triviaa

Kuvitelkaa etta taa postaus ilmestyi eilen. :D Mulla ja bloggerilla oli yhteistyoonglemia, taa ei suostunut julkaisemaan mun postausta eilen kun taa olis ollu ajankohtainen. Tassa on nyt kuitenkin 31 enemman tai vahemman randomia juttua liittyen mun taalla olemiseen, naiden kulttuuriin, Suomen ja jenkkien eroihin jne. Enjoy! ;) Vastaan edellisen postauksen kommentteihin paremmalla ajalla, oon nyt koulussa....

1.  Tää ei varsinaisesti liity mitenkään täällä oloon, mut tällä on hyvä alottaa: Oon älyttömän huono tämmösissä listauksissa.

2. Jokaisella koululla on omat värit ja oma maskotti, jotka on kauhean isossa asemassa koulussa. Meidän koulun värit on violetti ja kulta ja maskottina on karhu. Violetti on vähän lame, eikä karhukaan oikeen sytytä.

3. Nää ei tiennyt et Angry Birds on suomalainen juttu. :-( Alan huutamaan jouluna jos nää kehtaa väittää et Joulupukki asuu pohjoisnavalla.

4. Koululiikunnassa ja koulun urheilujoukkueiden treeneissä pitää aina pitää koulun urheiluasua (eli t-paitaa jossa lukee meidän koulun nimi ja niiden kaverina säädyllisen pitkiä shortseja).

5. Oon yllättynyt kuinka vähän täällä on niitä älyttömän isoja ihmisiä. Ylipainoisia on paljon, mut sairaalloisen ylipainoisia on vähemmän kun luulin. Mut enhän mä olekkaan missään Texasissa....

6. Tiedätte varmaan kun Suomessa myydään kermavaahtoa sellasessa partavaahtopurkin näköisessä pakkauksessa...? Täällä pistettiin heti paremmaks pahemmaks, sillä täällä myydään juustoa sellasessa pakkauksessa. :D Hyi hitto.

7. Floridassa puhutaan ihan sikana espanjaa. Espanja on täällä varmaan yhtä yleistä kun ruotsi Tammisaaressa.

8. Ripsarit myydään semmosissa samanlaisissa pakkauksissa miten Suomessa myydään esimerkiks hammasharjoja. (Hieno selitys, toivottavasti tajusitte.)

9. Täällä olis ihan kauhistus jos joku oppilas kutsuis opettajaa etunimellä. Suomessa on ihan normaalia sanoa tunnilla tehtäviä tehdessä vaikka et "hei Kari, voitko tulla neuvomaan?" ja sit opettaja tulee. Mut ei, täällä pitää puhutella Mr./Mrs./Ms. Thompsoniks.

10. Täällä ihmiset on (valitettavasti) jakautunu tosi selvästi rikkaisiin ja "köyhiin" kasteihin. On myös aika yleistä et latinot hengaa keskenään, aasialaiset keskenään jne. Onneks on muutamia poikkeuksia jotka vahvistaa säännön.

11. Kaikki tietää varmaan sen tunteen kun näkee jonkun ihanan vaatteen kaupassa ja sit alkaa pläräämään kokoja läpi ihan vaan huomatakseen et ne on kaikki jotain L-XL kokoja? No täällä ei oo sitä ongelmaa, sillä musta ainakin tuntuu siltä et pienimpiä kokoja on aina poikkeuksetta jäljellä. En valita. ;)

12. Täällä lähes kaikki hinnat on aina ilmotettu verottomina, eli jos hintalapussa lukee hintana vaikka 5 dollaria niin siihen pitää vielä laskee mukaan verot. Mitä suurempi hinta, sitä suurempi vero.

13. Walmartissa näkee usein niitä perus people of Walmart-ihmisiä. Valitettavasti. :D

14. Täällä on tuotteilla vähän "omaperäisempiä" nimiä kun kotopuolessa. Walmartissa (....) myydään margariinia mm. tuotenimillä I can't believe it's not butter! ja "Wow! I totally thought this was butter!" Vähän erimaata kun Oivariini ja Flora.

15. Nyt tulee huono, mut en keksi muutakaan: Täällä ei oo arvosanoja 4-10 vaan kirjainarvosanat A-F. A on paras ja siihen vaaditaan 90-100% tehtävistä oikein, B:hen vaaditaan 89-80% oikein jne. Mulla on komea A-rivistö kerättynä ;)

16. Tää on nyt mun oma mielipide eikä mikään yleinen fakta, mut mun mielestä täällä on myynnissä ihan sikana kaikkia mauttomia vaatteita. Ollaan metsästetty mulle homecoming-mekkoa ja täällä on tarjolla kaikkia ihan kamalia leopardi- tai tiikerikuvioituja blingblinghärpäkkeitä tai sit vaan muuten mauttoman ja halvan näkösiä mekkoja. En uskalla edes ajatella minkälainen työ on löytää mua miellyttävä mekko promeihin....

17. Multa on kysytty koulussa että onks Suomi Mainessa (eli yhdes jenkkien osavaltiossa) ja sit kerran kysyttiin et onks Suomi lähellä Afrikkaa.

18. Vesijohtovesi maistuu täällä ihan hirveältä, ihan kun jotain kemikaalia jois. Onneks meillä on aina pullovettä jääkaapissa, vaikka ei sekään maistu niin hyvältä ja luonnolliselta kuin hanavesi kotona Suomessa.

19. Täällä on ihan normipäivää et muksut (ja vähän vanhemmatkin ihmiset) syö aamupalaks kaikenmaailman sokeripommeja joiden ne luulee olevan terveellisiä. Kaupassa esimerkiks mansikkahilloa mainostettiin kauhean terveellisenä, mut kun vähän vilkasi tuoteselostetta niin huomas ettei se ollut mitään muuta kun sokeria.

