tj 3

Eilen pidettiin pikaiset skypetreffit mun hostperheen kanssa ja mun mielestä oli jotenkin rauhoittavaa puhua niille ihan livenä eikä vaan sähköpostin välityksellä. Hostperheeseen kuuluu siis vanhemmat ja kolme lasta. Oon niiden eka vaihtari ikinä, vähän arveluttavaa... Mut niin, hosdad eli Dan on urheilutoimittaja ja tekee kai juttuja johonkin sanomalehteen. Aika hauskaa, koska mun oikee isäkin työskentelee urheilun parissa! :D Sit hostmom eli Eliza on jonkin sortin sisustussuunnittelija/sisustusarkkitehti. Lisäks mulla on 18-vuotias hostveli Aaron, 6-vuotias hostsisko Ellen ja 4-vuotias hostsisko Irene. Meen Aaronin kanssa samaan kouluun.

Sit hostmom halus jutella viel mun vanhempien kanssa, oli kuulemma kysellyt että millaset säännöt mulla on kotona ja onko mulla jotain ehdottomia juttuja mitä en saa tehdä ja sellasta. Niin ja oli se kysellyt myös millasesta ruoasta mä tykkään, että osaa valita jotain hyvää lauantaiks.

Eilen mun blogipäivityksen jälkeen tuli selkeyttä myös lähtötietoihin, mää lähdenkin jo ens lauantaina! A-P-U-A. Lennän ensin aamupäivällä Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa mun olis tarkoituksena treffata yks norjalainen vaihtarityttö joka on mun kanssa samalla jatkolennolla Köpiksestä Washington DC:hen. Sit mulla jatkuu matka sieltä viel Orlandoon, josta hostit tulee hakemaan mut kotiin Winter Springsiin. Oon lauantaina Orlandossa perillä 19.12 sikäläistä aikaa (eli 3.12 aamuyöllä Suomen aikaa), sit sunnuntaina "vapaata" ja maanantaina alkaa koulu.

Multa jää tän takia myös Soft Landing Camp New Yorkis kokematta, mikä on kyllä harmi. Toisaalta haluan kyl ehdottomasti päästä alottamaan koulun samana päivänä kun muutkin. Mut ehkä vaihtovuoden lopulla tulee jotain Soft Landing Campia vastaavaa tilalle ;) Nyt täytyy kuitenkin rientää! Oon aika hyvin saanut hoidettua kaikki vaihtariasiat jo, mutta tuliaiset on ostamatta ja eurot on vielä dollareina.

Tietääkö muuten kukaan miten mun blogia voi seurata bloggerin kautta? Tätä kysyttiin multa eilen ja mää oon niin onneton bloggaaja etten osannut neuvoa. :D Pistäkää vaikka kommenttiboksiin ratkaisua niin pääsee kaikki halukkaat lukemaan ja seuraamaan, kiitti!

the sunny state

MÄÄ SAIN TIEDOT! MÄÄ SAIN TIEDOT! Pystyitte varmaan jo blogin uudistuneesta ulkomuodosta ja nimestä päättelemäänkin sen, mutta silti: MÄÄ SAIN TIEDOT! Olotilat on jotain sfkjhfkjdhfkn ja uerydiggn välimaastoa. 

Eli ensi vuonna mut siis tavoittaa Winter Springsin kaupungista, Floridasta! Winter Springs on n. 33 000 asukkaan kaupunki, ja ainakin Google Mapsin perusteella se näyttää tosi kivalta. Ei mikään metropoli, mutta ei mikään pikkuruinen kyläkään. Oon niin innoissani! Winter Springistä on vajaan puolen tunnin matka Orlandoon ja Tampaankin pääsee alle kahdessa tunnissa. Floridan suurimpaan kaupunkiin, Jacksonvilleen, on reilu kaksi tuntia ja Miamiin onkin sitten jo vähän matkaa, Google Mapsin mukaan yli neljä tuntia. Eli eipä ole valittamista ;)

Hostperheen kanssa ollaan sovittu skypetreffit tälle päivälle, joten laitan vasta huomenna (tai tänään illasta) tarkempaa infoa sen suhteen. Lähtö on alustavasti merkitty ensi maanantaille, mutta se ei oo vielä ihan sataprosenttisen varmaa vielä.

