it's beginning to look a lot like new year

Me hostperheen kanssa yhdistettiin suomalainen ja amerikkalainen joulu: syötiin suomalainen jouluillallinen, mutta lahjat saatiin yksiä lahjoja lukuunottamatta vasta joulupäivän aamuna. Eikä tänä vuonna joulupukille tässä taloudessa jätettykään sitä perinteistä suklaakeksiä vaan ihan oikea joulupipari! Piparit on osa suomalaista jouluperinnettä, joten olin päättänyt että me leivotaan niitä. Otin netistä ohjeen taikinaan, mutta en huomannut katsoa että kuinka monta miljoonaa piparia siitä yhdestä taikinasta tulee. Ja voin sanoa että tuli aika monta. :D Vaikka tytöt (ja hostdad) söi sitä taikinaa ihan älyttömästi niin meillä kesti leipomisessa ja paistamisessa silti varmaan kuus tuntia. Kuumana pohottava uuni, kuus ihmistä keittiössä ja +24 ulkona... ei mikään houkuttelevin vaihtoehto. Onneks pipareiden leipomisen jälkeen pääs uimaan.

joulukuusi koristeluvaiheessa + Arskan kädet ja Lilly

                                  
Ton piparitaistelun jälkeen katoin kyllä laatikoita varten valmistusohjeet kunnolla ja kysyin vielä skypessä äitiltäkin että kuulostaahan kaikki varmasti hyvältä. Tehtiin siis hostmaman kanssa yhdessä porkkanalaatikkoa, perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa.  Hostdad paistoi kalkkunan, se suolanen lohi ostettiin kaupasta (ja se oli pahaa). Lihapullatkin tein ite, rosollia meillä ei ollut. Niin ja joulupäiväaamu aloitettiin totta kai riisipuurolla, senkin tein ite! Oikeesti oon tänä jouluna touhottanut enemmän kuin kaikkina aikaisempian jouluinani yhteensä. :D Ehkä mää siks sainkin niin paljon joululahjoja... Nyt varmaan haluatte kuulla mitä se pukki toi? Paras oli lahjakortti Disney Storeen, se on niin kallis kauppa etten sieltä kyllä ilman lahjakorttia mitään kehtais ostaa. :D Sit sain Versacen hajuvesikokoilman (semmosen lentokentiltä ostettavan) ja timanttirannekellon äitiltä ja isiltä, Katy Perryn hajuveden ja pekoni-sukat (samanlaiset jotka mää ite ostin sille! :D) Arskalta, Julesilta kolmet ihanat korvikset ja valokuvan minusta ja Julietista kehystettyän, halauksen ja lupauksen Cooperilta, Victoria's Secretin lahjapakkauksen Rudylt ja Travisilta, kaulakorun Lukelta huivin Saralta ja Jeremyltä, I♥TN-paidan ja cowboy-hatun hostmaman vanhemmilta, Modern Family DVD-boksin (DYLAN<3) hostdadin vanhemmilta, joulusukan joka oli syönyt suklaapukkeja Tomilta ja Laureilta. Niin ja hostvanhemmat antoi tosiaan ton lahjakortin, sit yhdet bikinit joita oon ihaillut jo pidemmän aikaa, aurinkolasit ja just kun mulle tehdyt iphonen kuoret. Ja sit mää, Irene, Ellen ja hostmama saatiin yhteinen tyttöjen päivä joululahjaksi ja Aaron ja hostdad on meidän hovikuskeja. :D

                                                      joululahjakaulakoru, niin älyttömän ihana monella tapaa♥

Ainiin ja olihan tässä ennen joulua vielä maailmanloppukin josta piti selviytyä. Mää vietin maailmanloppua yhden koulukaverin bileissä ja ne oli kyllä omituisimmat bileet joissa oon ollut. :D Kaikki oli vaan YOLO-meiningillä ja paljasti mm. toistensa salaisuuksia, tunteitaan toisiaan kohtaan ja muuta vastaavaa. Onneks seuraavana päivänä ei ollut koulua, ois varmaan ollut hiukan awkwardia.

