä. Valitettavasti. :D

14. Täällä on tuotteilla vähän "omaperäisempiä" nimiä kun kotopuolessa. Walmartissa (....) myydään margariinia mm. tuotenimillä I can't believe it's not butter! ja "Wow! I totally thought this was butter!" Vähän erimaata kun Oivariini ja Flora.

15. Nyt tulee huono, mut en keksi muutakaan: Täällä ei oo arvosanoja 4-10 vaan kirjainarvosanat A-F. A on paras ja siihen vaaditaan 90-100% tehtävistä oikein, B:hen vaaditaan 89-80% oikein jne. Mulla on komea A-rivistö kerättynä ;)

16. Tää on nyt mun oma mielipide eikä mikään yleinen fakta, mut mun mielestä täällä on myynnissä ihan sikana kaikkia mauttomia vaatteita. Ollaan metsästetty mulle homecoming-mekkoa ja täällä on tarjolla kaikkia ihan kamalia leopardi- tai tiikerikuvioituja blingblinghärpäkkeitä tai sit vaan muuten mauttoman ja halvan näkösiä mekkoja. En uskalla edes ajatella minkälainen työ on löytää mua miellyttävä mekko promeihin....

17. Multa on kysytty koulussa että onks Suomi Mainessa (eli yhdes jenkkien osavaltiossa) ja sit kerran kysyttiin et onks Suomi lähellä Afrikkaa.

18. Vesijohtovesi maistuu täällä ihan hirveältä, ihan kun jotain kemikaalia jois. Onneks meillä on aina pullovettä jääkaapissa, vaikka ei sekään maistu niin hyvältä ja luonnolliselta kuin hanavesi kotona Suomessa.

19. Täällä on ihan normipäivää et muksut (ja vähän vanhemmatkin ihmiset) syö aamupalaks kaikenmaailman sokeripommeja joiden ne luulee olevan terveellisiä. Kaupassa esimerkiks mansikkahilloa mainostettiin kauhean terveellisenä, mut kun vähän vilkasi tuoteselostetta niin huomas ettei se ollut mitään muuta kun sokeria.

20. Tää nyt tuskin tulee kenellekkään yllätyksenä, mut suurin osa ihmisistä täällä ei osaa sijottaa maita edes oikeisiin maanosiin. Hyvä jos nää on ikinä kuullutkaan mistään Angolasta tai Latviasta.

21. En oo nähnyt täällä vielä yhtään hot dog-kärryä tai mitään muuta vastaavaa. Sääli!

22. Täällä viedään kahvit joka paikkaan mukaan. Kun hostit lähtee/tulee töistä, niin niillä on semmoset termosmukit kahvia mukanaan. Sama Aaronilla, koulumatkaa varten sen pitää saada kahvi. En vaan ymmärrä miksei ne voi juoda sitä kahvia kotona? :D

23. Tuntuu et meillä on koulusta kokoajan vapaata. Syyskuussakin meillä on vaan yks kokonainen viiden päivän kouluviikkoa, koska täällä on kaikkia juhlapäiviä tai muita lomapäiviä.

24. Kirkko ja uskonto on aika iso osa tätä kulttuuria täällä ja ne järjestää paljon tapahtumia nuorille ja musta tuntuu et tääl nuoret on paljon avoimemmin uskovaisia kun esimerkiks Suomessa. Mun hostit ei kyllä oo oikein uskonnollista väkeä (mikä sopii mulle paremmin kun nenä päähän), ei olla käyty kertaakaan kirkossa tai mitään. Ehkä jouluna?

25. Florida on tunnettu appelsineistään ja ne on täällä tosi hyviä. Eikä me ikinä osteta appelsiinejä kaupasta, mennään aina semmoselle kerää itse-tilalle.

26. Täällä kokeet, testit, pistarit, sanakokeet, kotitehtävät, esseet ja esitelmät on kaikki samanarvoisia arvosanaan nähden. Ainoastaan vuoden lopussa pidettävät vähän suuremmat kokeet vaikuttaa enemmän päättöarvosanaan.

27. Oon vieläkin vähän ulalla näistä mittasuhteista. Siis maileista ja paunoista ja tuumista..... Olis vaan kilometrit, kilot ja sentit niin elämä ois helppoo. :D

28. Kun menee ravintolaan ja tilaa annoksensa, niin tosi usein kysytään et haluatko siihen mukaan mac and cheeseä. Musta tuntuu et kaikki täällä tykkää siitä ihan sikana ja se on tyyliin kaikkien lempiruokaa. :D Onhan se ihan hyvää, mut oon syöny parempiakin ruokia.