Ja pakko laittaa vielä kuva:

Miten voi olla mahdollista että just kun mää tulen niin aurinko ei näyttäydy koko viikkona. Aloin jo miettimään että kuinkahan usein tommosia viikkoja on Floridassa, joka kuitenkin tunnetaan The Sunny State-nimellä.... Toivottavasti mun vaihtovuoden aloitus on ainakin aurinkoisempi kun sää!

Ja blogiin tein muutaman muutoksen, tässä lista:
1. Nimi vaihtui (mutta osoite pysyy samana)
2. Lisäsin kommenttiboksin alapuolelle Luettu-painikkeen ja olis kiva jos aina postauksen luettuanne klikkaisitte siitä niin näkisin että kuinka moni mun seikkailujani seurailee!
3. Kello on vihdoin ajassa!
4. Lisäsin ison Yhdysvaltojen kartan osavaltioineen (Havajia ja Alaskaa lukuunottamatta) tuonne alimmaiseksi, siinä on nyt Florida värjättynä oranssilla. Tarkoituksena on merkitä karttaan missä on milloinkin tullut käytyä!

valitusvirsi

Varoitus: Tämä postaus on lyhyt ja ytimekäs, mutta pitää silti sisällään paljon vinkumista ja valittamista. Ihan vaan terapiana.

Nyt on elokuu, eikä mulla vieläkään ole mitään hajua siitä missä vietän tulevan vuoteni. Mitä jos mulle ei löydy perhettä ja joudun jättämään vaihtovuoden välistä? Musta tuntuu niin epäreilulta että osa vaihtareista on tiennyt tulevan isäntäperheensä ja asuinpaikkansa jo monta kuukautta, ensimmäiset tais saada niitä sijoitustietojaan joskus maaliskuussa. Ja mitä enemmän kuluu päiviä, sitä pahemmalta tuntuu. Osa jenkkivaihtareistakin on aloittanut jo vaihtovuotensa ja mää oon Suomessa tietämättömänä mistään. Oon valmistautunut kaikkeen, nyt odotan vaan sitä "lähtölaukaisua" että pääsisin vaan lähtemään.

Huhtikuussa, sillon kun tän bloginkin pistin alulle, niin ajattelin tyhmänä että kyllä mää elokuussa jo tiedän kaikki tiedot ja saatan jopa olla jo USA:ssa silloin. Ja paskat, jos olisin tiennyt että koko tämä aika on vaan odottelua ja tietämättömyyttä täynnä, niin en olis sillon vielä edes tehnyt tätä blogia. Tänä aikana tästä blogista on tullut mulle vaan vinkumisen väylä, eikä niinkään omien vaihto-oppilasprosessikokemusten kertomista. Sad but true.

kekkerit sanois muumimamma

Varmaan kaikki tietää mun tykkäävän asioiden hajottamisesta. Oon kaikkien tuttujen ja vähän tuntemattomien remonteissa aina ihan innoissani purkamassa agressioitani seiniä ja viime perjantaina olin menossa kaverin mökille remppahommiin. Tai niin mä ainakin luulin........ (Kuvitelkaa tähän kohtaan semmonen kauhuleffamusiikki!)

Jo alkukesästä, vielä kun mää olin Ranskassa, viestiteltiin mun kaverin Auran kanssa ja siinä tuli puheeks että niiden kesämökillä on joku lievä kosteusvaurio ja ne alottaa siel vähän isomman rempan. Nyt kun tulin takaisin, niin kaveri pyys mua apuvoimiks ja olin totta kai menossa. Aura vanhempineen tuli iltapäivällä hakemaan mua ja lähdettiin ajeleen niiden mökille. Siinä vaiheessa en epäillyt mitään, vaikka laitoinkin Auran isän kummallisen virnuilun merkille. Ajattelin vaan että se on ihan normaalia (sori Pauli :D). Mökkiin astuessani mulle valkeni että remppa olikin vaan huijausta ja ne olikin mulle järkätyt yllätyskemut! En oikeesti osannut arvata yhtään mitään, eli yllätys onnistui kaikinpuolin.