                                                            maailmanlopun meininki niinkun Mikko Alatalo sanois

Uusi vuosi (vai uusivuosi, en ikinä muista!) on ihan oven takana. Me lähdetään tänään aamupäivällä ajamaan Miamiin ja tullaan takasin vasta ens vuonna (hehehe, on tää vuodenvaihde huumori joka vuos yhtä hauskaa...). Mua on viime päivinä hurjastuttanut ajatus siitä että mää oon nyt suurinpiirtein puolessa välissä vaihtovuotta. En tiedä ajattelenko enemmän et herranjestas olen ollut täällä jo puolet vai herranjestas olen ollut täällä vasta puolet. Mutta sen tiedän että en tajua miten voin ikinä lähteä täältä pois, ainakun ajattelen poislähtöä niin tuntuu kun mää olisin kuolemassa. Mää lähden ja muut jää... no näin synkkiin tunnelmiin en halua tätä postausta (ja vuotta) täällä päättää, joten oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikki rakkaat lukijani siellä ruudun toisella puolella!♥ Olette ihania, teille on ihana avautua ja kertoa! KIITOS.

masennus

vali vali uli uli ruikun ruikun vali vali uli uli ruikun ruikun vali vali uli uli ruikun ruikun vali vali uli uli ruikun ruikun vali vali uli

Mun tietokone otti lopputilin, kirjotan tata blogitekstia hostmaman koneella. Ei se koneen hajoaminen muuten mua niin masentaisi, mutta kaikki kuvat viimeselta viidelta vuodelta on siella. Onhan mulla koti-kotona jotain varmuuskopioita vanhemmista kuvista, mutta vaihtoajan kuvista ei oo mitaan kopioita. En kesta jos menetan ne. Lisaks mua masentaa tama blogi. Taa ei oo yhtaan niin hieno kun haluaisin sen olevan, kaikilla muilla vaihtareilla on tuhannesti hienompia. Haluaisin etta taalla olis isot ja hienot kuvat eika tallasta instagrampaskaa mita taa nyt on. Bannerikin on ihan kamala, en oo lukijoita lukuunottamatta tyytyvainen mihinkaan tassa blogissa. Huoh.

Oon laihtunut vaihtovuoden aikana aika rajusti, mika masentaa mua kanssa. Eihan siina mitaan jos olis jotain mista ne kilot olis voinut napata pois, mutta mulla ei ollut. Oon aina ollut kauhea viulunkieli ja tuntuu et nykyaan oon niin pieni et musta nakee lapi. Oon pelkkaa vaan luuta ja nahkaa (ja vahan treeneissa kasvatettua habaa). Pitaa varmaan kauda laakarilla kohta puoliin jossei taa paino ota noustakseen. Plaah.

Masennusta aiheuttaa myos se etta maksoin omaisuuden siita etta sain lahetettya mun perheelle ja kavereille joululahjat. Miksette vaan vois olla taalla mun kanssa? :( Mua itkettaa jo ajatuskin siita etta jouluaattona en oo kotona. Vaikka valilla musta tuntuu ihan silta kun olisin kuollut pois, kaikki vaan jatkaa elamaansa mun poissaollessani. Niinhan sen totta kai pitaa mennakin, mutta huonoina hetkina (eli nyt) tuntuu silta ettei kukaan Suomessa edes muista mua.

Ainoo valopilkku on se et kohta on joulu(loma) ja paasen paketoimaan joululahjoja. Oon ostanut jo hostperheelle lahjat, samoin Julesille, Lukelle, Cooperille, Rudylle ja Travisille. Niin ja ostin Saran ja Jeremyn vauvalle semmosen ihanan pingviinipotkupuvun! Se on niin sopo etta ostan varmaan omille tuleville lapsilleni yhden varastoon. :D (Moi aiti/isi/jarjeston vaki, en ole raskaana joten elkaa raahatko mua niskavilloista kotiin.) Niin ja kerroinko etta me vietetaan hostperheen kanssa suomalainen joulu. Tehdaan laatikoita ja ostetaan kinkku jos jostain semmonen loydetaan. Aamiaiseks syodaan riisipuuroa mantelilla!

Niin ja multa on viime viikkoina jaany yks toinenkin juttu kertomatta.... Taa ei masenna mua yhtaan:

                          

tekemisiä

Viime postauksesta ei ole edes pitkää aikaa ja silti tuntuu että mulle on tapahtunut vaikka mitä! Viime postauksen jälkeen mää olen...

käynyt pikaisella lomalla Aspenissa...

 ja lasketellut siellä!