29. Orlandos, Florida Mall-ostoskeskuksessa on M&M's-karkeille pyhitetty kauppa, M&M's World. En oo vielä käynyt siellä, mut mennään sinne viimestään Halloween-ostoksille. Siellä on kuulemma niin suuri valikoima erilaisia M&M's-karkkeja et en osaa ees kuvitella.

30. Mun mielestä suurin osa hedelmäkarkeista on pahoja täällä, ne maistuu jotenkin liian teollisilta. Tosin yhdet Paavo Pesusieni-karkit on hyviä, mut niitä myydään aika pienissä paketeissa. (Ihme, koska yleensä täällä on karkit myydään vähintään viiden paunan säkeissä.) Suklaapatukkavalikoimat on tosin laajemmat kun Suomessa.

31. Oon ollut täällä 1 kuukauden, eli reilut 4 viikkoa, eli 31 päivää, eli 774 tuntia, eli 44640 minuuttia, eli 2678400 sekuntia. Kai.

kuka sano et se olis helppoo?

Sain yhteen vanhaan postaukseen kommentin, jossa kirjoittaja oli iloinen mun puolesta ja siitä että kaikki näytti järjestyvän "täydellisen hyvin". En oo täällä blogin puolella ihan kaikkia huolia ja murheitani valittanut, mutta ton kommentin jälkeen ajattelin että nyt sellanen postaus vois olla ihan paikoillaan. Koska mun elämä täällä(kään) ei oo mitenkään täydellistä.

Kuten oon jo aiemmin maininnut, mun mielestä mun perhe täällä on tosi ihana. Kaikki ei oo kuitenkaan mennyt helpoimman kautta. Mun ja mun hostveljen Aaronin yhteiselo ei alkanut kauhean sopuisissa merkeissä, aluks Aaron oli kauhean välinpitämötän ja välttelevä mua kohtaan. Ja jos se jostain syystä joutui sietemään mun seuraani, niin sitten näytettiin hapanta naamaa. Onneks Aaronin kaverit on ollut alusta asti tosi kivoja ja ne on ottanut mua mukaan menoihinsa, niin siinä samalla Aaronkin on oppinut olemaan mun seurassa. Tuntuu että tutustuttiin toisiimme kunnolla ekaa kertaa vastaa Labor Day-viikonloppuna kun "nukuttiin" samassa huoneessa ja puhuttiin puol yötä kaikkea maan ja taivaan välillä kun ei saatu unen päästä kiinni.

Koulussa mulla ei (Aaronin kavereiden) lisäksi ole sellasta omaa porukkaa eikä mitään vakituista kaveripiiriä. Oppitunneilla mulla on sellasia moi mitä kuuluu-asteen tuttuja, mut nekin on vaan sellasia joilla ei oo muita kavereita samalla tunnilla. Tai ainakin tuntuu siltä. :D Ja pari kertaa oon syönyt yhden Julietin kanssa, mut ei me vapaa-ajalla nähty kun kerran. Ei se oo niin helppoo, täällä päin high school ikäisiä tyttöjä tuntuu kuvaavan vain yksi sana: bitch. Välillä tuntuu että meidän koulussa kuvataan uusinta Mean Girls-leffaa, sen verran pahasti nää kattoo nenänvartta pitkin. Hostmama sanoo että tytöt on vaan kateellisia mulle, koska oon uus ja poikien huomio kohdistuu muhun. Ja poikien kanssa onkin ollut helpompaa tehdä tuttavuutta ja ne on ollu ihan aidosti kiinnostuneita musta ja Suomesta, mutta kaipaan silti tyttöpuolisia kavereitakin. Poikien kanssa ei oikeen voi ei voi lähtee mihinkään Victoria's Secretiin shoppailemaan ja pyytää niitä makutuomareiks. :D Hostmama on myös sitä mieltä, että koska Aaron ja sen kaverit on "suosittuja" urheilijapoikia, niin tää alkukateus on vielä pahempaa koska oon päässyt heti poikien juttuun mukaan.

