i have a dream

Eilen oli Martin Luther Kingin päivä, eikä meillä sen takia ollut koulua. Oon tänään miettinyt tosi paljon sitä kuinka vähän aikaa tummaihoiset ihmiset on ollu edes jonkinmoisessa ihmisasemassa.  Vasta reilu viiskymmentä vuotta sitten tummaihoiset oli ihan vailla ihmisarvoa täällä jenkeissä ja nyt näillä on tummaihoinen presidentti (jee Obama<3), aika huikeeta. Silti tän asian suhteen on vielä paljon edettävää, ihan järkytyin kun luin taannoin Hesarin Lottovoitto jäi lunastamatta-jutun (luit oikein isi, mää käytän niitä hesarin nettilehtitunnusjuttuja mitkä annoit!). Vaikka Martin Luther King ei Suomessa vaikuttanutkaan, niin mun mielestä häntä ja hänen ajamiaan asioita olis hyvä pysähtyä muistelemaan myös siellä.

Tuntuu että edellisen kirjoituskerran (joka venähti taas harmittavan pitkäksi, sori kaverit) jälkeen on tapahtunut ihan hirveästi, mutta silti ei mitään. Onks tää sitä kuuluisaa arkea? No tässä tulis kuitenkin vähän kuvia ja tapahtumia taannoisilta viikoilta, toivottavasti kelpaa!

Uuden vuoden jälkeen Sara ja Jeremy kävi Floridassa ettimässä asuntoja, koska Jeremy voidaan siirtää tänne jos Sara ja Jer löytää vaan mieleisensä asunnon täältä päin. Käytiin Saran, Jeremyn ja hostperheen kanssa syömässä Orlandon The Cheesecake Factoryssä. Mää en ees tiennyt että tommonen paikka on oikeasti olemassa, luulin et se on keksitty vaan he Big Bang Theoryä varten. :D Vaikka eihän se ihan samanlainen ollutkaan kun siinä sarjassa, mutta ruoka oli silti hyvää. Minä ja Aaron otettiin puoliks qesadillat guacamolella ja kastikkeella ja sit tommonen flatbread, nams. Pääruoka ei oo kuitenkaan se pääjuttu cheesecake factoryssä, vaan nimensä mukaisesti ne juustokakut! Tarjolla on siis ihan jumalaton määrä erilaisia juustokakkuja, löytyy kaikkea banaanista Orheoihin ja suklaasta piña coladaan. Mää söin Oreo-juustokakun, mut sain maistiaiset myös hostmaman Tiramisusta ja hostdadin mustikkavalkosuklaasta. Ja kaloreita miljoona... Oon kyllä ollut vähän lihotuskuurilla, koska mulla on oikeastaan koko vaihtoajan paino ollut pienessä laskussa, vaikka sitä lähtiessäkään ei ollut liikaa. Oon käynytkin Dunkin' Donutissa ihan urakalla!

Lisäks ollaan käyty lyhyen ajan sisään Luken kans kaks kertaa syömässä kiinalaista, koska se on vaan niin hyvää. Tuolla ravintolassa saa myös onnenkeksit laskun yhteydessä, olin ihan innoissani koska ei Suomessa meidän vakkarikiinalaisessa saa ikinä onnenkeksejä. Tyhmää. Lisäks käytiin lentopallotytyjen kanssa tsekkaamassa sellanen teinileffa kun The Perks of being wallflower. Jules on ihan sitä mieltä että se päähenkilö näyttää Aaronilta. :D Ite en allekirjoita sitä, mutta voin kyllä allekirjoittaa sen et leffa oli hyvä. Vaikka mun ja sen leffan päähenkilön, Charlien, elämät ja tarinat ei oo yhtään samanlaisia niin tunnen silti jonkun yhteyden meidän välillä. "And in that moment, I swear we were infinite."