Viettänyt elämäni ensimmäistä kiitospäivää!

syönyt ja auttanut valmistamaan herkullista kiitospäivän ateriaa

                              Ollut kiitollinen maailman parhaasta hostperheestä♥

 Käynyt shoppailemassa blackfridayn hulluissa aleissa ja löytänyt osuvia lahjoja mm. muutamalle "koulukaverille"

 Meikannut Robert Junioria (vain kuvallisesti, ei tarvii soitella eläinsuojeluyhdistykseen)

Lisäks oon ollut Aaronin kanssa evakossa Irenen ja Ellenin vaatehuoneessa (koska kiitospäiväks tuli niin paljon yövieraita), pelannut Trivial Pursuittia, polttanut itseni auringossa, nähnyt yhtä italialaista vaihtarityttöä, viettänyt laatuaikaa hostdadin kanssa (meidän laatuaika on sitä että katotaan eurooppalaista jalkapalloa :D mut se on oikeesti tosi hauskaa! eikä niissä jalkapalloilijoissakaan mitään vikaa ole, heh heh), suunnitelut hostmaman kanssa meille suomalaista joulua, ostanut joululahjoja (isi elä kurki tiliotteita ettei yllätykset mee pilalle), saanut paketin suomesta (kiitti♥), saanut elämäni ensimmäisen B:n kokeesta, ollut lomalla, käynyt treeneissä, käyttänyt ihan liikaa sulkuja....... Niin ja mää oon muuttunut ihan floridalaiseks. Täällä on ilmat vähän viilentyneet viime aikoina, yks päivä lämmintä oli joku +20 ja mää ajattelin et onpas kylmää. En tuu varmaan ikinä enää sopeutumaan takaisin Suomeen ja Suomen ilmastoon. :D Ja toinen jenkistymisen merkki on se kun tunnen polttavaa tarvetta vaihtaa nimimerkkejäni netissä kokoajan. Tuntuu et keksin itelleni kokoajan toistaan osuvampia twitternimimerkkejä..

Ja arvatkaa mitä, meille tulee ens lauantaina joulukuusi. Täällä nää alottaa joulukoristelut heti kiitospäivän jälkeen, eli me ollaan jo vähän mattimyöhäsiä kun kuusi tulee vasta joulukuun eka päivä. Ja sitten toi kuusi ei oo ees se "virallinen" kuusi, vaan meille tulee myöhemmin vielä toinen joulukuusi joka me lapset saadaan koristella. Tää on taas jotain jenkkilogiikkaa mitä oikeen logiikan omaavat ihmiset ei ymmärrä. :D

otsikko on nakki jos se ei halua olla marakatti

Kirjotan tätä postausta hirveessä kiireessä, joten kaikki tää saattaa olla vähän sekava. Mutta siis tän päivän aiheena on viime viikko, joka ei ollutkaan ihan sieltä tavallisimmasta päästä. Mun viikko alkoi vierailulla Ellenin luokassa, koska niillä vietettiin erilaisuusviikkoa. Ensimmäisenä päivänä aiheena oli erilaiset perheet ja mää olin siellä osittain sen takia. Homma meni siis niin, että ensin Ellen kertoi luokkakavereilleen mikä meidän perheessä on vähän erikoisempaa (eli jos joku ei tajunnut niin minä oon se perheen erikoinen tapaus). Sit sen jälkeen Ellenin opettaja oli vielä pyytänyt että jos mää voisin kertoa niille lapsille vähän eroavaisuuksia Suomen ja Jenkkien välillä. :D Tykkäsin hirveesti olla siellä luokassa ja lapset kyseli multa kaikkea. Yllättäen kaikki oli autuaan tietämättömiä Suomen olemassaolosta.... Päivän paras oli kuitenkin se kuinka Ellen sai (ainakin näennäisesti) kaikki luokkatoverinsa vakuutettua siitä että joulupukki tulee Suomesta.♥

Sit tiistaina lähdettiin lentopallojoukkueen kanssa FHSAA-turnaukseen Kissimmeehen, noin tunnin ajomatkan päähän Winter Springsistä. FHSAA on vähän niinkuin Floridan mestaruuskilpailut high school joukkueille. Turnaus kesti neljä päivää, tosin meidän taival ei ollut ihan niin pitkä. Voitettiin meidän eka matsi puhtaasti kolmessa erässä, mut seuraavassa matsissa hävittiin ja meidän turnaus loppui siihen. Se oli vähän harmi, koska se jäi sitten meidän kauden viimeiseksi peliksi. Olis ollut kiva lopettaa kausi voittoon, koska meidän kausi oli muuten tosi positiivinen. Parhaiten mieleen jäi piirinmestaruuden voitto, se oli koko joukkueelle tosi iso juttu. Juhlittiin sitä rankemmin kun kiekkoleijonat MM-kultaansa toissakeväänä. :D