Ja koulussa ei oo muutenkaan helppoa. Tai ei niinkään koulun kanssa, vaan yhteiskunnan kanssa. En oo sopeutunut vielä kauheen hyvin tähän jenkkityyliseen elämään. Tää yltiöisänmaallisuus pursuaa korvista jo ulos, mua ärsyttää (ja säälittää) kun nää ihmiset täällä luulee että Yhdysvallat on joku maanpäällinen paratiisi missä kaikki asiat on niin hyvin. Ja paskat, nää ei vaan tiedä paremmasta. Yks juttu mikä mulle tuli tästä "sopeutumattomuudesta" mieleen on koulussa päivittäin lausuttava lippuvala. Täällä siis joka aamu kaikki nousee seisomaan, nostaa käden sydämen päälle ja lausuu sanat: "I pledge allegiance to the Flag of the United States of America, and to the Republic for which it stands, one Nation under God, indivisible, with liberty and justice for all". Ihmiset on heti helisämässä kun mä en lausu noita sanoja, mikä on musta ihan tyhmää koska jos Suomessa olis joku lippuvala ja jenkit tulis Suomeen, niin ei nekään sitä lausuis. Ei se lippu ole mun lippu, se on niiden lippu. Mää oon suomalainen.

Mua ärsyttää muutenkin täällä tosi monet asiat (mm. se ettei roskia lajitella, se että kaupassa ostokset pakataan moneen pieneen muovipussiin, se että kaikki matkat kuljetaan autolla, se että jalkapallo on soccer ja amerikkalainen jalkapallo on football.... listaa vois jatkaa kilometri tolkulla), että en tiedä miten sen puolesta kestän tän vuoden. :D Toivon että opin kuitenkin tän vuoden aikana olemaan sinut näiden asioiden kanssa ja oon valmis tekemään paljon töitäkin sen eteen.

Varsinaista koti-ikävää en oo (vielä) potenut. Totta kai mulla on perhettä ja kavereita ikävä, mutta mitään "mää haluan kotiin"-kohtauksia ei oo vielä tullut. Välillä ajattelen kyllä kaiholla Suomea ja sitä miten siellä hoidetaan se ja tämä asia paremmin kun täällä. Muutaman kerran oon jo ehtinyt päivittelemään tätä maavalintaa, nyt "jälkiviisaana" olisin sittenkin halunnut lähteä jonnekin ranskan tai espanjan kieliselle alueelle. Äh, nyt tää kuulostaa taas siltä kuinka mun mielestä täällä jenkeissä kaikki on ihan perseestä ja Suomi rulez!!!! Ei se oikeesti niin oo, mutta ei elämä täällä oikeesti oo niin hienoo ja helppoo miltä näyttää.

Mutta on täällä asioita jotka mulla menee hyyvinkin, älää huoliko! Esimerkiks kielen kanssa mulla ei oo ollut mitään ongelmia, ei mitään alkukankeuksia sun muita. Tuntuu et olisin puhunut englantia "äidinkielenäni" aina. Ja koulussa oppiaineet menee tosi hyvin, vaikka tän koulumaailman tason tietäen niin ei se mikään suuri saavutus ole. :D

Ja haluan nyt vielä loppuun sanoa, että tää postaus ei ollut mikään hyökkäys kyseisen kommentin kirjottanutta kohtaan tai mitään. Päin vastoin, musta on ihana saada kommentteja teiltä! :) Kyseinen kommentti vaan toi pontta kirjottaa näistä vaihtovuoden vaikeistakin asioista, joita ei esitteissä ja järjestöjen puolesta oikeastaan kuule. Vaihtariesitteissä sanotaan aina että tää tulee olemaan sun elämäsi paras vuosi, mut niissä usein unohdetaan mainita että tää saatta olla myös elämäsi rankin vuosi.

Toivottavasti tästä tekstistä saa jotain selkoa, sillä voin sanoa että tämmösen purkauksen kirjottaminen ei oo se viisain homma keskellä yötä. Mut nyt meen nukkuun, öitä!

labor day & tennessee

Nyt on hurrikaaneista, hirmumyrskyistä ja hätätiloista selvitty hengissä, hui. Pakko myöntää että ensimmäisen kerran kun kuulin että Floridaan on asetettu hätätila, niin pelotti kyllä aikalailla. Hostit osas kuitenkin kertoa että tänne annetaan aika usein "tyhjiä hätätiloja", edellinen hurrikaani tänne on iskenyt yli 20 vuotta sitten ja silloinkin se pyyhkäs "vaan" eteläisen Floridan ohi.