20. Tää nyt tuskin tulee kenellekkään yllätyksenä, mut suurin osa ihmisistä täällä ei osaa sijottaa maita edes oikeisiin maanosiin. Hyvä jos nää on ikinä kuullutkaan mistään Angolasta tai Latviasta.

21. En oo nähnyt täällä vielä yhtään hot dog-kärryä tai mitään muuta vastaavaa. Sääli!

22. Täällä viedään kahvit joka paikkaan mukaan. Kun hostit lähtee/tulee töistä, niin niillä on semmoset termosmukit kahvia mukanaan. Sama Aaronilla, koulumatkaa varten sen pitää saada kahvi. En vaan ymmärrä miksei ne voi juoda sitä kahvia kotona? :D

23. Tuntuu et meillä on koulusta kokoajan vapaata. Syyskuussakin meillä on vaan yks kokonainen viiden päivän kouluviikkoa, koska täällä on kaikkia juhlapäiviä tai muita lomapäiviä.

24. Kirkko ja uskonto on aika iso osa tätä kulttuuria täällä ja ne järjestää paljon tapahtumia nuorille ja musta tuntuu et tääl nuoret on paljon avoimemmin uskovaisia kun esimerkiks Suomessa. Mun hostit ei kyllä oo oikein uskonnollista väkeä (mikä sopii mulle paremmin kun nenä päähän), ei olla käyty kertaakaan kirkossa tai mitään. Ehkä jouluna?

25. Florida on tunnettu appelsineistään ja ne on täällä tosi hyviä. Eikä me ikinä osteta appelsiinejä kaupasta, mennään aina semmoselle kerää itse-tilalle.

26. Täällä kokeet, testit, pistarit, sanakokeet, kotitehtävät, esseet ja esitelmät on kaikki samanarvoisia arvosanaan nähden. Ainoastaan vuoden lopussa pidettävät vähän suuremmat kokeet vaikuttaa enemmän päättöarvosanaan.

27. Oon vieläkin vähän ulalla näistä mittasuhteista. Siis maileista ja paunoista ja tuumista..... Olis vaan kilometrit, kilot ja sentit niin elämä ois helppoo. :D

28. Kun menee ravintolaan ja tilaa annoksensa, niin tosi usein kysytään et haluatko siihen mukaan mac and cheeseä. Musta tuntuu et kaikki täällä tykkää siitä ihan sikana ja se on tyyliin kaikkien lempiruokaa. :D Onhan se ihan hyvää, mut oon syöny parempiakin ruokia.

29. Orlandos, Florida Mall-ostoskeskuksessa on M&M's-karkeille pyhitetty kauppa, M&M's World. En oo vielä käynyt siellä, mut mennään sinne viimestään Halloween-ostoksille. Siellä on kuulemma niin suuri valikoima erilaisia M&M's-karkkeja et en osaa ees kuvitella.

30. Mun mielestä suurin osa hedelmäkarkeista on pahoja täällä, ne maistuu jotenkin liian teollisilta. Tosin yhdet Paavo Pesusieni-karkit on hyviä, mut niitä myydään aika pienissä paketeissa. (Ihme, koska yleensä täällä on karkit myydään vähintään viiden paunan säkeissä.) Suklaapatukkavalikoimat on tosin laajemmat kun Suomessa.

31. Oon ollut täällä 1 kuukauden, eli reilut 4 viikkoa, eli 31 päivää, eli 774 tuntia, eli 44640 minuuttia, eli 2678400 sekuntia. Kai.

kuka sano et se olis helppoo?

Sain yhteen vanhaan postaukseen kommentin, jossa kirjoittaja oli iloinen mun puolesta ja siitä että kaikki näytti järjestyvän "täydellisen hyvin". En oo täällä blogin puolella ihan kaikkia huolia ja murheitani valittanut, mutta ton kommentin jälkeen ajattelin että nyt sellanen postaus vois olla ihan paikoillaan. Koska mun elämä täällä(kään) ei oo mitenkään täydellistä.

Kuten oon jo aiemmin maininnut, mun mielestä mun perhe täällä on tosi ihana. Kaikki ei oo kuitenkaan mennyt helpoimman kautta. Mun ja mun hostveljen Aaronin yhteiselo ei alkanut kauhean sopuisissa merkeissä, aluks Aaron oli kauhean välinpitämötän ja välttelevä mua kohtaan. Ja jos se jostain syystä joutui sietemään mun seuraani, niin sitten näytettiin hapanta naamaa. Onneks Aaronin kaverit on ollut alusta asti tosi kivoja ja ne on ottanut mua mukaan menoihinsa, niin siinä samalla Aaronkin on oppinut olemaan mun seurassa. Tuntuu että tutustuttiin toisiimme kunnolla ekaa kertaa vastaa Labor Day-viikonloppuna kun "nukuttiin" samassa huoneessa ja puhuttiin puol yötä kaikkea maan ja taivaan välillä kun ei saatu unen päästä kiinni.

Koulussa mulla ei (Aaronin kavereiden) lisäksi ole sellasta omaa porukkaa eikä mitään vakituista kaveripiiriä. Oppitunneilla mulla on sellasia moi mitä kuuluu-asteen tuttuja, mut nekin on vaan sellasia joilla ei oo muita kavereita samalla tunnilla. Tai ainakin tuntuu siltä. :D Ja pari kertaa oon syönyt yhden Julietin kanssa, mut ei me vapaa-ajalla nähty kun kerran. Ei se oo niin helppoo, täällä päin high school ikäisiä tyttöjä tuntuu kuvaavan vain yksi sana: bitch. Välillä tuntuu että meidän koulussa kuvataan uusinta Mean Girls-leffaa, sen verran pahasti nää kattoo nenänvartta pitkin. Hostmama sanoo että tytöt on vaan kateellisia mulle, koska oon uus ja poikien huomio kohdistuu muhun. Ja poikien kanssa onkin ollut helpompaa tehdä tuttavuutta ja ne on ollu ihan aidosti kiinnostuneita musta ja Suomesta, mutta kaipaan silti tyttöpuolisia kavereitakin. Poikien kanssa ei oikeen voi ei voi lähtee mihinkään Victoria's Secretiin shoppailemaan ja pyytää niitä makutuomareiks. :D Hostmama on myös sitä mieltä, että koska Aaron ja sen kaverit on "suosittuja" urheilijapoikia, niin tää alkukateus on vielä pahempaa koska oon päässyt heti poikien juttuun mukaan.