Kauden päättäjäiset pidettiin perjantaina. Ensin meillä oli koululla semmonen muodollisempi tilaisuus, jossa paikalla oli valmentajat, rehtori ja toimittajia. Tilaisuudessa palkittiin parhaita pelaajia, pidettiin puheita ja kiitettiin joukkuetta, valmentajia ja huoltohenkilökuntaa kuluneesta ja voitokkaasta kaudesta. Mää sain kunniakirjan siitä että olen ollut voittamassa piirinmestaruutta sinä ja tänä päivänä tän joukkueen kanssa. I'm proud!♥ Ton muodollisemman tilaisuuden jälkeen meillä oli vielä joukkueen tyttöjen kesken omat pirskeet, tarkemmin sanottuna sleepoverit. Itketiin ja naurettiin yhdessä, koska se oli varmaan viimeinen kerta kun me oltiin (melkein) kaikki yhdessä. Toki osa porukasta jatkaa joukkueessa ens vuonna, mutta mulla ja muilla senioreilla ei oo siihen mahdollisuutta. Oon ikuisesti kiitollinen meidän lentopallokoutsille ja ylipäätään koko koululle siitä että mut päästettiin lentopallojoukkueeseen mukaan, vaikka kausi oli periaatteessa jo alkanut kun mää tulin tulin tänne. Oon saanut kokea niin monia ihania ja unohtumattomia hetkiä, puhumattakaan siitä kuinka moneen ihmiseen oon tätä käutta tutustunut.

Ja koska vaihto-oppilaan elämä on yhtä juhlaa, niin mulla oli lauantaina viel yhdet toiset bileet. Ne oli jopa mun näkövinkkeilistä katsottuna erikoiset, koska mää olin ainoa tyttö siellä. :D Kyseessä oli siis meidän koulun poikien jalkapallojoukkueen "perinteiset" bileet, jotka pidettiin meillä. Aaron ei pelaa enää jalkapalloa, mutta se treenaa joukkueen mukana ja oli viime kaudella varakapteeni ja meidän talo oli tyhjillään, joten mikäs siinä. En mää ainakaan laittanut pahakseni ja luulen et pojatkin tykkäs. Musta tuntuu et olin yhden illan ajan (parisuhde)terapeutti, varsinkin loppuillasta kun väki alkoi olemaan jo iloisemmalla päällä.... Voin sanoo että välillä haluaisin kurkata toisen sukupuolen päähän ihan tosissani, niin kummallisia kysymyksiä mää sain. :D

Tänään mulla oli ekat treenit futistiimin kanssa ja se oli ihan outoa lentopallon jälkeen. Huomenna mää otan nokan kohti lentokenttää ja lennän kohti luodetta! Miksi, mihin ja kenen kanssa? Se selviää ens kerralla. (; Arvauksenne voitte jättää kommenttiboksiin. Niin ja en kerkiä nyt vastata edellisen postauksen kommentteihin, mutta vastaan niihin niin pian kuin suinkin voin. Lupaan kautta kiven ja kannon, jos sanani syön niin mörökölli minut syököön.

itku pitkästä ilosta

hyvää isänpäivää isi♥ oot paras

ja nyt pakollisten onnentoivotusten jälkeen siirrytään päivän aiheeseen...

Miten musta tuntuu, että aina kun kerron täällä blogissa jotain niin asiat kääntyy sen jälkeen ihan päälaelleen? Ei siitä ole kuin muutama postaus kun kerroin että mulla menee kaikki hyvin täällä. Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, sinä viikonloppuna kun oli Saran ja Jeremyn häät. Hostmaman vanhempien kotona on yks seinä joka on täynnä kuvia mun hostvanhempien ja hostsisarusten elämän tärkeistä hetkistä (esimerkiks hostmaman ja -dadin promkuva, kuvia Aaronin, Ellenin ja Irenen synttäreiltä/ ekasta koulupäivästä/ hampaattomasta irvistyksestä) ja heti huomasin heti että sinne sienälle oli ilmestynyt kuva musta! Siitä tuli niin uskomattoman lämmin ja hyvä ja rakastettu tunne: oon ihan oikeasti näille osa perhettä. Sillä samalla hetkellä oikeastaan vasta tajusin sen, että tää mun vuosi loppuu joskus ja mun on lähdettävä näiden rakkaiden ihmiten luota pois.  En tarkoita etteikö mulla olisi ikävä mun perhettä ja kavereita Suomessa, päinvastoin. Suomesta lähtiessäni mää kuitenkin tiesin että mää pääsen vuoden päästä takaisin, mutta nyt oon vasta tajunnut että täältä lähtiessäni tilanne on erilainen. Kun mää lähdin Suomesta, mää lähdin kotoa hostperheelle. Kun mää aikanani lähden täältä, mää lähden kotoa kotiin.