Niin ja arvatkaa mitä Aaron on yrittäny saada mut tekemään? Se on yrittäny suostutella mut järjestämään Suomi-bileet. Sit kun kysyin siltä että mitä sielä tehtäis, niin Arska sano vaan että juotais vodkaa ja hoettais "vittu perkkele". Oon hyvin tuonut sen suomalaisuuden syvimmän olemuksen Aaronin tietoon. Mutta tommoset bileet ois muuten hyvät, mutta tosiaan mitä siellä tehtäis? Suomalainen musiikki ei (ainakaan elokuussa) ollut kauheen tanssittavaa, vodkaa (tai suomalaisemmin kossua) en voi ostaa ja ei meillä suomalaisilla kai oo sellasta pientä bileruokaa niinkun jenkeillä on esim hodarit. Jos teiltä löytyy mitään ideoita niin sanokaa! :D En kyllä tiedä mitä hostmama sanois jos järkkäisin bileet, mut hosdad olis ainakin ihan kympillä bilettämäs meidän kanssa. Hostdad on mun täällä olon aikana muuttunut hirveeks Suomi-faniks. Ehkä hostdad tykkää Suomesta (ja musta) niin paljon että se tulee joskus Suomeen matkalle, sit rakastuu Suomeen korviaan myöten ja ne muuttaa koko perhe vaikka Nääs-Mansesterin luomakuntaan! Toivossa on hyvä elää....

Nääs-Mansesterista tulikin kotikoti ja sukulaiset mieleen, arvatkaa mitä? MUN KUMMISETÄ TULEE MOIKKAAMAAN MUA TÄNNE FLORIDAAN! Kummisedällä on joku työjuttu Texasissa, jonka jälkeen se pitää pari päivää vapaata ja tulee meille. Ihanaa et tänne tulee oikeesti joku mun tuttu ja näkee nää ihmiset, tää kaikki ei ookkaan vaan kuvitelmaa mun pään sisällä. :D Oon tehnyt jo hirveen listauksen että mitä kaikkea mulle pitää tuoda Suomesta. Tiedän että teitä kiinnostaa, joten tässä tulee: REAL-LEIPÄÄ (<3) Panttereita (ainakin keltanen ja vihree pussi), Halvan salmiakki-askeja, Läkeröl-pastilleja, Maraboun minttukrokanttia, Dumleja, lakuja (voi kun jostain sais metrilakua!). Niin ja tytöt haluais Angry Birds-karkkeja... Kummisedän matkassa laitan varmaan jo käyttämättömiä kamppeita takaisin Suomeen, koska mulla ei todellakaan mahdu kaikki tavarat laukkuun. Hyvä jos saan ne väkivalloin ängettyä kahteen laukkuun... Oon vähän innostunut shoppailemaan viime aikoina. (Sisse tää ei tarkoita sitä että saisit silti penkoa mun vaatekaappia ja käyttää mun vaatteita! Näin sen sun yhden facebook-kuvan ja mun topin, BUSTED!)

Ja vaikka kummisedän vierailu onkin ihan huippujuttu, niin säästin silti parhaan jutun viimeseks. Tää ei oo tosin vielä ihan varmaa (riippuu Aaronin arvosanoista ja hostdadin töistä), mutta me ollaan ehkä lähdössä Springbreakilla Washingtoniin ostamaan hostdadin vanhalta koulukaverilta Aaronille autoa! Ja mikä parasta, se auto pitäis ajaa sieltä Floridaan, eli tiedossa olis vähän niinkuin road trip! Tää on yks syy, minkä takia päätin jättää lähtemättä vaihtareiden yhteiselle reissulle Havajille. Elokuusta asti Floridassa majailleelle Havaji ei tunnu niin hienolta ja ihmeelliseltä miltä se tuntuu vaikkapa Minnesotassa asustavalle. Toki onhan siellä ihan omanlaisensa kulttuuri, mutta silti.

En kirjota tänne enään ikinä jos tää ulkoasu ja kuvat näyttää ens kerralla yhtä paskoilta kun nyt. En ymmärrä mikä tässä on, kirjoitusvaiheessa postaukset näyttää jumalattoman hyviltä (vaatimattomuus ei oo vahvimpia puoliani) mutta julkaistuna nää näyttää ihan kamalalta kuralta. Säälin silmiänne rakkaat lukijat. Jos joku teistä sokaistuu tästä kaikesta kamaluudesta niin osoittakaa syyttävät sormenne bloggerin (eli googlen?) puoleen. OLEN SYYTÖN.