uusin tulokas

Me käytiin tänään ostamassa meidän taloon uusi asukas, eikö ookkin söpö! Kuva vähän vääristää väriä, mutta siinä se kuitenkin möllöttää. Ihana!♥

Vielä nimeämätön taistelukala pääsee asustamaan ylhäiseen yksinäisyyteensä olkkarin isoon uuteen maljaan. Malja on tosin vähän harhaanjohtava ilmaus, koska siitä tulee mieleen niitä sarjakuvissa ja lastenohjelmissa olevia naurettavan pieniä kultakalamaljoja. Tää meidän malja on vähän vajaa 10 gallonaa, eli iso. Hostmama on tuttuun tyyliinsä jo sisustanut sen kalamaljankin muuhun taloon sopivaks. :D

Meillä on kovaa vääntöä tulokkaan nimestä. Mää ehdotin Sashaa, mutta tytöt ei innostunut siitä. Irenen mielestä Fisher olis hyvä nimi, hostdad taas ehdotti Ferraria... Mulle ei jää varmaan muita vaihtoehtoja kuin maksaa Arska ja hostmama mun puolelle.

vieraita ja vieraissa

Perjantaina meille tuli koulun jälkeen pari muuta vaihtaria tältä alueelta yöks: italialainen Rosina ja brasilialainen Inéz. Koska kellään meistä ei oo jenkkien ajokorttia, viikonloppu oli aika rauhallinen. Oltiin "jumissa" täällä meillä eikä tehty mitään erikoista. Ensin lätkittiin vähän tennistä ja sen jälkeen mentiin altaalle uimaan ja juoruilemaan. Sit hostdad käytti meitä kaupassa, ostettiin herkkuja ja brownies-aineksia. Leivottiin browniet, jonka jälkeen Cooper ja Aaron oli lähdössä ajeleen ja me lyöttäydyttiin mukaan. Samalla esittelin rusina-Rosinalle ja Inélle vähän Winter Springsiä, meidän koulua ja mun koulukavereita joihin törmättiin illan mittaan. Just ennen kotiin tuloa napattiin meille tyttöjen kanssa pari pizzaa leffailtaa varten. Ja kunnon tyttöjen leffoja katottiinkin, alotettiin nimittäin The Last Songilla ja lopetettiin The Lucky Oneen. Nicholas Sparks-leffat iskee muhun ainakin, semmosta romanttista huttua. Leffojen jälkeen ei saatu unta ja jäätelöhammasta kolotti, eihän siinä muu auttanut kun suostutella Aaron ajamaan meidät kauppaan. Ja frozen yougurth oli kyllä se arvoista<3

Lauantai me alotettiin käymällä meidän koulun senioreiden järkkäämällä pihakirppiksellä tsekkaamassa tarjonta. Mää en ostanut mitään, mutta Rosina osti laukun ja koruja. Sen jälkeen yks mun koulukaveri heitti meidät Orlando Premium outletsiin. Rosina ja Inéz asuu molemmat kauempana Orlandosta kun minä, joten ne halus ehdottomasti päästä käymään tuolla. Ja en mää kyllä valittanut, koska kotiutin tuolta reissulta tämän ihanuuden itselleni:

Shoppailun jälkeen tultiin kotiin syömään (hostmama oli laittanut spaghettia♥) ja sitten Rosinan hostsisko tuli hakemaan tyttöjä. Mää tein sen jälkeen vähän aikaa läksyjä, mutta sitten Luke tuli meille ja me mentiin Luken, Irenen ja Ellenin kanssa uimaan altaalle. Tytöt on ihan hulluna Lukeen (kuka ei olis?) ja välillä ihan ärsyttää kun en saa omittua Lukea itelleni kun tytöt haluaa aina tehdä sen kanssa jotain. :D Illalla kun Luke lähti kotiin niin minä ja Aaron vietettiin laatuaikaa lähtemällä kahdestaan Starbucksiin. Meidän piti käydä vaan päivittämässä kuulumiset, mutta sitten törmättiinkin pariin koulukaveriin ja ajauduttiin niiden mukana yksiin bileisiin. Mun piti pitää vähän taukoa bileistä, mutta eihän siitä mitään tuu kun täällä on joka nurkan takana jollain aina bileet.