Vähän toinen tohon valokuvaan verrattava juttu oli se kun tultiin eilen tänne Tennesseehen taas ja granpa sanoi että sillä on mulle yllätys. Arvatkaa mikä se oli? Yks näiden lampaista oli saanut karitsan ja mää sain kunnian keksiä sille nimen. Nyt mää esittelen teille ylpeänä mun kummikaritsan, Alaskan:

ihana♥

Joku mun "vihamiehistäni" koulussa on varmaan laskenut yks plus yks näistä mun itkuist ja ajatellut että mää poden koti-ikävää, joten se on yrittänyt tehdä mun olon täällä entistä tukalammaksi jotta lähtisin kotiin. Halloween bileiden jälkeen yhden luokan oveen oli ilmestynyt valokuvaa, jossa joku minun näköiseni tyttö ja yhdestä Brandonista on melko intiimin näköisesti niin suu kyllä loksahti auki. Voin ihan kirkkain silmin vakuuttaa että en oo ikinä suudellut tai harrastanut mitään muutakaan vastaavaa toimintaa Brandonin kanssa, me ollaan vaan kavereita. Se valokuva saatiin nopeasti pois siitä ovesta, mutta kyllähän siitä joku oli kerinnyt jo kuvan puhelimellaan napata. Kuva levis hetkessä koko kouluun, ihan niinkun jossain Gossip Girlissä. Koko juttu olis unohdettu ihan hetkessä, ellei Brandon seurustelisi. Tota halloween kuvaa aikaisemmin koulussa oli kiertäny kuva musta Victoria's Secretsissä kuvatkestin "Lucky Luke?" kanssa, jota mää pidin aluks vaan hauskana läppänä. Olihan joku sentään keksinyt noinkin hauskan intertekstuaalisen viittauksen (äidinkielen opettajani valuu hunajaa kun tiedän ton termin) sarjakuvan ja mun parin viikon takaisen deitin välille. No, hostmama oli sitä mieltä että tää halloweenkuva oli liikaa, joten minä, hostit, aluevalvoja, Brandon ja sen vanhemmat ja Brandonin (ex?)tyttöystävä vanhempineen ollaan oltu rehtorin ja opon kanssa selvittelemässä tätä jupakkaa. Eihän se mitään selvinnyt, koska täällä jenkeissä kaikki mahdollinen rikkoo yksityisyyden suojaa. Rehtori ei voi kutsua oppilasta x kansliaansa ja kysyä keneltä se sai sen Lucky Luke-viestin, koska se menee liian ykityiseks. En ite koe tätä koulukiusaamisena tai semmosena, mutta kyllä mää  Brandonin, Luken ja muiden asianosaisten takia toivoisin et tää asia on nyt loppuunkäsitelty. Parasta oli kuitenkin se, kun kaiken tän jupakan jälkeen linkitin facebookkiin Chrstina Aguileran Fighter-biisin "After all you put me through, you'd think I'd despise you but in the end I wanna tahnk you, 'cause you made me that much stronger"-lainauksen kera ja sain ihanan tsemppaavia kommentteja siihen. Vaikka mulla onkin joku vihamies täällä, niin kyllä musta tykätäänkin. Ja eihän musta Suomessakaan kaikki tykkää, joten miks masentuisin siitä että täälläkään kaikki ei tykkää musta? Jos jatketaan vielä kliseisten lainausten parissa hetki, niin voisin todeta Kurt Cobainin sanoin että "I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not."

                                         treenasin vähän jotain haters gonna hate-hymyä

Mun itkut ei kuitenkaan loppuneet tuohon. Viimeisin itku on eiliseltä, eli lauantailta ja kuten jo aikaisemmin sanoin ollaan tällä hetkellä Tennesseessä täällä hostmaman vanhempien luona. Tää ei oo mikään huviretki, me ollaan täällä viettämässä veteraanien päivää. Tää on iso ja vakava juttu mun hostperheelle, koska mun hostmaman veli kuoli Irakin sodassa muutama vuosi takaperin. Käytiin Chrishin haudalla, sytytettiin kynttilä, syötiin Chrishin lempiruokaa ja kerrottiin (muut kertoi, minä kuuntelin) muistoja Chrishistä. Mää toivoisin että olisin saanut tavata Chrisin.♥

