syvissä vesissä

hostperhe
Mun ja hostdadin yhteinen juttu on urheilu ja se on meidän laatuaikaa kun me katotaan yhdessä telkkarista jotain matsia. Mää en ennen tänne jenkkeihin tuloa seurannut oikeastaan muuta kun jääkiekkoa ja sitäkin katoin kotona tosi harvoin telkkarista (koska tykkään enemmän mennä paikanpäälle), mutta hostdad on koulinu musta oikeen kunnon penkkiurheilijan. :D Yleensä me katotaan eurooppalaista jalkapalloa, tosi paljon Espanjan ja Englannin liigojen pelejä. Hostdadin suosikkijoukkueet on Arsenal ja Real madrid. Mulla itelläni ei oo mitään suosikkijoukkuetta koska koko laji on mulle vielä niin "uusi" mutta huudan aina hostdadin mukana. Nyt kun NHL-kausi saadaan aloitettua (!!!) niin aion kyllä raahata hostdadin mun kanssa johonkin matsiin. :D

Kuten oon aiemminkin maininnut, hostmama on ajoittain ihan hirvee tiukkapipo. Silti se on ihan älyttömän lämmin ja kannustava ihminen. Mää voin puhua hostmaman kanssa mistä vaan, meillä on keskenämme tosi iso luottamus toisiimme. Musta tuntuu et mää oon hostmamalle (ja hostdadille) ihan yhtä rakas kun niiden omatkin lapset - mää tunnen itseni osaksi tätä perhettä. Hostmama seisoo aina mun takana ja on valmis taistelemaan mun ja mua koskevien asioiden puolesta ja niin se on tehnytkin, mm. sillon kun meidän koulussa levis niitä valokuvia musta. Ja hostmama on tosi lämmin mun ja Aaronin kavereillekin, meidän kaverit on aina tervetulleita meille.

alaston totuus!

Sit Aaron. En tiedä edes mistä alottaisin. Mun ja Aaronin välit ei aluks olleet todellakaan hyvät, Aaron oli aluks tosi väliinpitämätön mua kohtaan. Ollaan puhuttu siitä ja Aaronin mielestä mää olin kuulemma "too posh" kun tulin kiiltävine matkalaukkuineni ja hienoine vaatteineni lentokentällä niiden luo. Voin ehkä ymmärtää, koska se miten meillä Suomessa nuoret pukeutuu on kyl täällä jenkeissä aika posh. Tai siis täällä pukeudutaan niin eri tavalla, nää ei arkipäivinä tunnu kauheesti panostavan vaatteisiin. Flipflopit on tosi kova juttu, samoin cheershortist, yogahousut, koulun t-paidat ja kaikki tämmönen :D Niin jokatapauksessa mää ja Aaron lähennyttiin toisiamme kunnolla vasta Labor Dayn aikoihin kun nukuttiin samassa huoneessa. Paitsi että ei me paljon nukuttu koska sillon me juteltiin ensimmäistä kertaa ihan kunnolla toisillemme ja juteltavaa riitti tosi pitkään. Sen jälkeen me ollaan oltu oikeestaan erottamattomat, me oikeesti mennään ja tehdään melkein kaikki yhdessä. En ikinä unohda sitä kun oltiin Saran ja Jeremyn häissä ja yöllä Aaron kysy multa että uskonko mää semmoseen, että kaksoset voi syntyä eri perheisiin, eri vanhemmille ja eri maanosiin. Olin ihan hämilläni ja kysyin että kuinka niin ja Aaron vastas että koska mää oon sille kun kaksoissisko. <3 Ja jos joku ei tiennyt niin meillä on Aaronin kanssa vaan kolme päivää ikäeroa. :D Mulla ei oo varmaan ikinä ollut näin helppoa ihmissuhdetta niinkun Arskan kanssa. Me ymmärretään toisiamme puolesta sanasta tai katseesta, eikä aina tarvita ees sitä. Tiiän et Aaronilla tulee olemaan erityinen paikka mun sydämessä aina.♥