Tänään, eli sunnutaina heräsin kun hostdad rymisteli keittiössä jo ennen seittemää. Se teki vaan aamupalaa jalkapallo-matsia varten. :D Koska heräsin sen metelöintiin niin se teki mullekin vähän syömistä peliä varten. Aamu olikin hyvä tapa aloittaa jalkapallolla ja pekonileivillä, nams. Muutaman tunnin päästä, eli iltapäivällä mun pitäis lähtee syömään Luken ja sen perheen kanssa, apua. Ihan niinkun en olis ennen kenenkään vanhempia tavannut. :D Onneks oon valinnut jo vaatteet (läpinäkyvähkö vaalea sifonkipaita, pinkit farkut jotka ei valitettavasti oo samaa sävyä kun tuo uus Michael Kors, jonka otan myös mukaan... niin ja asun kruunaa kultaiset korut! Tai ehkä kello...) niin on ainakin yks asia vähemmän murhedittavana. Mutta wish me luck!

Niin ja hei sitä piti sanoo, että jos teillä on jotain toiveita postauksien suhteen tai jotain mistä haluaisitte kuulla enemmän, niin laittakaa ehdotuksia kommenttiboksiin. :)

i have a dream

Eilen oli Martin Luther Kingin päivä, eikä meillä sen takia ollut koulua. Oon tänään miettinyt tosi paljon sitä kuinka vähän aikaa tummaihoiset ihmiset on ollu edes jonkinmoisessa ihmisasemassa.  Vasta reilu viiskymmentä vuotta sitten tummaihoiset oli ihan vailla ihmisarvoa täällä jenkeissä ja nyt näillä on tummaihoinen presidentti (jee Obama<3), aika huikeeta. Silti tän asian suhteen on vielä paljon edettävää, ihan järkytyin kun luin taannoin Hesarin Lottovoitto jäi lunastamatta-jutun (luit oikein isi, mää käytän niitä hesarin nettilehtitunnusjuttuja mitkä annoit!). Vaikka Martin Luther King ei Suomessa vaikuttanutkaan, niin mun mielestä häntä ja hänen ajamiaan asioita olis hyvä pysähtyä muistelemaan myös siellä.

Tuntuu että edellisen kirjoituskerran (joka venähti taas harmittavan pitkäksi, sori kaverit) jälkeen on tapahtunut ihan hirveästi, mutta silti ei mitään. Onks tää sitä kuuluisaa arkea? No tässä tulis kuitenkin vähän kuvia ja tapahtumia taannoisilta viikoilta, toivottavasti kelpaa!

Uuden vuoden jälkeen Sara ja Jeremy kävi Floridassa ettimässä asuntoja, koska Jeremy voidaan siirtää tänne jos Sara ja Jer löytää vaan mieleisensä asunnon täältä päin. Käytiin Saran, Jeremyn ja hostperheen kanssa syömässä Orlandon The Cheesecake Factoryssä. Mää en ees tiennyt että tommonen paikka on oikeasti olemassa, luulin et se on keksitty vaan he Big Bang Theoryä varten. :D Vaikka eihän se ihan samanlainen ollutkaan kun siinä sarjassa, mutta ruoka oli silti hyvää. Minä ja Aaron otettiin puoliks qesadillat guacamolella ja kastikkeella ja sit tommonen flatbread, nams. Pääruoka ei oo kuitenkaan se pääjuttu cheesecake factoryssä, vaan nimensä mukaisesti ne juustokakut! Tarjolla on siis ihan jumalaton määrä erilaisia juustokakkuja, löytyy kaikkea banaanista Orheoihin ja suklaasta piña coladaan. Mää söin Oreo-juustokakun, mut sain maistiaiset myös hostmaman Tiramisusta ja hostdadin mustikkavalkosuklaasta. Ja kaloreita miljoona... Oon kyllä ollut vähän lihotuskuurilla, koska mulla on oikeastaan koko vaihtoajan paino ollut pienessä laskussa, vaikka sitä lähtiessäkään ei ollut liikaa. Oon käynytkin Dunkin' Donutissa ihan urakalla!

Lisäks ollaan käyty lyhyen ajan sisään Luken kans kaks kertaa syömässä kiinalaista, koska se on vaan niin hyvää. Tuolla ravintolassa saa myös onnenkeksit laskun yhteydessä, olin ihan innoissani koska ei Suomessa meidän vakkarikiinalaisessa saa ikinä onnenkeksejä. Tyhmää. Lisäks käytiin lentopallotytyjen kanssa tsekkaamassa sellanen teinileffa kun The Perks of being wallflower. Jules on ihan sitä mieltä että se päähenkilö näyttää Aaronilta. :D Ite en allekirjoita sitä, mutta voin kyllä allekirjoittaa sen et leffa oli hyvä. Vaikka mun ja sen leffan päähenkilön, Charlien, elämät ja tarinat ei oo yhtään samanlaisia niin tunnen silti jonkun yhteyden meidän välillä. "And in that moment, I swear we were infinite."