Ja koulussa ei oo muutenkaan helppoa. Tai ei niinkään koulun kanssa, vaan yhteiskunnan kanssa. En oo sopeutunut vielä kauheen hyvin tähän jenkkityyliseen elämään. Tää yltiöisänmaallisuus pursuaa korvista jo ulos, mua ärsyttää (ja säälittää) kun nää ihmiset täällä luulee että Yhdysvallat on joku maanpäällinen paratiisi missä kaikki asiat on niin hyvin. Ja paskat, nää ei vaan tiedä paremmasta. Yks juttu mikä mulle tuli tästä "sopeutumattomuudesta" mieleen on koulussa päivittäin lausuttava lippuvala. Täällä siis joka aamu kaikki nousee seisomaan, nostaa käden sydämen päälle ja lausuu sanat: "I pledge allegiance to the Flag of the United States of America, and to the Republic for which it stands, one Nation under God, indivisible, with liberty and justice for all". Ihmiset on heti helisämässä kun mä en lausu noita sanoja, mikä on musta ihan tyhmää koska jos Suomessa olis joku lippuvala ja jenkit tulis Suomeen, niin ei nekään sitä lausuis. Ei se lippu ole mun lippu, se on niiden lippu. Mää oon suomalainen.

Mua ärsyttää muutenkin täällä tosi monet asiat (mm. se ettei roskia lajitella, se että kaupassa ostokset pakataan moneen pieneen muovipussiin, se että kaikki matkat kuljetaan autolla, se että jalkapallo on soccer ja amerikkalainen jalkapallo on football.... listaa vois jatkaa kilometri tolkulla), että en tiedä miten sen puolesta kestän tän vuoden. :D Toivon että opin kuitenkin tän vuoden aikana olemaan sinut näiden asioiden kanssa ja oon valmis tekemään paljon töitäkin sen eteen.

Varsinaista koti-ikävää en oo (vielä) potenut. Totta kai mulla on perhettä ja kavereita ikävä, mutta mitään "mää haluan kotiin"-kohtauksia ei oo vielä tullut. Välillä ajattelen kyllä kaiholla Suomea ja sitä miten siellä hoidetaan se ja tämä asia paremmin kun täällä. Muutaman kerran oon jo ehtinyt päivittelemään tätä maavalintaa, nyt "jälkiviisaana" olisin sittenkin halunnut lähteä jonnekin ranskan tai espanjan kieliselle alueelle. Äh, nyt tää kuulostaa taas siltä kuinka mun mielestä täällä jenkeissä kaikki on ihan perseestä ja Suomi rulez!!!! Ei se oikeesti niin oo, mutta ei elämä täällä oikeesti oo niin hienoo ja helppoo miltä näyttää.

Mutta on täällä asioita jotka mulla menee hyyvinkin, älää huoliko! Esimerkiks kielen kanssa mulla ei oo ollut mitään ongelmia, ei mitään alkukankeuksia sun muita. Tuntuu et olisin puhunut englantia "äidinkielenäni" aina. Ja koulussa oppiaineet menee tosi hyvin, vaikka tän koulumaailman tason tietäen niin ei se mikään suuri saavutus ole. :D

Ja haluan nyt vielä loppuun sanoa, että tää postaus ei ollut mikään hyökkäys kyseisen kommentin kirjottanutta kohtaan tai mitään. Päin vastoin, musta on ihana saada kommentteja teiltä! :) Kyseinen kommentti vaan toi pontta kirjottaa näistä vaihtovuoden vaikeistakin asioista, joita ei esitteissä ja järjestöjen puolesta oikeastaan kuule. Vaihtariesitteissä sanotaan aina että tää tulee olemaan sun elämäsi paras vuosi, mut niissä usein unohdetaan mainita että tää saatta olla myös elämäsi rankin vuosi.

Toivottavasti tästä tekstistä saa jotain selkoa, sillä voin sanoa että tämmösen purkauksen kirjottaminen ei oo se viisain homma keskellä yötä. Mut nyt meen nukkuun, öitä!

labor day & tennessee

Nyt on hurrikaaneista, hirmumyrskyistä ja hätätiloista selvitty hengissä, hui. Pakko myöntää että ensimmäisen kerran kun kuulin että Floridaan on asetettu hätätila, niin pelotti kyllä aikalailla. Hostit osas kuitenkin kertoa että tänne annetaan aika usein "tyhjiä hätätiloja", edellinen hurrikaani tänne on iskenyt yli 20 vuotta sitten ja silloinkin se pyyhkäs "vaan" eteläisen Floridan ohi.

Syyskuun ensimmäinen maanantai on jenkeissä vapaa päivä, Labor Day, joten meillä oli pidennetty viikonloppu. Me pidennettiin meidän viikonloppua vielä yhdellä päivällä, koska lähdettiin torstai-iltapäivänä koulun jälkeen naaprin sedän kyydillä ensin Orlandon lentokentälle ja sieltä suunnattiin Tennesseen-lennolle. Orlando-Chattanooga- lento ei kauaa kestänyt, mutta tytöillä oli vähän huono päivä joten lento tuntui sitäkin pidemmältä. Onneks niiden ilmeet kirkastu heti kun ne näki granpat lentokentällä. :) (Meitä oli siis Chattanoogassa vastassa sekä hosdad-Danin isä että hostmama-Elizan isä :D Oli pakko selventää ettei kukaan luule niitä pariskunnaks.)