Oon tutustunut mun täkäläisiin kavereihin ala-asteen tokalla luokalla kun me muutettiin Helsingistä tänne Tampereen suunnalle. Yks asia jonka mää muistan parhaiten ensimmäisestä koulupäivästä täällä on se kuinka Maria tyrkkäs mun käteen kaverikirjan ja pyys mua täyttämään sen. Ja siitä kaverikirjasta oli väännetty sit teema mun läksiäisyllätykekkereihin. Ruokana syötiin spagettia lihapullilla ja _parmesaanilla_ (tää oli ystäväkirjassakin oikeen agressiivisen näköisesti alleviivattu), taustamusiikkina soi mm. Gimmel ja Pikku G ja leffana katottiin Dude, where's my car?................ Puolustuksenani sanon etten tosiaan tiedä miks oon edes nähnyt ton leffan noin pienenä tai miks oon laittanut sen edes lempparikseni. :D Kai mä sillon ajattelin että se antaa hyvän ensivaikutelman musta Marialle. Ja näemmä tenkin kun vielä yhdeksänkin vuoden jälkeen Maria (ja Aura, Aino, Lauri, Väinö ja Alex) jaksaa mun seuraani.

Loput asiat listaan vaan ylös, koska en osaa enkä jaksa selittää niitä sen kummemmin.
1. Mulla on (ja bloggerilla) on suuria onglemia lisätä kuvia tänne. Aiemmilla kerroilla se on onnistunut hyvin, mutta nyt kun yritän laittaa kuvia niin ne ei mene siihen kohtaan tekstiä kun mää haluaisin ja/tai ne ei suostu tulemaan keskitetyksi. Joten nyt jäitte ilman kuvia mun spaghettiannoksesta (josta 75% oli paresaania) ja vaahtokarkkimällisestä suustani.
2. Mun viisumihaastattelu on heinäkuun lopulla, eli tuota pikaa. Jee vihdoinkin jotain konkreettista vaihtarijuttua eikä vaan pelkkää odottelua.
3. Kaks oregonilaista poikaa pyys mua viime viikolla facebook-kaverikseen..... Ehkä mää lähden Oregoniin? Tai ehkä se oli vaan sattumaa, en tiedä enkä hyväksynyt niitä. Ainakaan vielä. :D

au revoir!

Tänään oli viimenen koulupäivä tältä lukuvuodelta ja mulla on ollu tunteet vähän pinnassa. Tuntuu ihan oudolta ajatella et seuraavan kerran kun kävelen opiskelumielessä tonne niin oon 15 kuukautta vanhempi. 15 kuukautta on niin pitkä aika etten oikeestaan edes sisäistä kuinka pitkä aika se on. Ja kuinka paljon asiat mahtaa muuttua sinä aikana! Apua en halua edes ajatella.

Mulla oli viimeisen koulupäivän "kunniaksi" kahdenkeskinen rupattelutuokio mun ryhmänohjaajan kanssa ja aloin pillittämään siellä. Arvatkaa hävettääkö? :--D Mut ryhmänohjaaja vaan kehu kun oon ollu niin ahkera kurssien kanssa ja oli pahoillaan kun hän alkuvuodesta epäili saanko kaikki kurssit suoritettua. (Mullahan on siis tavoitteena käydä lukio mahdollisimman lyhyessä ajassa loppuun ja nyt ekan vuoden jälkeen mulla on 36 kurssia kasassa. Näyttää ihan hyvältä, mutta vähän pelottaa mitkä on opiskelufiilikset vaihtovuoden jälkeen....)

Lauantaina käyn syömässä pyörähtämässä ystäväni Saran ylioppilasjuhlissa ja sit lähdetään äitin, isin ja veikan kanssa iltakoneella Ranskaan. Näillä näkymin paluu Suomeen on vasta heinäkuussa, mutta me ei olla varattu vielä mitään paluulippuja. Joka tapauksessa blogin puolella on varmaan aika hiljasta sillä aikaa (ihan niinkun täällä muuten oliskin elämää 24/7) ellei jotain mullistavaa tapahdu. Oon kyllä menettäny jo uskoni siihen että saisin koskaan hostperhettä tai mitään osavaltio- tai lähtötietoja.........

Ja ainiin, lähetin mun Rimowanini koelennolle kun sisko lähti Australiaan! Rimpsa on kuulemma ihan unelma, "paras matkalaukku mitä oon perässäni vetäny".

mörkö

Mulla on ihan mörköfiilis, koska viime sunnuntaina olis ollu exploriuksen vaihtareille se lähtövalmennus enkä päässy sinne. Oon kyllä hyvin kartalla vaihtareiden asioista, mut olisin halunnu tavata ja puhua muille ens syksynä vaihtoon lähteville. Musta tuntuu et oon järjestön (ja kaikkien muiden vaihtarien) silmissä sellanen väliinpitämätön paska, että ei väliä mitä suomessa tapahtuu kunhan pääsen jenkkeihin. :--( "Ihkuu jenkit jeeeeeee".