Noiden muutaman isomman itkun lisäksi on tullut itkettyä mm. hurrikaani Sandyä, Barack Obaman peruuntunutta vaalitapahtumaa Orlandossa jonne meidän piti mennä, peruuntunutta vaihtaritapaamista (uus päivä sovittu joulukuulle), presidentinvaaleja ja sitä että Obama voitti. Hosteille Obaman uudelleen valinta on ollut tosi iso juttu, koska ne on kokoajan olleet Irakin sotaa vastaan ja Obama sai lopetettua sen. Onneks noita itkuja on ollut tasapainottamassa myös monta hyvää juttua. Esimerkiks halloween! Mää vietin täällä halloweenia oikeastaan kahteen otteeseen. Ensin oli noi edellämainitut bileet (miau olin kissanainen) ja sitten virallisena halloweeninä kiersin Irenen, Ellenin ja Aaronin kanssa kiertämässä naapurustoa ja lähialueita trick or treat-kierroksella. Mää olin Woody (kotikutonen "puku", paita, farkut, bootsit, cowboy-hattu ja punanen huivi löyty omista/hostien kaapeista, tytöt askarteli sheriffi-tähden ja lehmäliivin ja vyön jouduin ostamaan), Ellen oli lumikki, Irene oli iron man (:D) ja Aaron oli joku nyrkkeilijä (käveli ympäriinsä vaan shortseissa ja nyrkkeilyhanskoissa). Saatiin ihan älyttömästi karkkia, varmaan jotain kymmenen kiloa eikä kierretty edes pitkää lenkkiä. Voi olla että joudun raahaamaan noita mukanani Suomeen kun en kerkiä syömään kaikkia täällä. :D


                                Siskoni on iron man, mää ite oon lähinnä fat man jos syön noi kaikki karkit

Pakko tähän loppuun vielä laittaa kuva hakusanoista joilla ihmiset ovat löytäneet tiensä mun blogiin. Kaikille jotka on eksynyt tänne noilla kolmella ensmmäisellä hakusanalla tää blogi on ollut varmaan kamala pettymys. Jamaikalaiset vaatteet on vaan ihan random ja mauttoman pukeutumisen voisin ottaa loukkauksena..? :D

                                           

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa, mutta jatkoa seuraa pian. Ens viikolla nimittäin tapahtuuu jotain vähän erikoisempaa! (;

kuvapläjäys

Oon kuvannut teille tähän muutamat ostokset joita oon tehnyt täällä. Ihan kaikkia en kuvannut, koska jotkut vaatteet on pesussa ja osa vaatteista näytti kuvissa muodottomilta säkeiltä. :D Niin ja viime postauksen kommenteista päättelin että siellä ruuduntakana mun menemisiä seuraa joko joku 13-vee hormoonihirviö, 50-vee hirviö tai molemmat, joten jätin kaikki bikinit ja alusvaatteet kuvaamatta. Sori pojat. ;) Niin ja muutaman ihan perustopin oon jättänyt kuvaamatta, koska ne on niin basic.

Shoppailu täällä Floridassa on helppoa, koska isoja kaupunkeja on pitkä liuta ja kaikista löytyy aina isoja ostoskeskuksia. Mun lemppariostoskeskuskset löytyy Orlandosta, eli ihan läheltä. The Florida Mall on kiva, koska siellä on Disney Store. :D Mä niin rakastan sitä kauppaa, jos joskus saan omia lapsia niin ostan varmaan koko putiikin tyhjäks.

Mun toinen lemppari on Orlando Premium Outlets, jossa on nimensä mukaisesti kaikkien merkkituotteiden outlettejä samassa rakennuksessa. Sieltä löytyy merkkejä laidasta laitaan, esimerkiks Adidas, Burberry, DKNY, Converse, Guess, Hugo Boss, Juicy Coutre, Prada, Lacoste... Näiden lisäks siellä on vielä tavallisempien kauppojen (esim. Charlotte Russen) outletteja. Mää oon ostanut tuolta mm. kaks Lacosten pikeepaitaa itelleni tennispaidoiksi ja ne maksoi yhteensä joku 25 dollaria (eli n. 20 euroa), mikä on naurettavan halpa Suomen hintoihin verrattuna. Adidakselta oon ostanut urheilurintsikoita 10 dollarilla (n. 8 eurolla) ja urheilukassin 15 dollarilla (n. 13 eurolla). Paras löytöni on kuitenkin Tommy Hilfigerin farkut, josta maksoin 18 dollaria (n. 14 euroa). Ne on mulle lahkeista vähän liian pitkät, mutta ne voi kääntää ta lyhentää halutessaan. Ja vaikka lyhentämisestä tulis ekstrakuluja, niin farkkujen hinta on silti älyttömän halpa. Mää tuun hamstraamaan tuolta varmaan ihan sikana vielä tavaraa.