Minä, Aaron, Dan ja Danin isä mentiin yhteen autoon ja Eliza, tytöt ja Elizan isä meni yhteen autoon. Me tehtiin meidän autolla pieni kaupunkikeirros Chattanoogassa ennen kuin lähdettiin ajamaan meidän virallista määränpäätä, eli hostien kotikaupunkia Athensia. Chattanooga on aika iso kaupunki (wikipediasta luntattuna Tennesseen neljänneks suurin), mut Athens on tosi pieni. Siellä on vaan muutama tuhat asukasta. Athensissa pääsin vihdoin ja viimein tutustumaan mun hostsukulaisiin! Granpat Garyn ja Matt'n tapasin jo lentokentällä, mut perillä mua oli vielä vastassa grandmat Mary Jo ja Diane sekä hosttäti Sara poikaystävänsä Jeremyn kanssa. Seuraavana päivänä tapasin vielä hostsetä Tomin, Tomin vaimon Laurelin ja niiden suloinen vauvan Pennyn.

Viikonlopun ohjelmistoon ei kuulunut mitään erikoista, kunhan vaan vietettiin aikaa keskenämme ja mää sain aikaa tutustua muihin. Suurimpiin puheenaiheisiin kuului Saran ja Jeremyn häät, joita vietetään siel hostmaman vanhempien ranchilla lokakuussa. Mulla nous heti kauhea paniikki juhlamekon löytämisestä. :D Ajattelin että iskis kaks kärpästä yhdellä iskulla ja menis samalla mekolla ensin homecoming-tanssiaisiin ja sitten Saran ja Jeremyn häihin. Maanantaina, eli virallisena Labor Dayna tehtiin koko porukalla hyvää ruokaa: paistia, perunamuussia ja vihanneksia. Ja jälkkärinä granma-Dianen tekemä omenapiirakka! Sit illalla meidän piti jo lähteä takaisin kotiin, koska tiistai ei enää ollut vapaa päivä.

Koko Athensissa olomme ajan asuttiin hostmaman vanhempien luona semmosella oikein isolla ranchilla. Ja siellä oli vaikka mitä eläimiä! Muutama kissa, koira, kanoja, lampaita, vuohia, hevosia... Ja vaikka se on mun hostmaman perheen ranch, niin hostdadin vanhemmat ja perhe oli kokoajan siellä meidän kanssa. Nää on kun yhtä suurta perhettä, mikä on tosi kiva.

                                                                                                  Ihana Goldie♥

Ja loppuun mun on pakko kertoa tää juttu teille, koska mun mielestä tää on vaan niin söpö. Eli mun molemmat hostit on kotoisin Athens-nimisestä kaupungista Tennesseestä ja ne on tuntenut toisensa suurinpiirtein aina. Sit high schoolissa ne alko seurustelemaan ja seniorvuonna hostmama tuli raskaaks ja ne sai lapsen, Aaronin. Aaronin syntymän jälkeen ne kuitenkin eros kun hostdad muutti opiskelemaan toiseen osavaltioon. Meni muutama vuosi erossa, jonka aikana Eliza ja Dan ei ollut toistensa kanssa missään tekemisissä (lukuunottamatta Aaroniin liittyviä tapauksia). Kerran ne oli sattumalta menossa samoihin juhliin, jossa ne ajautu juttelemaan ja sitä myötä rakastui uudelleen toisiinsa. Ne alotti pikku hiljaa tapailun, joka muuttu seurusteluks ja myöhemmin vielä naimisiin. Ja naimisiin mentyään ne lähti häämatkalle Ateenaan (siis Kreikkaan, ei Tennesseehen) ja sitten kun tytöt aikoinaan synty niin niille annettiin kreikkalaisperäiset nimet. Tää oli mun mielestä niin söpö juttu, oikeen sokerisen imelä tuhkimotarina. :D

wanted

Ensimmäiset jenkkibileet on nyt takana, toivottavasti olis monet tuloillaan! Mulla oli hauskaa, vaikka eihän me vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta vältyttykään. Oltiin liikkeellä siis Aaronin, Cooperin, Rudyn ja Travisin kanssa ja oltiin tosiaan Cooperin exän, Clarissan, synttäreillä. (Apua mikä nimioksennus. Kymmenen pistettä sille joka muistaa vielä vartin päästä noi nimet!)

Ilta kului hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa kun siivillä. Ja pääsin syömään mun elämän ensimmäisen smoresin! Se on taas näitä jenkkilän erikoisuuksia, eli grillattua vaahtokarkkia ja suklaata kahden Graham crackerin (vastaako nää suomen digestive-keksejä?) välissä. Ihan hyvää, vaikka ei niitä montaa yhdellä kertaa jaksa syödä. Ja kattokaa kuinka ilonen joku (muistaakseni Rudy) on mun ekasta smoresista. :D



Jouduttiin lähteen Clarissan synttäreiltä jo puolenyön maissa, koska Floridassa on sellaset lait ettei Aaronin ikäinen saa ajaa autoa enään yhden jälkeen yöllä (ellei sillä ole kyydissään ketään yli 21-vuotiasta). Oltiin kotimatkalla vähän myöhässä aikataulusta koska jouduttiin pysähtymään pari ekstra kertaa... Kello oli tasan yks ja oltiin muutaman minuutin ajomatkan päässä meiltä kotoa. Ja arvatkaa vaan nähtiinkö poliisit. Mää olin siinä vaiheessa ihan varma että nyt me rikottiin lakia pahemman kerran ja mää joudun tulemaan maitojunalla kotiin jne jne. Ja sit poliisilla ei ollutkaan muuta asiaa kun varotti vaan meitä menemästä yhdelle tielle kun siellä oli tapahtunu joku kolari. Mut ette arvaa miten pelotti! Oon kuullu tänään kyllä sellasta kuittailua Aaronilta tosta... :D