Niin ja arvatkaa mitä Aaron on yrittäny saada mut tekemään? Se on yrittäny suostutella mut järjestämään Suomi-bileet. Sit kun kysyin siltä että mitä sielä tehtäis, niin Arska sano vaan että juotais vodkaa ja hoettais "vittu perkkele". Oon hyvin tuonut sen suomalaisuuden syvimmän olemuksen Aaronin tietoon. Mutta tommoset bileet ois muuten hyvät, mutta tosiaan mitä siellä tehtäis? Suomalainen musiikki ei (ainakaan elokuussa) ollut kauheen tanssittavaa, vodkaa (tai suomalaisemmin kossua) en voi ostaa ja ei meillä suomalaisilla kai oo sellasta pientä bileruokaa niinkun jenkeillä on esim hodarit. Jos teiltä löytyy mitään ideoita niin sanokaa! :D En kyllä tiedä mitä hostmama sanois jos järkkäisin bileet, mut hosdad olis ainakin ihan kympillä bilettämäs meidän kanssa. Hostdad on mun täällä olon aikana muuttunut hirveeks Suomi-faniks. Ehkä hostdad tykkää Suomesta (ja musta) niin paljon että se tulee joskus Suomeen matkalle, sit rakastuu Suomeen korviaan myöten ja ne muuttaa koko perhe vaikka Nääs-Mansesterin luomakuntaan! Toivossa on hyvä elää....

Nääs-Mansesterista tulikin kotikoti ja sukulaiset mieleen, arvatkaa mitä? MUN KUMMISETÄ TULEE MOIKKAAMAAN MUA TÄNNE FLORIDAAN! Kummisedällä on joku työjuttu Texasissa, jonka jälkeen se pitää pari päivää vapaata ja tulee meille. Ihanaa et tänne tulee oikeesti joku mun tuttu ja näkee nää ihmiset, tää kaikki ei ookkaan vaan kuvitelmaa mun pään sisällä. :D Oon tehnyt jo hirveen listauksen että mitä kaikkea mulle pitää tuoda Suomesta. Tiedän että teitä kiinnostaa, joten tässä tulee: REAL-LEIPÄÄ (<3) Panttereita (ainakin keltanen ja vihree pussi), Halvan salmiakki-askeja, Läkeröl-pastilleja, Maraboun minttukrokanttia, Dumleja, lakuja (voi kun jostain sais metrilakua!). Niin ja tytöt haluais Angry Birds-karkkeja... Kummisedän matkassa laitan varmaan jo käyttämättömiä kamppeita takaisin Suomeen, koska mulla ei todellakaan mahdu kaikki tavarat laukkuun. Hyvä jos saan ne väkivalloin ängettyä kahteen laukkuun... Oon vähän innostunut shoppailemaan viime aikoina. (Sisse tää ei tarkoita sitä että saisit silti penkoa mun vaatekaappia ja käyttää mun vaatteita! Näin sen sun yhden facebook-kuvan ja mun topin, BUSTED!)

Ja vaikka kummisedän vierailu onkin ihan huippujuttu, niin säästin silti parhaan jutun viimeseks. Tää ei oo tosin vielä ihan varmaa (riippuu Aaronin arvosanoista ja hostdadin töistä), mutta me ollaan ehkä lähdössä Springbreakilla Washingtoniin ostamaan hostdadin vanhalta koulukaverilta Aaronille autoa! Ja mikä parasta, se auto pitäis ajaa sieltä Floridaan, eli tiedossa olis vähän niinkuin road trip! Tää on yks syy, minkä takia päätin jättää lähtemättä vaihtareiden yhteiselle reissulle Havajille. Elokuusta asti Floridassa majailleelle Havaji ei tunnu niin hienolta ja ihmeelliseltä miltä se tuntuu vaikkapa Minnesotassa asustavalle. Toki onhan siellä ihan omanlaisensa kulttuuri, mutta silti.

En kirjota tänne enään ikinä jos tää ulkoasu ja kuvat näyttää ens kerralla yhtä paskoilta kun nyt. En ymmärrä mikä tässä on, kirjoitusvaiheessa postaukset näyttää jumalattoman hyviltä (vaatimattomuus ei oo vahvimpia puoliani) mutta julkaistuna nää näyttää ihan kamalalta kuralta. Säälin silmiänne rakkaat lukijat. Jos joku teistä sokaistuu tästä kaikesta kamaluudesta niin osoittakaa syyttävät sormenne bloggerin (eli googlen?) puoleen. OLEN SYYTÖN.