Pakko myöntää että en tiedä miten tuun toimeen ilman Elleniä ja Ireneäkään sitten kun se aika tulee. Sillon kun sain perhetiedot niin mua jännitti ihan sikana, koska mulla ei oo pienempiä sisaruksia ja mää olin tottunut olemaan se "perheen vauva". Musta on kuitenkin tosi ihanaa et mulla on nyt kaksi pikkusiskoa. Musta on ihana leikkiä ja hölmöillä niiden kanssa, mutta silti kaikista hienointa on nähdä se kuinka ne kasvaa niin hurjan nopeesti. Musta tuntuu että joka päivä ne oppii jotain uutta ja oon ihan hämmästyksissäni siitä miten ne osaa jo vaikka mitä! Ja se miten mun ja Ellenin suhde on kehittynyt on jotenkin tosi ihanaa. Ellen on siis ihan älyttömän ujo ja aina kun Ellen teki mun kanssa jotain ekaa kertaa tuntu siltä kun olisin voittanut olympialaiset :D Irene on sit taas ihan erilainen kun Ellen. Irene ei ujostele mitään ja musta tuntuu että Irene pystyy tekemään mitä tahansa, sillä on sellasta sisua ja vimmaa sisällään ettei mikään pidättele sitä. En ihmettele vaikka siitä tulis Yhdysvaltojen ensimmäinen naispresidentti. Kannattaa pitää nimi Irene mielessä. ;)

kaverit
Juliet on mun ensimmäinen "oma" kaveri täällä ja (Aaronin jälkeen) mun paras kaveri täällä. Juliet ei ollut asunu täällä Winter Springissä vielä puolta vuottakaan kun mää tulin, joten oltiin molemmat vielä vähän keltanokkia kun tutustuttiin. :D Me tutustuttiin toisiimme lentopallon parissa ja meillä synkkas heti tosi hyvin keskenämme. Ensin me oltiin Julesin kanssa tosi paljon kahdestaan, mut sitten me alettiinkin hengailemaan Aaronin ja sen kavereiden kanssa ja niin syntyi "meidän jengi". Juliet on semmonen kilttinaapurin tyttö ft. YOLO. :D En osaa selittää paremmin, semmonen hyväntahtoinen hetkessä eläjä. Juliet on niitä jotka saa aina ihan omituisia ideoita joista kaikki innostuu ja joita lähdetään toteuttamaan.

Sitten on Rudy, joka on varmaan maailman viimesimpiä herrasmiehiä, semmonen oikein joka äidin unelma vävy. :D Sinkkunaiset ottakeepa yhteyttä! Rudy on yks mun lemppari shoppailukaveri täällä, se jaksaa kävellä vaikka kellon ympäri mun kanssa kaupoissa. :D Pystyn muutenkin puhumaan Rudylle melkein kaikesta ja kysymään maskuliinista mielipidettä ja miehistä näkökantaa mitä kummallisempiin asioihin. Rudyn mielipiteet ja viisaudet on ollu mulle tosi tärkeitä varsinkin Luken suhteen.

Sit on Cooper, joka on Aaronin paras kaveri. Ne on tuntenu toisensa varmaan 15 vuotta, samoin kun mun hostvanhemmat on tuntenut Cooperin vanhemmat. Välillä tuntuu että Cooper on osa mun hostperhettä, koska se on täällä niin usein. Joskus on käynyt silleen, että illalla kun menin nukkumaan niin Cooper oli vielä meillä ja aamulla kun menin aamupalalle niin Cooper istu jo syömässä. :D Ja se oli siis käynyt kotonaan kuitenkin nukkumassa.

pallomaha :(

Seuraavaks kuvitelkaa se kliseisin stereotypia high schoolia käyvästä pojasta? No se on Travis. :D Travis ja minä ollaan samalla espanjan kurssilla ja se istuu mun vieressä. Mulla ei oo mitään Travisia vastaan, päin vastoin se on tosi ihana ja meidän huumorintajut lyö yks yhteen, mutta musta tuntuu et espanjan tunnilla (missä on sekasin kaikkia ikäluokkia) kaikki meitä nuoremmat tuijottaa sitä kun jotain julkkista. Välillä pelottaa että osa tytöistä pyörtyy jos Travis edes vilkasee niihin päin.

Viimesenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, on Luke, mun oma Luke. Ootte varmaan osannut laskea edellisistä postauksista yhteen et 1+1=6394, eli minä ja Luke seurustellaan. Kun mää tänne vaihtoon lähdin niin mulla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta ettiä itelleni mitään poikaystävää täältä, mutta minkäs teet kun se oikea osuu kohdalle... Luke sanoo et se kiinnostu musta heti kun se mut ekan kerran näki ja kyllähän se pyys mua melkein heti kanssaan treffeille. Se luuli et mua ei kiinnosta, koska mää en parilla ekalla kerralla päässyt lähtemään sen kanssa. Välillä toivon et olisin päässyt niin me oltais voitu seurustella jo paljon pidempäänkin. Mutta hiljaa hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. Luke on ihana, en mää osaa siitä muuta sanoa. Tai jos osaan niin se on jotain liian intiimiä kaikein kansan kanssa jaettavaks. :D

Heti kun saan enemmän ja parempia kuvia meidän Miamin reissulta niin teen teille reissupostauksen! Siihen asti nää tämän postauksen kuvat käyköön maistiaisista. ;)