Ja eilinen leipomisepisodi tyttöjen kanssa....... En tiedä edes miten sitä kuvailis. Tytöt oli niin innoissaan leipomisesta, että ne olis halunnut maistaa kaikkea mahdollista. Mitattiin jauhoja yhdessä ja molemmat tytöt kattoo mua koiranpentu-ilmeellä ja kysyy saako ne maistaa. Siis maistaa vehnäjauhoja. :D Lopulta saatiin hyvät mokkapalat tehtyä. Tytöiltä en saanut oikeen juuta enkä jaata, mutta ne totes että voidaan toisenkin kerran leipoa... Eli kai ne tykkäs? :D Ireneltä (kuten varmaan kaikilla muillakin pikkulapsilla) jäi pohja syömättä, mutta se täyte katosi kummallisesti. Omasta mielestäni ne ei eilen maistunut ihan yhtä hyviltä kun Suomessa, mutta pistän sen uusien ja tuntemattomien tarvikkeiden piikkiin. Kokeissa ei ainakaan ollut mitään vikaa!

Tänään täällä on ollut ärsyttävän kelju keli. Ukkosta on luvattu koko päiväks ja ilma on hirveen nahkea. En oikeen tiedä miten päin olis ja mitä tekis. Ehkä mä paneudun koulukirjojen pariin.

leonardo dicaprio

Viime postauksen jälkeen ei oo mitään hirveen erikoista tapahtunut. Viime viikonloppuna oli ne BBQ-partyt tossa naapuruston yhteisellä pihamaalla, nam. Naapurit oli kauheen kiinnostuneita Suomesta ja sain vastata mitä mielenkiintoisempiin kysymyksiin. Yhtään "onko teillä pingviinejä takapihalla?"-tyylistä kysymystä ei tullut, ihme kyllä. :D Täs naapurustossa asuu kaikenlaista väkeä: lapsiperheitä, perheitä joissa on jo aikuisia lapsia, eläkeläisiä. Aaronin ja mun lisäks täällä asuu yks "teini", meitä pari vuotta nuorempi Ally. Ally on ihan kiva, se on meidän koulussa sophmorena. Käytiin alkuviikosta shoppailemassa yhdessä, tässä mun saalis:

            

Voin sanoa että nää tuli enemmän kuin tarpeeseen! Tossa on siis aurinkovoide (keskimmäinen), aurinkovoide kasvoille (vasemmanpuoleinen) ja kosteuttava after sun-geeli. Oon tosi tarkka auringon kanssa, en halua palaa kertaakaan.

Alkuviikosta oli myös lentopallo tryoutit. Viime postauksessa halusin vielä alottaa jalkapallon, mutta en malttanutkaan odottaa talveen asti. Täällä koulumaailma on kuitenkin sen verran erilainen, että periaatteessa ihmisiin tutustutaan enemmänkin koulun jälkeen harrastuksissa kun koulupäivän aikana. Vaikka en mä koulussa tietystikkään yksinään hengaa, vaan millon kenenkin kanssa. Ja vapaa-ajalla Aaron ja sen kaverit on tähän mennessä ottanut mua paljon mukaan menoihinsa, tänäänkin ollaan illalla menossa Cooperin (yks Aaronin kavereista) exän synttäreille. Ja tuol lentopallo tryouteissa kerkesin tutustumaan yhteen Julietiin, jonka kanssa ollaan syöty pari kertaa yhdes koulussa.

Kouluruokaan kuuluu joka päivä pääateria, jonka saa valita muutamasta vaihtoehdosta ja sen lisäks hedelmiä/vihanneksia ja maitoa. Jokapäivä vaihtoehtona on pizzaa, hampurilaista, täytettyä patonkia (semmosta subway-tyylistä), salaattia tai semmonen jugurttimarjamysli-sekotus. Näiden lisäks tarjolla on vielä päivttäin vaihtuva vaihtoehto, esim. kananugetteja, hot dog tai hampurilainen. Toi hampurilainen on kuulemma joku "erikoisuus" ja siks sitä on tarjolla joka maanantai. Kananugettejakin on tarjolla kerran viikossa. Syön yleensä kotona aika tukevan aamupalan niin koulussa pärjään salaatilla tai jugurtilla, koska noi kouluruuat ei oikeen nappaa. Oon kerran maistanut pizzaa ja kerran patonkia, mut ne ei ollu mun mieleen. Pizza oli liian rasvanen ja suolanen, patonki taas ihan liian iso. Teki pahaa ostaa patonki ja syödä siitä kolmasosa ja heittää loput hukkaan. Täällä on vaan annokset niin isoja ettei tämmönen pieni suomityttö saa syötyä puoliakaan. Onneks hostit syö aika tavallista ruokaa, jota ne tekee aika paljon kotona. Ollaan mun täällä ollessa käyty vaan pari kertaa ulkona syömässä.