syvissä vesissä

hostperhe
Mun ja hostdadin yhteinen juttu on urheilu ja se on meidän laatuaikaa kun me katotaan yhdessä telkkarista jotain matsia. Mää en ennen tänne jenkkeihin tuloa seurannut oikeastaan muuta kun jääkiekkoa ja sitäkin katoin kotona tosi harvoin telkkarista (koska tykkään enemmän mennä paikanpäälle), mutta hostdad on koulinu musta oikeen kunnon penkkiurheilijan. :D Yleensä me katotaan eurooppalaista jalkapalloa, tosi paljon Espanjan ja Englannin liigojen pelejä. Hostdadin suosikkijoukkueet on Arsenal ja Real madrid. Mulla itelläni ei oo mitään suosikkijoukkuetta koska koko laji on mulle vielä niin "uusi" mutta huudan aina hostdadin mukana. Nyt kun NHL-kausi saadaan aloitettua (!!!) niin aion kyllä raahata hostdadin mun kanssa johonkin matsiin. :D

Kuten oon aiemminkin maininnut, hostmama on ajoittain ihan hirvee tiukkapipo. Silti se on ihan älyttömän lämmin ja kannustava ihminen. Mää voin puhua hostmaman kanssa mistä vaan, meillä on keskenämme tosi iso luottamus toisiimme. Musta tuntuu et mää oon hostmamalle (ja hostdadille) ihan yhtä rakas kun niiden omatkin lapset - mää tunnen itseni osaksi tätä perhettä. Hostmama seisoo aina mun takana ja on valmis taistelemaan mun ja mua koskevien asioiden puolesta ja niin se on tehnytkin, mm. sillon kun meidän koulussa levis niitä valokuvia musta. Ja hostmama on tosi lämmin mun ja Aaronin kavereillekin, meidän kaverit on aina tervetulleita meille.

alaston totuus!

Sit Aaron. En tiedä edes mistä alottaisin. Mun ja Aaronin välit ei aluks olleet todellakaan hyvät, Aaron oli aluks tosi väliinpitämätön mua kohtaan. Ollaan puhuttu siitä ja Aaronin mielestä mää olin kuulemma "too posh" kun tulin kiiltävine matkalaukkuineni ja hienoine vaatteineni lentokentällä niiden luo. Voin ehkä ymmärtää, koska se miten meillä Suomessa nuoret pukeutuu on kyl täällä jenkeissä aika posh. Tai siis täällä pukeudutaan niin eri tavalla, nää ei arkipäivinä tunnu kauheesti panostavan vaatteisiin. Flipflopit on tosi kova juttu, samoin cheershortist, yogahousut, koulun t-paidat ja kaikki tämmönen :D Niin jokatapauksessa mää ja Aaron lähennyttiin toisiamme kunnolla vasta Labor Dayn aikoihin kun nukuttiin samassa huoneessa. Paitsi että ei me paljon nukuttu koska sillon me juteltiin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla toisillemme ja juteltavaa riitti tosi pitkään. Sen jälkeen me ollaan oltu oikeestaan erottamattomat, me oikeesti mennään ja tehdään melkein kaikki yhdessä. En ikinä unohda sitä kun oltiin Saran ja Jeremyn häissä ja yöllä Aaron kysy multa että uskonko mää semmoseen, että kaksoset voi syntyä eri perheisiin, eri vanhemmille ja eri maanosiin. Olin ihan hämilläni ja kysyin että kuinka niin ja Aaron vastas että koska mää oon sille kun kaksoissisko. <3 Ja jos joku ei tiennyt niin meillä on Aaronin kanssa vaan kolme päivää ikäeroa. :D Mulla ei oo varmaan ikinä ollut näin helppoa ihmissuhdetta niinkun Arskan kanssa. Me ymmärretään toisiamme puolesta sanasta tai katseesta, eikä aina tarvita ees sitä. Tiiän et Aaronilla tulee olemaan erityinen paikka mun sydämessä aina.♥

Pakko myöntää että en tiedä miten tuun toimeen ilman Elleniä ja Ireneäkään sitten kun se aika tulee. Sillon kun sain perhetiedot niin mua jännitti ihan sikana, koska mulla ei oo pienempiä sisaruksia ja mää olin tottunut olemaan se "perheen vauva". Musta on kuitenkin tosi ihanaa et mulla on nyt kaksi pikkusiskoa. Musta on ihana leikkiä ja hölmöillä niiden kanssa, mutta silti kaikista hienointa on nähdä se kuinka ne kasvaa niin hurjan nopeesti. Musta tuntuu että joka päivä ne oppii jotain uutta ja oon ihan hämmästyksissäni siitä miten ne osaa jo vaikka mitä! Ja se miten mun ja Ellenin suhde on kehittynyt on jotenkin tosi ihanaa. Ellen on siis ihan älyttömän ujo ja aina kun Ellen teki mun kanssa jotain ekaa kertaa tuntu siltä kun olisin voittanut olympialaiset :D Irene on sit taas ihan erilainen kun Ellen. Irene ei ujostele mitään ja musta tuntuu että Irene pystyy tekemään mitä tahansa, sillä on sellasta sisua ja vimmaa sisällään ettei mikään pidättele sitä. En ihmettele vaikka siitä tulis Yhdysvaltojen ensimmäinen naispresidentti. Kannattaa pitää nimi Irene mielessä. ;)