Syyskuun ensimmäinen maanantai on jenkeissä vapaa päivä, Labor Day, joten meillä oli pidennetty viikonloppu. Me pidennettiin meidän viikonloppua vielä yhdellä päivällä, koska lähdettiin torstai-iltapäivänä koulun jälkeen naaprin sedän kyydillä ensin Orlandon lentokentälle ja sieltä suunnattiin Tennesseen-lennolle. Orlando-Chattanooga- lento ei kauaa kestänyt, mutta tytöillä oli vähän huono päivä joten lento tuntui sitäkin pidemmältä. Onneks niiden ilmeet kirkastu heti kun ne näki granpat lentokentällä. :) (Meitä oli siis Chattanoogassa vastassa sekä hosdad-Danin isä että hostmama-Elizan isä :D Oli pakko selventää ettei kukaan luule niitä pariskunnaks.)

Minä, Aaron, Dan ja Danin isä mentiin yhteen autoon ja Eliza, tytöt ja Elizan isä meni yhteen autoon. Me tehtiin meidän autolla pieni kaupunkikeirros Chattanoogassa ennen kuin lähdettiin ajamaan meidän virallista määränpäätä, eli hostien kotikaupunkia Athensia. Chattanooga on aika iso kaupunki (wikipediasta luntattuna Tennesseen neljänneks suurin), mut Athens on tosi pieni. Siellä on vaan muutama tuhat asukasta. Athensissa pääsin vihdoin ja viimein tutustumaan mun hostsukulaisiin! Granpat Garyn ja Matt'n tapasin jo lentokentällä, mut perillä mua oli vielä vastassa grandmat Mary Jo ja Diane sekä hosttäti Sara poikaystävänsä Jeremyn kanssa. Seuraavana päivänä tapasin vielä hostsetä Tomin, Tomin vaimon Laurelin ja niiden suloinen vauvan Pennyn.

Viikonlopun ohjelmistoon ei kuulunut mitään erikoista, kunhan vaan vietettiin aikaa keskenämme ja mää sain aikaa tutustua muihin. Suurimpiin puheenaiheisiin kuului Saran ja Jeremyn häät, joita vietetään siel hostmaman vanhempien ranchilla lokakuussa. Mulla nous heti kauhea paniikki juhlamekon löytämisestä. :D Ajattelin että iskis kaks kärpästä yhdellä iskulla ja menis samalla mekolla ensin homecoming-tanssiaisiin ja sitten Saran ja Jeremyn häihin. Maanantaina, eli virallisena Labor Dayna tehtiin koko porukalla hyvää ruokaa: paistia, perunamuussia ja vihanneksia. Ja jälkkärinä granma-Dianen tekemä omenapiirakka! Sit illalla meidän piti jo lähteä takaisin kotiin, koska tiistai ei enää ollut vapaa päivä.

Koko Athensissa olomme ajan asuttiin hostmaman vanhempien luona semmosella oikein isolla ranchilla. Ja siellä oli vaikka mitä eläimiä! Muutama kissa, koira, kanoja, lampaita, vuohia, hevosia... Ja vaikka se on mun hostmaman perheen ranch, niin hostdadin vanhemmat ja perhe oli kokoajan siellä meidän kanssa. Nää on kun yhtä suurta perhettä, mikä on tosi kiva.

                                                                                                  Ihana Goldie♥

Ja loppuun mun on pakko kertoa tää juttu teille, koska mun mielestä tää on vaan niin söpö. Eli mun molemmat hostit on kotoisin Athens-nimisestä kaupungista Tennesseestä ja ne on tuntenut toisensa suurinpiirtein aina. Sit high schoolissa ne alko seurustelemaan ja seniorvuonna hostmama tuli raskaaks ja ne sai lapsen, Aaronin. Aaronin syntymän jälkeen ne kuitenkin eros kun hostdad muutti opiskelemaan toiseen osavaltioon. Meni muutama vuosi erossa, jonka aikana Eliza ja Dan ei ollut toistensa kanssa missään tekemisissä (lukuunottamatta Aaroniin liittyviä tapauksia). Kerran ne oli sattumalta menossa samoihin juhliin, jossa ne ajautu juttelemaan ja sitä myötä rakastui uudelleen toisiinsa. Ne alotti pikku hiljaa tapailun, joka muuttu seurusteluks ja myöhemmin vielä naimisiin. Ja naimisiin mentyään ne lähti häämatkalle Ateenaan (siis Kreikkaan, ei Tennesseehen) ja sitten kun tytöt aikoinaan synty niin niille annettiin kreikkalaisperäiset nimet. Tää oli mun mielestä niin söpö juttu, oikeen sokerisen imelä tuhkimotarina. :D