Perheestä mulla ei oo muutenkaan mitään valittamista. Hostmama on välillä vähän random ja tuntuu ajoittain vähän tiukkapipolta, mut ei (ainakaan vielä) mitenkään ärsyttävyyteen asti. Ja hostdad on ihan sika hauska, se heittää vitsiä kokoajan! Voin kertoo teille hyvän esimerkin (joka ei teistä varmaan oo edes hauska). Täällä hostperheellä on aika paljon valokuvia esillä ja tutkailin niitä yks ilta. Yhdessä kuvassa oli hostmama, Leonardo DiCaprio ja joku nainen. Sit hostdad tais huomata mun lautasen kokoset silmät (koska se oli Leonardo DiCaprio!!!!!!!!!!!) kun se heitti vaan sanomalehtensä takaa et "etkö tiennyt että ne (hostmama ja leo siis) deittaili lukiossa?". Ja mää uskoin sen ihan täysin, näin jo itteni lasi kädessä Leon huvijahdilla (koska hostmama tottakai esittelis meidät toisilleen) ja palauduin maan pinnalle vasta kun hostdad alko nauramaan kun se tajus että otin sen todesta. Muistin vasta myöhemmin että 1) hostmama ja hostdad on seurustellu high schoolista asti ja 2) ne on kotosin Tennesseestä :D Leo ei ainakaan puheesta päätellen oo sieltäpäin kotosin.

Tänään lupasin leipoa Ellenin ja Irenen kanssa mokkapaloja, koska nää ei tiedä mitä ne on. Näillä on niin suuri brownies-kulttuuri ettei mokkapaloille jää tilaa. :D Jos siitä jää aikaa niin lähdetään Aaronin, Cooperin ja kavereiden kanssa rannalle. Täältä on n. tunnin ajomatka itärannikolle, eli meren rannalle. Vaikka täällä Winter Springsin alueella on järviä, niin ei niissä kukaan käy uimassa niinkun Suomessa pulahdettais. Ensinnäkään ne järvet ei näytä kauheen uimaystävällisiltä ja luultavasti joutuisit varmaan alligaattorin syömäks jos uskaltautuisit pulahdukselle. Siks täällä ajetaan pitkiäkin matkoja (näiden mielestä tunnin ajomatka ei ole matka eikä mikään...) meren rannalle. Ne Cooperin exän synttärit on kans siel rannalla, ne on semmoser bonfire-tyyppiset kekkerit. Mun ekat jenkkibileet, jee! Kerron tunnelmia sit ens kerralla.

Tuolla sivupalkissa on nyt tommonen seuraa-juttu, jossa on linkit mahdollisuuksiin seurata mua bloggerin, blogilistan ja bloglovinin kautta. Toi bloglovin' on mulle ihan uus juttu, mutta löytyipä oma bloginikin sieltä. Teille se voi olla tutumpi, joten sitäkin kautta voi siis seurata mua.

elossa

Viime päivinä on tapahtunut ihan sikana, joten tulee aika pitkä postaus. Pidempi kun nälkävuosi, professori Dumbledoren parta ja filosofian tunnit yhteensä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka jaksaa lukea kaiken!

Lauantai
Lauantai meni kokonaan matkustaessa. Äiti, isi, mummi, ukki, sisse ja veikka tuli kaikki saattamaan mua lentokentälle. Fiilikset oli yhtäaikaa haikeat, innostuneet ja pelokkaat. Sain pidettyä itteni aika hyvin koossa, mut heti kun lentokone oli noussut Helsinki-Vantaalta niin aloin itkemään. Istuin ekan lennon n. 30-vuotiaan bisnesmiehen vieressä ja musta tuntu kokoajan et se oli kauheen vaivaantunut kun mää vaan itkin. :D Vaihdettiin siinä parit sanat ja kerroin sille että oon lähdössä vaihtoon, mutta en tiiä ymmärsikö se senkään jälkeen miks mua itketti.

Kööpenhaminassa tapasin Emma, sen norjalaisen vaihtarin jonka kanssa olin samalla lennolla Köpiksestä Washington DC:hen. Oli kyl kiva saada seuraa vajaan kymmenentunnin lentomatkalle. Aluks puhuminen oli vähän kankeeta, mutta lopulta löydettiin yhteinen sävel ja meillä oli tosi hauskaa. :D Oli hassua erota Washingtonis kun ei tiedetä nähdäänkö me enään toisiamme. Sovittiin että yritetään pitää yhteyttä toisiimme edes facebookin välityksellä.

Viimesen lennon mää nukuin oikeastaan kokonaan, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Mun hostperhe oli mua vastassa Orlandon lentokentällä hostsiskojen maalaaman LOTTA-kyltin kanssa. Tosin en ollut edes nähnyt koko kylttiä kun lentokentällä alkoi kuulumaan semmonen innostunut "LOTTA! LOTTA!"-huutoja. :D Se oli Ellen, mun vanhempi hostpikkusisko. Se on kuulemma tosi innoissaan mun tulosta, kysellyt kokoajan että monta yötä vielä. Ja hostsiskojen tekemä Lotta-kyltti pääs heti mun huoneeseen, hostmama lupas hommata siihen jotkut sisustukseen sopivat kehykset. Kuva ei anna oikeutta kyltille eikä mun huoneen seinälle.

Lentokentältä ajettiin sit tänne Winter Springsiin. Automatkalla mää kerroin matkastani Suomesta tänne ja hostmama kertoi (koulu)asioita, joita se oli järjestellyt jo viime viikolla ennen mun tuloa. Onneks automatka oli aika lyhyt, en jaksanut/pystynyt/osannut keskittyä mihinkään noin viralliseen vielä tossa vaiheessa. Mulla oli vaan nälkä ja väsytti. Kotiin päästyämme hostvanhemmat alko laittamaan ruokaa (lihaa ja maissintähkiä grillattuna ja niiden kaverina salaattia) ja Aaron, Ellen ja Irene esitteli mulle taloa. Täällä kyllä huomaa että äiti on sisustuksen ammattilainen, täällä on kaikki huoneet niin hienoja. Talokierroksen jälkeen tutustuin Robert Junioriin, joka on mun hostsiskojen lemmikkikani. Se on saanut nimensä Robert Downey Jr:n mukaan, mutta siitä otettiin toi Downey pois koska kaneilla ei oo sukunimiä. :D Ruuan jälkeen jaoin tuliaiseni ja nää tykkäs ihan sikana. Tatu ja Patu meni kun kuumille kiville!