Papaya

Aeropostale

                                                                                         Forever 21 (no shit sherlock?!)

Nää on yksiä ekoista vaatteista mitä oon ostanu täällä, vaikka näitä ihan samoja kenkiä sai Suomessakin H&M:ltä :D Mut nää oli alennuksessa!

 

Payless, ostettu homecomingia varten. Pidin näitä kenkiä myös sillä "viimeisellä" illallisella josta puhuin viime postauksessa. 

Charlotte Russe

Victoria's Secret, voitte vaan kuvitella mitä ostin ;)

Charlotte Russe

Tom'sit on Zumiesista, farkut kotisuomesta

                                                                                                      Disney Store

Tosta viimeisestä kuvatusta ostoksesta saadaankin hyvä aasinsilta seuraavaan aiheeseen. :D Disney näkyy ja kuuluu täällä Floridan alueella tosi selkeesti, koska täällä on tosiaan Disneyworld (joka on itsessään vähän niinkun Disneyn kaupunki Orlandon kaupungin sisällä. Siellä on kuulemma niin Disney etten osaa edes kuvitella!) ja sen lisäks ne kaks vesipuistoa jotka oon maininnut. Ja The Florida Mallist löytyy Disneyn oma kauppa, kolme seuraavaa kuvaa on sieltä:

Sit loppuun laitan vielä muutaman hostdadin ottaman kuvan sieltä meidän Typhoon Lagoonin reissulta. Enjoy!

 Stitch yritti tehdä vähän lähempää tuttavuutta....

 Tää on se iso aaltoallas mistä puhuin

 Toiset tanssii susien kanssa, minä ja Irkku uidaan haiden kanssa.

Tämmöstä tällä kertaa. Muutamaan kertaan oonkin saanut jo kommenttia että kuvia pitäisi olla enemmän, ehkä tää postaus lievittää kuvannälkäänne taas hetkeksi? Ja hei, jos teiltä löytyy jotain toiveita postausten suhteen niin nakatkaa kommenttia. :)

PS. Arvatkaa kenellä on tänään treffit?

sara loves jeremy & jeremy love sara

Mun hostdadin Danin nuorin sisko meni viime lauantaina naimisiin, joten oltiin torstaista sunnuntaihin asti Tennesseessä juhlimassa ja auttamassa juhlajärjestelyissä. Häät pidettiin mun hostmaman vanhempien ranchilla, eli tekemistä riitti sen takia aika paljon. Onneks tekijöitäkin oli paljon kun kaksi sukua oli kerääntynyt yhteen. Mää näin vihdoin ja viimein mun loputkin hostserkut kun Kate, mun hostdadin toinen sisko, perheineen saapui paikalle.

Me tultiin torstaina aika myöhään perille, joten ei keritty laittamaan tikkuakaan ristiin hääjärjestelyiden takia, mutta perjantaina herättiin sitäkin aikaisemmin hommiin. Minä, Aaron ja Michael (Jeremyn eli Saran miehen veli) otettiin kontollemme pihan siistiminen ja koristelussa auttaminen. Kannoin korteni kekoon myös lastenhoidossa, olin ihan ässä syöttämään mun nuorinta hostserkkua Pennyä! Perjantaina kaiken uurastuksen jälkeen lähdettiin "aikuisten" kesken Chattanoogaan syömään "viimeistä ateriaa" hostdadin perheen kanssa (eli minun lisäksi mukana oli hostisovanhemmat, hostvanhemmat, Aaron, hosttäti/morsian-Sara, hosttäti-Kate miehensä Rickin kanssa sekä hostsetä-Tom vaimonsa Laurelin kanssa. Kukaan ei muistanut mainita mulle että pitäis ottaa varsinaisen hääjuhlapuvun lisäks toinenkin vähän fiinimpi asu mukaan, mutta onneks Sara lainas mulle tälläistä ihanaa shortsipukua:     

 

                 

Ton puvun kaverina mulla oli kultainen medaljonki ja melko huomiotaherättämättömät kultaiset nappikorvikset (äitille: Just ne Monacosta ostetut). Ja ei, siellä ravintolassa mulla ei ollut päälläni noita mustia rintsikoita jotka kuultaa tosta puvusta läpi.