kaverit
Juliet on mun ensimmäinen "oma" kaveri täällä ja (Aaronin jälkeen) mun paras kaveri täällä. Juliet ei ollut asunu täällä Winter Springissä vielä puolta vuottakaan kun mää tulin, joten oltiin molemmat vielä vähän keltanokkia kun tutustuttiin. :D Me tutustuttiin toisiimme lentopallon parissa ja meillä synkkas heti tosi hyvin keskenämme. Ensin me oltiin Julesin kanssa tosi paljon kahdestaan, mut sitten me alettiinkin hengailemaan Aaronin ja sen kavereiden kanssa ja niin syntyi "meidän jengi". Juliet on semmonen kilttinaapurin tyttö ft. YOLO. :D En osaa selittää paremmin, semmonen hyväntahtoinen hetkessä eläjä. Juliet on niitä jotka saa aina ihan omituisia ideoita joista kaikki innostuu ja joita lähdetään toteuttamaan.

Sitten on Rudy, joka on varmaan maailman viimesimpiä herrasmiehiä, semmonen oikein joka äidin unelma vävy. :D Sinkkunaiset ottakeepa yhteyttä! Rudy on yks mun lemppari shoppailukaveri täällä, se jaksaa kävellä vaikka kellon ympäri mun kanssa kaupoissa. :D Pystyn muutenkin puhumaan Rudylle melkein kaikesta ja kysymään maskuliinista mielipidettä ja miehistä näkökantaa mitä kummallisempiin asioihin. Rudyn mielipiteet ja viisaudet on ollu mulle tosi tärkeitä varsinkin Luken suhteen.

Sit on Cooper, joka on Aaronin paras kaveri. Ne on tuntenu toisensa varmaan 15 vuotta, samoin kun mun hostvanhemmat on tuntenut Cooperin vanhemmat. Välillä tuntuu että Cooper on osa mun hostperhettä, koska se on täällä niin usein. Joskus on käynyt silleen, että illalla kun menin nukkumaan niin Cooper oli vielä meillä ja aamulla kun menin aamupalalle niin Cooper istu jo syömässä. :D Ja se oli siis käynyt kotonaan kuitenkin nukkumassa.

pallomaha :(

Seuraavaks kuvitelkaa se kliseisin stereotypia high schoolia käyvästä pojasta? No se on Travis. :D Travis ja minä ollaan samalla espanjan kurssilla ja se istuu mun vieressä. Mulla ei oo mitään Travisia vastaan, päin vastoin se on tosi ihana ja meidän huumorintajut lyö yks yhteen, mutta musta tuntuu et espanjan tunnilla (missä on sekasin kaikkia ikäluokkia) kaikki meitä nuoremmat tuijottaa sitä kun jotain julkkista. Välillä pelottaa että osa tytöistä pyörtyy jos Travis edes vilkasee niihin päin.

Viimesenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, on Luke, mun oma Luke. Ootte varmaan osannut laskea edellisistä postauksista yhteen et 1+1=6394, eli minä ja Luke seurustellaan. Kun mää tänne vaihtoon lähdin niin mulla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ettiä itelleni mitään poikaystävää täältä, mutta minkäs teet kun se oikea osuu kohdalle... Luke sanoo et se kiinnostu musta heti kun se mut ekan kerran näki ja kyllähän se pyys mua melkein heti kanssaan treffeille. Se luuli et mua ei kiinnosta, koska mää en parilla ekalla kerralla päässyt lähtemään sen kanssa. Välillä toivon et olisin päässyt niin me oltais voitu seurustella jo paljon pidempäänkin. Mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. Luke on ihana, en mää osaa siitä muuta sanoa. Tai jos osaan niin se on jotain liian intiimiä kaikein kansan kanssa jaettavaks. :D

Heti kun saan enemmän ja parempia kuvia meidän Miamin reissulta niin teen teille reissupostauksen! Siihen asti nää tämän postauksen kuvat käyköön maistiaisista. ;)