Väsyneenä, onnellisena ja elossa. Ei kai sitä niin monen matkustustunnin jälkeen muuta voi toivoakaan?

Sunnuntai
Heräsin kauheen aikasin, vähän ennen seitsemää jo. Purin aluks tavaroitani kaappiin, mut sitten alakerrasta alkoi kuulumaan ääniä niin "uskalsin" mennä kettiöön. Ja arvatkaa kuka siellä oli? :D Ellen 6-vee keitti siellä kahvia, kysy että haluanko määkin.

Aamupäivällä mun aluevalvoja kävi nopeasti meillä. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun se kysy (pakolliset) "Miten lento meni?" "Onko ollut hauskaa?" "Onko ongelmia?" ja katosi. Siitä jäi vähän kummallinen fiilis, mut ei se mitään. En kerennyt antamaan sille edes mun tuliaiskonvehteja. No jäipähän mulle enemmän suomiherkkuja varastoon.

Aamupäivällä käytiin myös tutustumiskierroksella, hostmama ja Aaron esitteli naapurustoa ja kaupunkia mulle. Näkisitte tän meidän naapuruston, tää on ihan älyttömän hieno! Meil kaikilla pitää olla semmoset kuvalliset kulkuluvat joilla pääsee vartioiden vartioimista porteista tänne meidän naapurustoon. Naapuruston kesken on kaks yhteistä tenniskenttää (pääsisinpä pelaan jo!), uima-allas, "huvimaja" ja puutarha. Sinne puutarhaan on istutettu hedelmäpuita, appelsiini- mango- ja omenapuu. Viikonloppuna on naapuruston kesken BBQ-partyt, pääsen vihdoin tutustumaan naapureihinkin! Kaupunkikierroksen yhteydessä käytiin hommaamassa mulle myös puhelinliittymä, onneks hostmom oli mukana ja hoiti puhumisen. Ei olis onnistunut multa.

Sunnuntaina katottiin myös Olympialaisten closing ceremonya (oon jo niin jenkki etten osaa sanoa tota suomeks). Hostdad on työnsä puolestaankin jo kiinnostunut urheilusta, joten saatiin siitä keskustelunaihetta. Ja siellä seremoniassa esiinty Spice Girls! Hostsiskojen ilmeet ei värähtänytkään minkään One Directionin sun muiden kohdalla, mut Girl Power sytytti. Arvatkaa vaan mitä ne on nyt viime päivät laulanut täällä... Spice up your life!

Maanantai
Mun (ja kaikkien muidenkin) ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen tunti alkaa 7.20, mutta mentiin koululle vähän aikasemmin koska hostmama ja minä käytiin rehtorin juttusilla. Normaalisti kulkisin siis Aaronin kyydissä kouluun, mutta maanantai oli poikkeus. Aaron näytti olevan vihanen mulle kun se joutu tulemaan ekana seniorpäivänään äidin kyydillä kouluun. :D No kumminkin, rehtorin kanssa puhuminen meni ihan hyvin, rehtori on ihan kiva täti. Tehtiin mun valinnat valmiiks ja saatiin myös virallinen varmistus sille, että oon seniori, jesjesjes. Lisäks sain kauheen kasan lappusia ja sääntöjä luettavaks, mm. kymmensivuinen pukeutumissääntövihkonen. Topit ja avarat kaula-aukot on kiellettyjä, shortsien ja hameiden on yletyttävä vähintään puoleen reiteen, paidan alaosan on aina osuttava housujen/hameen yläosaan jne.

Ja mun lukujärjestyksessä on ainakin aluks seuraavat aineet: US history, enkku, englsih literature, espanja (tästä saa helppoja kursseja kotisuomessa!), anatomy&physiology ja european history. Haluaisin vaihtaa ton Euroopan historian, koska siellä käsitellään varmaan aika pitkälle samoja asioita mitä lukion historiantunneilla tehdään. Ja luulen että Suomessa ne asiat opetetaan paremmin...

Koulun jälkeen mun piti tavata Aaron ja sen kavereita koulun parkkiksella, mutta se onkin helpommin sanottu kun tehty. Meidän koulussa kun on vain vajaa 2500 oppilasta. Onnistuin kuitenkin löytämään pojat ja päästiin niiden kyydillä kotiin. Yks niistä Aaronin kavereista luuli että Suomessa puhutaan äidinkielenä saksaa, joten se yritti puhua mulle saksaks. Luulin eka että se on joku saksalainen vaihtari! :D

Kattokaa miltä mun Facebook-profiili näytti maanantain jälkeen, sen jälkeenkin on tullut vielä aika paljon uusia kavereita. Ja mulla on varmaan +30 kaveripyyntöä vielä odottamassa, kun en oo ihan varma että kuka on kukin ja ketkä kaikki niistä me tiedän tai tunnen :D Kyl ne tarinat miljoonista (tuntemattomista) kaveripyynnöistä vaihtovuoden aikana siis pitää paikkaansa. Tuntuu että kaikki tietää mut, mut mää en tiedä ketään.
Tiistai ja keskiviikko meni kumpikin jo aika rutiinilla, koulu alkaa aina 7.20. Keskiviikkoisin koulu loppuu 13.20, muina päivinä 14.20. Ruokatunti on tunnin, siirtymiset luokasta toiseen 5 minuuttia. Ja koulun jälkeen on aina urheiluharjotukset, kuorojarjotukset jne. Mää en oo vielä ilmottautunut mihinkään harrastukseen, mutta haluaisin alottaa jalkapallon. Siis soccerin, mut sitä harrastetaan vasta "talvella".