Suomessahan on joku sellanen sanonta kuin "ilma kuin morsian"... No toiovttavasti se ei oo kauheen paikkaansa pitävä, koska hääpäivä täällä oli vähän pliisu. Ei huono, mutta pliisu. Lämpötila oli n. 20-21 astetta, eli näiden mittapuulla kylmä eikä aurinkokaan ei paistanut kirkkaalta taivaalta. Siitä huolimatta itse hääjuhla oli ihana! Ehkä oon toivoton romantikko, mutta musta se ranch on ehkä maailman täydellisin paikka häille. Se on niin kodikas ja lämmin, mutta pienellä koristuksella siitä sai oikeasti tosi juhlavan.

Vieraita häissä oli paljon, musta tuntuu et puol Tennesseetä oli kutsuttuna. Se olikin varmaan yks suurin syy miks noi juhlat pidettiin ulkona. :D Vihkiminen tapahtui siis tommosen huvimajan edessä (ja samaisessa huvimajassa oli myöhemmin päivällä tarjolla noita ekassa kuvissa näkyviä herkkuja, nam!). Sara ja Jeremy oli molemmat tehny ihan älyttömän kivat valat, arvatkaa vaan itkinkö niiden aikana. Oikeastaan aloin itkemään heti kun näin Ellenin ja Irenen tulevan, ne oli siis morsiustyttöinä. Ne oli niin sulosia!

Vihkimisen jälkeen siirryttiin tommoseen isoon juhlatelttaan syömään ja voi taivas kun se ruoka oli hyvää. Musta tuntuu että mää vaan hehkutan ruokaa joka postauksessa, mutta tää hääateria löi kaikki laudalta ihan 100-0. Alkuruuan sai valita tomaattivuohenjuustokeiton ja caesarsalaatin väliltä, valitsin keiton. Pääruokavaihtoehtoja oli kolme: liha, kala tai kalkkuna. Valitsin kalkkunan ja sen kaverina oli lohkoperunoita, jotain jotain rucolatomaattihärpäkettä. Ja jälkkärinä oli juustokakkua ja noita ekan kuvan herkkuja. Ruuan jälkeen juhlat potkastiin sit kunnolla käyntiin ja mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Kauheen moni luuli mua Aaronin tyttöystäväks, kokoajan joku sano että ollaan tosi suloinen pari. :D Niillä ilmeet vähän levis kun kerrottiin että ollaan "sisaruksia".

Alkuillasta siellä oli joku bändi soittamassa ja niillä oli ihan nuoren Sauli Niinistön näköinen basisti. Sit myöhemmin paikalle tuli DJ ja kaikki vaan tanssi. Tanssin varmaan kaikkien mahdollisten hostserkkujen ja hostkissankaimojen kanssa. Juhlinta jatkui villinä pitkälle yöhön saakka, open bar tais tehdä tehtävänsä. :D Vaikka mun on pakko sanoa että täällä ihmiset osaa ottaa kuppia enemmän maltilla kun kotosuomessa, en koko hääjuhlan aikana nähnyt oikeastaan ketään joka olis juonut liikaa. Kaikki oli vaan sopivasti nousussa, haha. Mää lähdin joskus neljän jälkeen nukkumaan, vaikka eihän siitä nukkumisesta oikeastaan mitään tullut kun ulkoa kuului musiikki.

Seuraava aamu oli paras, koska kaikki tuli "juhlakuosissa" aamupalalle. Siis et monilla oli eilisen päivän vaatteet päällään tai meikki tai kampaus aamupalalla, se oli älyttömän koomisen näköstä. Ja aamupalaks syötiin totta kai juhlien leftovereita (apua totaalinen blackout! mikä toi sana on suomeksi?). Aamun huikein juttu oli kuitenkin se kun Sara ja Jeremy kertoi et ne odottaa vauvaa! Mää oon taas ihan yli-innoissani tästä, oon niin onnellisia niiden puolesta. ♥ Sara on raskaana melkein neljännellä kuulla (ne puhu viikoista, mutta mulla ei onneks oo aiheesta vielä niin henkilökohtaista kokemusta että tietäisin mitä mikäkin viikko tarkoittaa) raskaana ja vauvan olis tarkoitus syntyä huhtikuussa. Hitsi en malttais odottaa että se syntyy, onneks mää oon vielä sillon täällä.