Ja koska on äitienpäivä, niin haluan kaiken kansan iloksi laittaa mun, sissen ja veikan tekemän äitienpäiväkortin. Meillä on ollu tapana et äitille tehään kortti ja joo, tehtiinhän me se tänäkin vuonna. Aherrettiin sen eteen kauan, sommiteltiin ja leikattiin lehdestä kuvia sun muuta. Meiltä nakkisormilta meni siihen oikeesti varmaan tunti. :D Ja sitten me unohdettiin koko kauneus Sissen kämpille, joten aamulla väännettiin sit äkkisältään näinkin nätti kortti:

Äitiä ainaki nauratti. Ja nyt on ensvuodekskin kortti jota ollaan kaikki oltu tekemässä, ilman tätä unohdusta se ei oliskaan ollut niin helppoa. :D Ja loppuun päivän biisi.

              

man of the match

Otettiin tiistaina veljen kanssa koulusta vähän omaa lomaa, lainattiin isin autoa ja suunnattiin kohti Helsinkiä. Isi oli saanu töiden puolesta lippuja jääkiekon MM-kisoihin ja veljellä oli keskiviikoks sovittuna työhaastattelu, joten siinä oli kaks kärpästä yhdellä iskulla. Tai itseasiassa neljä, koska saman reissun aikana käytiin hakemassa mulle matkalaukku (!) ja vietettiin aikaista äitienpäivää illallistamalla mummin ja ukin kanssa.

Tiistaina oltiin sissen ja veikan kanssa Hartwall-areenalla katsomassa Suomen ja Sveitsin välistä matsia. Kaks aikasempaa Suomen matsia oli ollu vähän tahmasia, mut tosta ei kyllä menoa ja meinkinkiä puuttunu. Tunnelma oli korkeella ja kohos entisestään kun mun junnuvuosien suosikki, Valtteri Filppula iski kaks maalia ja valittiin samalla Suomen parhaaks pelaajaks. En ollu nähny Valtteria moneen vuoteen, joten kyllähän siinä väkisinkin "vanhat tunteet" palas pintaan. :--D Olin pienenä varmaan maailman suurin Valtteri Filppula-fani, oikeesti. Mulla oli yöpöydällä kehystettynä kuva musta ja Valtterista, nimesin meidän koiran Valtsuks (rip karvakamu, mulla on sua ikävä♥) ja olin lähes aina Hartwall-areenalla kattomassa Jokerien peliä, arvatkaa vaan kenen pelipaita päälläni....... Nyt tiistain jälkeen oon salaa alkanut toivomaan että pääsisin vaihtoon Detroitiin, haha!

Keskiviikkona kävin sit pörräämässä kaupungilla ja mukaan tarttui matkalaukku. Rimowan Salsa Air, "vaan" 100 litranen. Miks toi kuulosti ihan siltä kun puhuisin autosta? :D Seuraavaks kai luettelen sylinterit... Laukku oli aika hintava, mut halusin ehdottomasti kovan ja kevyen laukun joten vaihtoehtoja ei kauheesti jäänyt. Ulkonäöllisesti se ei miellytä mua juuri yhtään, mutta ominaisuudet ratkas. Miksei missään oo mitään messevän väristä, kevyttä, kovaa ja nelipyöräistä mutta silti siroa matkalaukkua?

Keskiviikkoiltana mentiin sitten sisarusten kanssa mummin ja ukin tykö Lauttasaareen ja siellä oli kyllä pöytä niin koreana. Ukki on varmaan maailman paras kokki, sen ruokia maistellessa menis Gordon Ramsaykin kunnioituksesta mykäks. Kaiken sen syömisen jälkeen ei vaan saatu aikaiseks lähteä koisimaan siskon kämpälle, joten jäätiin kaikki kolme mummin ja ukin luo yöks. :D

Tänään, eli torstaina, lähdettiin Lauttasaaresta sissen kämpälle Pasilaan keräilemään kimpsuja ja kampsuja kokoon. Sit käännettiinkin kolmen muskettisoturin batmobile auto kohti nääsvilleä (joka myös Tampereena tunnetaan). Illalla kisakatsomoidaan perheen kesken Suomen peliä, kerrankin kun ollaan kaikki kotona!

Mulle tuli tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani mieleen, et oisko vähän läppä jos menisin vaihtoon Nashvilleen. :--D Nääsvillestä Nashvilleen!