Ja loppuun kaikki mitä en osannut sujauttaa tohon tekstiin:
1. Hostmama on aika tarkka siitä mitä saan laittaa tänne blogiin esille, se haluaa tarkistaa aina minkälaisia kuvia oon laittamassa tänne jne. Täällä on kuulemma ollut joku tapaus missä tyttö oli ladannut kuvia nettiin, joissa se oli mm. koulunsa pihalla ja muilla selvästi tunnistettavilla paikoilla ja sit joku hullu oli alkanut stalkkaamaan sitä ja lopulta kai kidnapannut ja raiskannut. Tuntuu ehkä vähän tyhmältä, mut ymmärrän ettei nää halua ottaa mitään riskejä. Facebookiin saan kuitenkin laittaa kuvia mite haluan, kunhan asetukset on niin ettei kukaan tuntematon nää mun kuvia. Eli jos mun löpinät ei kiinnosta, mutta kuvat kiinnostaa niin facebookin puolelta näkee! :)

2. Mua on huvittanut muiden vaihtariblogeja lukiessani että varmaan kaikilla muilla jenkkivaihtareilla on ollut läksiäisissään semmonen kakku mis on kermavaahdosta, mansikoista/vadelmista ja mustikoista tehty Yhdysvaltojen lippu. :D Jes en ookkaan se kliseisimmistä kliseisin jenkkivaihtari!

3. Täällä ei oo muuten sää ollu yhtään niin huono miltä se aluks näytti. Aurinko on näyttäytyny, mutta se ei oo porottanut koko päivää missään vaiheessa. Öisin on +24 lämmintä, päivisin varjossa n. +33, eli kuumaa. Hostperheellä on onneks ilmastointi, joka tosin on "tartuttanut" mulle yskän. Oon köhinyt jo muutaman päivän.

4. Pakko kertoa teille kaikille kuinka hyviä kavereita mulla on. Mun lentojen aikana ne oli ladannut kaikkia älyttömän noloja ja vanhoja kuvia facebookkiin, merkannut mut niihin niin että kaikki näki ne. Kaiken muun olisin kestänyt, mut se banaanikuva... Tää kostetaan, ettäs tiedätte. Okei pakko vielä vähän hekuttaa mun kavereita, koska ne osti mulle maailman söpöimmän läksiäislahjan. Ne oli ostanut mulle Pandora-rannekorun sillä periaatteella, että jokainen osti yhden killuttimen siihen. Ihan vinkkinä tulevien vaihtareiden kavereille, pistäkää paremmaks (;

viimeisen kerran

Tuliaiset on ostettu! Aika peruskauraa kaikki, mutta esittelen nää silti:

1. Muumimukeja. Hostveljelle ajattelin Nipsua, hostsiskoille Myy ja Tiuhti&Viuhti, hostmamalle rakkausmuki, hostdadille mörkö. Hattivattimukin ostin itselleni ja/tai että mukeja olis kuus, niin niitä voi sitten käyttää halutessaan kattauksessakin.

2. Tatu ja Patu-sarjan This is Finland-kirja. Tätä on kehuttu vaihtareiden parissa ihan hirveesti ja täytyy myöntää että itekin tykkäsin tosta selaillessessani sitä. :D Lapsille suunnattu, mutta kyllä se sopii aikuiseenkin makuun.
  

3. Fazerin Angry Birds-namupussit, jokaiselle perheen lapselle oma pussi. Lisäks ostin Fazerin Sinistä pari levyä, samoin Fazerin punaista (kauhee kun jouduin miettimään että kirjotetaanko toi punanen isolla vai ei :D), yhden Fazerin tummasuklaa, päärynä&manteli-levyn. Sit mulla on yks konvehtirasia jonka ajattelin antaa mun aluevalvojalle. Ja salmiakkia ei saa unohtaa! Panttereita pusiillinen ja pienempiä salmiakkirasioita useempaa eri mallia.

4. Nää muumipyyhkeet on äidin hommaamat, oli kuulemma Citymarketissa alennuksessa. :D Punainen Muumimamma-pyyhe hostmamalle ja sininen Muumipappa-pyyhe hostdadil. Hostveljelle Haisuli-pyyhe (eli tuo musta) ja tytöille Niiskuneti (violetti) ja Muumipeikko (vihreä).

Lisäks mulla on pari pussia Jenkkiä ja sit kaikkia erilaisia esitteitä Suomesta, lähinnä Tampereen seudusta ja Helsingistä. Ja äiti keksi eilen että voitais ostaa vielä pari sellasta Iittalan Kivi-tuikkua, koska hostmama varmaan tykkäis niistä. (Mua muuten ärsyttää kun puhun kokoajan hostmamasta, sehän on kai enemmänkin latinalaisessa amerikassa hostäidin kutsumanimi :D Ja hostveli meinaa mun suussa vääntyä kokoajan hostbroks, aika gangstaa.........)

Ja kattokaa mitä sain mun kaverin äidiltä, kaks dollaria matkarahaa! Kiitti Anne :D Ja joo tykkään itekin noista mun yövaatteista.... paidasta päätellen oon ainakin hirmubodari. Kohta voisin pakkailla laukkuja loppuun, koska lähden parin tunnin päästä näkemään kavereita viimeistä kertaa. Vihaan hyvästejä. Huomenna lähdetään Helsinkiin, jossa olis myös kavereita ja sukulaisia hyvästeltävänä. Vihaan hyvästejä. Ja lauantaina pitäis kiiruhtaa kohti lentokenttää ja vaihtovuotta, apua! Tuntuu niin epätodelliselta.

Ens kerralla mää kirjottelen sit varmaan jo Ameriikasta, joten olkaahan kuulolla!